7/5-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kotitonttuja.......
Olin vuonna 1987 yötä yhdessä talossa lähellä Jyväskylää, Muuramessa.
Koska oli lämmin kesä, niin yöpuulle menin talon vertessä olevaan vanhaan hirsiaittaan , tonttujen taloon sanoi talon vanha emäntä.
"Siellä asustelee muutama tonttu, sanoi emäntä...muista jättää heille muutama penni korvaukseksi..mieluiten kuparinen raha...niistä ne tykkää..".
Ja niin tuli yö ja tuli aamu ja minä heräsin ja uutta päivää kohden.
Siinä kovassa kiireessä unohdin kokonaan sen kuparirahamaksun...tontuille ja ajamaan kohden Keravaa että tie pölisi.
Noin puolen tunnin päästä muistinkin että maksu unohtui ja käännyin takaisin . Tullessani talon pihaan siellä odotti naurava pariskunta. He sanoivat että varmasti palaan takaisin maksamaan yökorteerini tontuille, sillä he (tontut) sanoivat niin...."kyllä hän tulee ja maksaa".....
Kaivoin taskustani kuparirahan, taisi olla jotakin 1965 viiden pennin kolikko ja sen kiikutin kiiruusti aittaan.
Ja niin oli kaikki taas hyvin.
¤¤¤¤
Noin puolen vuoden päästä pariskunnan emäntä täytti 80 vuotta. Siis sinne onnittelemaan ja samalla synttärilahjan tuomaan.Matkalla ostin eräästä Wanhantavaran liikkeestä , kristallimaljakon , piparisetin kenties. Se oli hieno ja maksoikin noin 100 markkaa.
Siis synttäritaloon ja lahjan tuomaan.
Kyllä emäntä kuulkaas hämmästyi...."mistä ihmeestä tiesit että juuri prikulleen samanlainen oli minulla ollut viitisenkymmentä vuotta ja muutama päivä sitten meni rikki"..?? Sitä siinä kummasteltiin. kaffia juotiin.... pullan kanssa ja niin poispäin.
Aika jännää...??
Eikös vaan?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kotitonttuja.......
Olin vuonna 1987 yötä yhdessä talossa lähellä Jyväskylää, Muuramessa.
Koska oli lämmin kesä, niin yöpuulle menin talon vertessä olevaan vanhaan hirsiaittaan , tonttujen taloon sanoi talon vanha emäntä.
"Siellä asustelee muutama tonttu, sanoi emäntä...muista jättää heille muutama penni korvaukseksi..mieluiten kuparinen raha...niistä ne tykkää..".
Ja niin tuli yö ja tuli aamu ja minä heräsin ja uutta päivää kohden.
Siinä kovassa kiireessä unohdin kokonaan sen kuparirahamaksun...tontuille ja ajamaan kohden Keravaa että tie pölisi.
Noin puolen tunnin päästä muistinkin että maksu unohtui ja käännyin takaisin . Tullessani talon pihaan siellä odotti naurava pariskunta. He sanoivat että varmasti palaan takaisin maksamaan yökorteerini tontuille, sillä he (tontut) sanoivat niin...."kyllä hän tulee ja maksaa".....
Kaivoin taskustani kuparirahan, taisi olla jotakin 1965 viiden pennin kolikko ja sen kiikutin kiiruusti aittaan.
Ja niin oli kaikki taas hyvin.
¤¤¤¤
Noin puolen vuoden päästä pariskunnan emäntä täytti 80 vuotta. Siis sinne onnittelemaan ja samalla synttärilahjan tuomaan.Matkalla ostin eräästä Wanhantavaran liikkeestä , kristallimaljakon , piparisetin kenties. Se oli hieno ja maksoikin noin 100 markkaa.
Siis synttäritaloon ja lahjan tuomaan.
Kyllä emäntä kuulkaas hämmästyi...."mistä ihmeestä tiesit että juuri prikulleen samanlainen oli minulla ollut viitisenkymmentä vuotta ja muutama päivä sitten meni rikki"..?? Sitä siinä kummasteltiin. kaffia juotiin.... pullan kanssa ja niin poispäin.
Aika jännää...??
Eikös vaan?
Ekku Mattila.