5/3-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kumma kummajainen Alahärmässä 1958.
Oli kevät/Toukokuu ja paikka syntymäkotini kohdalla virtaava Lapuan joki.
Tapani mukaan olin ns hiippaillut joen rantaan seuraamaan joessa uiskentelevia eläimiä , sorsia , biisamia ym....
Minulla oli kyttäyspaikka , joka oli pesukivi ja sen edessä puinen matala jakkara jossa Äitini kesäisin virutti pesemiään mattoja ja siinä hiljaa seurasin biisamien uintia. Niillä oli nähtävästi pesä joen penkassa koska koivun/pajunvarsia veden alle vetivät.
Joen toisella puolella oli kolme pajupensasta , noin 5-6 metrin päässä toisistaan ja niiden korkeus jotakin kolmisen metriä. Äkkiä huomasin miten minusta oikealla oleva pensas alkoi kummasti liikkumaan , sillai vapisi ja siinä olevia oksia selvästi jokin heilutti.
Hetken päästä pensaasta, taikka sen takaa ilmestyi kummallinen olento. Se oli metrin/toista pituinen , karvainen ja väri oli ruskeahko. Sen pää oli oudosti suoraan rinnasta, siis ei kaulaa lainkaan ja kädet roikkuivat melkein maahan saakka , koskettaen kevään kasvattamaa aluskasvillisuutta , joka oli noin 30 senttistä.
Olento liikkui jännästi niinkuin hidastettuna keskellä olevaa pajupensasta kohden ja sanoisin hiukkasen nykivällä tavalla. Ollessaan pensaiden keskellä olevaa tyhjää kohtaa tämä olio salaman nopeasti ikäänkuin aavisti minut , pysähtyi heti ja hetken tuijotti minua kohden , sekä yhdellä loikkauksella hyppäsi pajupensaaseen piiloon.
Raps vaan kuului.
Selvästi se minut havaitsi, taikka "haistoi". Rapisteltuaan hetken aikaa pensaasta, se kurkotti nähdäkseen minut paremmin ja katosi muun kasvillisuuden joukkoon.
Hetken aikaa seurasin näkyykö mitään , mutta joen ranta oli hiljaa. Kotiini tullessani kerroin vanhemmilleni näkemästäni, mutta Äitini piti tapahtumaa Mäkelän Kallen "juttuna"....
Jotakin siellä täytyi olla, sillä vanhempani kielsivät minua menemästä uudelleen joelle kurkkimaan ja vasta noin viikon/kahden päästä onnistuin salaa sinne uudelleen menemään. Mitään ei kuitenkaan enää näkynyt.
Useamman vuoden aikana sen jälkeen ,aina keväisin samaan aikaan ,jopa 1982 kävin kummajaispaikkaa veneellä tutkimassa. Outoa oli se, ettei siinä pajupensaiden keskiosassa oleva pensas kasvanut samanpituiseksi niitä kahta muuta, vaan se oli sillai kitukasvuisen oloinen. Myös maa, taikka ruoho oli jollakin tapaa eri väristä.....ikäänkuin ruosteessa.
Joki on siinä kohtaa noin 40-45 metrinen leveydeltään. Oli oliolla siis tarkka vainu.
Jee......karvainen humanoidi....??.....häh?.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kumma kummajainen Alahärmässä 1958.
Oli kevät/Toukokuu ja paikka syntymäkotini kohdalla virtaava Lapuan joki.
Tapani mukaan olin ns hiippaillut joen rantaan seuraamaan joessa uiskentelevia eläimiä , sorsia , biisamia ym....
Minulla oli kyttäyspaikka , joka oli pesukivi ja sen edessä puinen matala jakkara jossa Äitini kesäisin virutti pesemiään mattoja ja siinä hiljaa seurasin biisamien uintia. Niillä oli nähtävästi pesä joen penkassa koska koivun/pajunvarsia veden alle vetivät.
Joen toisella puolella oli kolme pajupensasta , noin 5-6 metrin päässä toisistaan ja niiden korkeus jotakin kolmisen metriä. Äkkiä huomasin miten minusta oikealla oleva pensas alkoi kummasti liikkumaan , sillai vapisi ja siinä olevia oksia selvästi jokin heilutti.
Hetken päästä pensaasta, taikka sen takaa ilmestyi kummallinen olento. Se oli metrin/toista pituinen , karvainen ja väri oli ruskeahko. Sen pää oli oudosti suoraan rinnasta, siis ei kaulaa lainkaan ja kädet roikkuivat melkein maahan saakka , koskettaen kevään kasvattamaa aluskasvillisuutta , joka oli noin 30 senttistä.
Olento liikkui jännästi niinkuin hidastettuna keskellä olevaa pajupensasta kohden ja sanoisin hiukkasen nykivällä tavalla. Ollessaan pensaiden keskellä olevaa tyhjää kohtaa tämä olio salaman nopeasti ikäänkuin aavisti minut , pysähtyi heti ja hetken tuijotti minua kohden , sekä yhdellä loikkauksella hyppäsi pajupensaaseen piiloon.
Raps vaan kuului.
Selvästi se minut havaitsi, taikka "haistoi". Rapisteltuaan hetken aikaa pensaasta, se kurkotti nähdäkseen minut paremmin ja katosi muun kasvillisuuden joukkoon.
Hetken aikaa seurasin näkyykö mitään , mutta joen ranta oli hiljaa. Kotiini tullessani kerroin vanhemmilleni näkemästäni, mutta Äitini piti tapahtumaa Mäkelän Kallen "juttuna"....
Jotakin siellä täytyi olla, sillä vanhempani kielsivät minua menemästä uudelleen joelle kurkkimaan ja vasta noin viikon/kahden päästä onnistuin salaa sinne uudelleen menemään. Mitään ei kuitenkaan enää näkynyt.
Useamman vuoden aikana sen jälkeen ,aina keväisin samaan aikaan ,jopa 1982 kävin kummajaispaikkaa veneellä tutkimassa. Outoa oli se, ettei siinä pajupensaiden keskiosassa oleva pensas kasvanut samanpituiseksi niitä kahta muuta, vaan se oli sillai kitukasvuisen oloinen. Myös maa, taikka ruoho oli jollakin tapaa eri väristä.....ikäänkuin ruosteessa.
Joki on siinä kohtaa noin 40-45 metrinen leveydeltään. Oli oliolla siis tarkka vainu.
Jee......karvainen humanoidi....??.....häh?.
Ekku Mattila.