torstai 21. huhtikuuta 2016

Wanhan ajan rakkavuustarina...ja ihan tosi.

21/4-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Rasvailin polkupyörääni .......  ja antakaas olla....Wanhaa aikaa pukkaa..
¤¤¤¤¤¤

Noin 10 vuotiaana  1956 , opittiin  tuntemaan  naapurin vanhanpoijan , sekä hänen  polkupyöränsä.......
Sillä......joka ikinen Lauantai-ilta mies (sanotaan häntä vaikka  Olaviksi)  pyöräili  meidän talon ohitse ja tuli takaisin  varhain Sunnuntai-iltana.
Hänellä oli  vanha polkupyörä , sellainen, jossa  oli  jousitettu lesta   ja väriltään musta...meinaan se pyörä.Lesta taisi olla  ruskiaa nahkaa.
Olavilla oli puku päällään ja oikean jalan  housunlahje  pyykkipojalla   kiristetty ettei  tartu polkupyörän kettinkiin kiinni.
Myöhemmin, noin  15 vuotiaana saimme  tietää ,että Olavilla  oli morsian Ylihärmässä,(sanotaan häntä vaikka Veeraksi)   noin  16 km päässä ja se asia .... häntä  kiinnosti.....juu.
Mutta  Olavilla oli paha ongelma.
Oli....
Koska  Olavi oli aikalailla  rikkaasta talosta...mutta Veera taas ei ollut, niin  Olavin vanhemmat olivat kieltäneet Veeran taloon tulemisen...kokonaan..."on likka liian köyhä....etti paree"..tyyliin.
Noh.....
Olavi  oli jääräpää kuten aidot Härmälääset ovat...heh. Ei likkaa rikkaampaan vaihtanut, vaan vuosikymmenet  pyörällään Ylihärmässä  sotki.  Ja kuten  huonoissa saduissa taitaa olla , Olavin  rakkauselämä Veeran kanssa  loppui sillai kesken. Köyhä likka kuoli.
Olavi oli morsionta vailla.
Vaikka mies eli  vielä  8 vuotta  Veeran jälkeen ja vaikka Olavin   vanhemmatkin kuolivat  pois  Veeran poismenosta  , noin 3 vuoden päästä, niin uutta likkaa Olavi ei enää koskaan itselleen ottanut.....ei ottanut.
Tämä taitaa  olla  torellinen rakkavuustarina..?
Vai mitä  sanotte?
Häh?

Ekku Mattila.