11/3-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Rahakätkö......1978...
Alahärmän syntymäkodistani noin 700 metrin päässä asui koko ikänsä vanhapoika......sanotaan häntä vaikka Taunoksi. Sukunsa viimeinen.Ei lapsia, ei ketään. Kovin nuukana tunnettiin Tauno. Kunta oli se lähimmäinen...niin ensin luuultiin....
Kunta.
Oli niitä maan hiljaisia , ujokin vielä , ei paljoa puhellut, jollain lailla tervehti kuitenkin muita kyläläisiä tavatessaan.
Hänen suvullaan oli ollut metsää paljon.Paksuja tukkipuita , kilometrittäin , metsureita odotellen....
Niinkuin jokaiselle käy Taunokin otti ja kuoli pois, sänkyynsä nukahti , kuin unta jatkoi , ikuista unta. Noin 3 viikkoa Taunon hautajaisista paikalle asteli kunnan virkamies mukanaan virassa oleva poliisi , Kallio nimeltään , pitkä mies. 195 ainakin.
Ensin he tutkiskeli tuvan, keittiön, pari pientä makuukammaria, vintillekin kurkistelivat, ulkona aitan kuten säännöt määräsivät. Vanhaa oli tavara. 50 luvulta mööpelit. Vanha ratio , seinällä ryijjy , likaiset räsymatot lattialla , senkki sekä puisia jakkaroita. Vaatimatonta oli. Vaatimatonta oli.....
Koska eteisessä oli portaat alas kellariin, niin sinnekin vähäsen katselemaan. Sama juttu. Muutama vanha perunalaari , lahonneet melkein jo , laatikollinen tyhjiä kurkkupöttejä ja siinäpä kaikki.
Köyhältä näytti.
Portaiden yläpäässä ,kellariin mennessä , oli pienehkö teline , näköjään nahkaisia kenkiä siinä pidetty. Vanhoja pieksuja jo ruttuisia nekin. Varsissa sanomalehtiä tukena ,ettei kasaan lysähdä. Niinkuin siihen aikaan tehtiin.....konsti oli hyvä.
Konstaapeli Kallio telineeseen päänsä lyömään ja tuumasi että jospa nuo kengätkin tutkin. Ylös ne kantoi ,eteiseen ja saappaista lehtiä pois ottamaan.
!!??!!??!!
Häh?? huudahti poliisi ??...Kengät olivat tupaten täynnä setelitukkoja , punertavia satasia tuhatmäärin ja niitä peittämässä vanhoja haalennneita sanomalehden sivuja. Pitkälti yli millin niitä oli. Taunon säästämiä , kymmeniltä vuosilta . Nuukasti eläen.
¤¤¤
Kun ajallaan Taunon mettiä mittaamaan ja nekin myytiin pikapikaa 800000 markkaa rungoistakin tuli ja kerralla kaadettiin.....ja kas..kas......kun kirkonkirjoista tarkemmin räknättiin ilmaantui Taunolle kaukainen sukulaispoika Knuuttilan Hannu ja hänelle rahat kannettiin.
Ja ei pitkään mennyt kun Hannun markille uutta traktoria pukkas , sinistä ja punaista , Suomalaista tottakait. Mutta eihän sitä onnea pitkälle kestänyt , kuutisen vuotta kun Hannullekin noutaja tuli. Aivohalvaus se oli.
Kerralla poikki.
Elämä meni.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Rahakätkö......1978...
Alahärmän syntymäkodistani noin 700 metrin päässä asui koko ikänsä vanhapoika......sanotaan häntä vaikka Taunoksi. Sukunsa viimeinen.Ei lapsia, ei ketään. Kovin nuukana tunnettiin Tauno. Kunta oli se lähimmäinen...niin ensin luuultiin....
Kunta.
Oli niitä maan hiljaisia , ujokin vielä , ei paljoa puhellut, jollain lailla tervehti kuitenkin muita kyläläisiä tavatessaan.
Hänen suvullaan oli ollut metsää paljon.Paksuja tukkipuita , kilometrittäin , metsureita odotellen....
Niinkuin jokaiselle käy Taunokin otti ja kuoli pois, sänkyynsä nukahti , kuin unta jatkoi , ikuista unta. Noin 3 viikkoa Taunon hautajaisista paikalle asteli kunnan virkamies mukanaan virassa oleva poliisi , Kallio nimeltään , pitkä mies. 195 ainakin.
Ensin he tutkiskeli tuvan, keittiön, pari pientä makuukammaria, vintillekin kurkistelivat, ulkona aitan kuten säännöt määräsivät. Vanhaa oli tavara. 50 luvulta mööpelit. Vanha ratio , seinällä ryijjy , likaiset räsymatot lattialla , senkki sekä puisia jakkaroita. Vaatimatonta oli. Vaatimatonta oli.....
Koska eteisessä oli portaat alas kellariin, niin sinnekin vähäsen katselemaan. Sama juttu. Muutama vanha perunalaari , lahonneet melkein jo , laatikollinen tyhjiä kurkkupöttejä ja siinäpä kaikki.
Köyhältä näytti.
Portaiden yläpäässä ,kellariin mennessä , oli pienehkö teline , näköjään nahkaisia kenkiä siinä pidetty. Vanhoja pieksuja jo ruttuisia nekin. Varsissa sanomalehtiä tukena ,ettei kasaan lysähdä. Niinkuin siihen aikaan tehtiin.....konsti oli hyvä.
Konstaapeli Kallio telineeseen päänsä lyömään ja tuumasi että jospa nuo kengätkin tutkin. Ylös ne kantoi ,eteiseen ja saappaista lehtiä pois ottamaan.
!!??!!??!!
Häh?? huudahti poliisi ??...Kengät olivat tupaten täynnä setelitukkoja , punertavia satasia tuhatmäärin ja niitä peittämässä vanhoja haalennneita sanomalehden sivuja. Pitkälti yli millin niitä oli. Taunon säästämiä , kymmeniltä vuosilta . Nuukasti eläen.
¤¤¤
Kun ajallaan Taunon mettiä mittaamaan ja nekin myytiin pikapikaa 800000 markkaa rungoistakin tuli ja kerralla kaadettiin.....ja kas..kas......kun kirkonkirjoista tarkemmin räknättiin ilmaantui Taunolle kaukainen sukulaispoika Knuuttilan Hannu ja hänelle rahat kannettiin.
Ja ei pitkään mennyt kun Hannun markille uutta traktoria pukkas , sinistä ja punaista , Suomalaista tottakait. Mutta eihän sitä onnea pitkälle kestänyt , kuutisen vuotta kun Hannullekin noutaja tuli. Aivohalvaus se oli.
Kerralla poikki.
Elämä meni.
Ekku Mattila.