31/7-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tänään, ainakin täällä meillä jyrisi ja salamoi aika lailla...
ja se pukkasi mieleeni Wanhan tapahtuman noin vuodelta 1956.
Olin silloin 10 vuotias , oli kesä ja tuomassa pelloiltamme lehemää kotiini päin.
Navettaan oli matkaa suunnilleen km ja siksi liikuin polkupyörällä. Lehemällä kaulassa kettinki ja sen toisen pään kiinnitin muutaman kerran polkupyöräni vasempaan ohjaustankoon.
Ns kärmesmäen kohdalla tullahti kova ukkospilvi suoraan päälleni ja siitä paukahti todella jumalatoon salama , sekä heti perään tavatoon jyrähdys.
Räääätsssh...
Minä säikähdin ja lehmä tietysti. Se syöksähti äkkiä eteenpäin, kohden navettaa/pelastusta tietysti ja alkoi juosta ravia, sanoisin ja niin sanonkin. Äkkitempaisu lehmältä kaatoi minut nurinniskoin hiekkatielle , mutta pyörä pysyi kiinni kettingissä. Suu , silmät rapaa täynnä näin miten kanttura viiletti kauhiaa haipakkaa kohden navettaansa ja pyörä retaji edestakaisin sen perässä.
Ja minäpoika koetin pysyä perässä, mutten siinä onnistunut.
Äitini oli pihamaalla kun näki nelistävän ja lähestyvän Ulla-lehmän. Se tömähti vauhdilla avonaisesta ovesta navettaan , kettinki perässä kalistellen, mutta pyöräni ei.
Se oli jäänyt matkalle josta sen talteen otin. Sen oikea poljin, joka maata oli koko ajan viistänyt oli kulunut kuin tahkon kiveen hinkaten.
Sitten se puu.
Johon salama oli näköjään iskenyt, siinä minun ja lehmän lähellä. Puu oli tuhannen..(sanonko?) illun päreinä.......Auttoiko se kun olin pyörällä matkaten? Meinaan ettei salama kohden iskenyt?
Kumiset renkaat?
Juu.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tänään, ainakin täällä meillä jyrisi ja salamoi aika lailla...
ja se pukkasi mieleeni Wanhan tapahtuman noin vuodelta 1956.
Olin silloin 10 vuotias , oli kesä ja tuomassa pelloiltamme lehemää kotiini päin.
Navettaan oli matkaa suunnilleen km ja siksi liikuin polkupyörällä. Lehemällä kaulassa kettinki ja sen toisen pään kiinnitin muutaman kerran polkupyöräni vasempaan ohjaustankoon.
Ns kärmesmäen kohdalla tullahti kova ukkospilvi suoraan päälleni ja siitä paukahti todella jumalatoon salama , sekä heti perään tavatoon jyrähdys.
Räääätsssh...
Minä säikähdin ja lehmä tietysti. Se syöksähti äkkiä eteenpäin, kohden navettaa/pelastusta tietysti ja alkoi juosta ravia, sanoisin ja niin sanonkin. Äkkitempaisu lehmältä kaatoi minut nurinniskoin hiekkatielle , mutta pyörä pysyi kiinni kettingissä. Suu , silmät rapaa täynnä näin miten kanttura viiletti kauhiaa haipakkaa kohden navettaansa ja pyörä retaji edestakaisin sen perässä.
Ja minäpoika koetin pysyä perässä, mutten siinä onnistunut.
Äitini oli pihamaalla kun näki nelistävän ja lähestyvän Ulla-lehmän. Se tömähti vauhdilla avonaisesta ovesta navettaan , kettinki perässä kalistellen, mutta pyöräni ei.
Se oli jäänyt matkalle josta sen talteen otin. Sen oikea poljin, joka maata oli koko ajan viistänyt oli kulunut kuin tahkon kiveen hinkaten.
Sitten se puu.
Johon salama oli näköjään iskenyt, siinä minun ja lehmän lähellä. Puu oli tuhannen..(sanonko?) illun päreinä.......Auttoiko se kun olin pyörällä matkaten? Meinaan ettei salama kohden iskenyt?
Kumiset renkaat?
Juu.
Ekku Mattila.
