6/11-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ahaa.....olin...tuota marjavarkaissa lähellä Westendiä , merenrantaan 400 metriä , aikoja sitten hylätyn rauniotalon marjapuutarhassa. Vuosi jotakin 1977.
Olin juoksulenkilläni sen paikan havainnut. Syksylla huomannut sen kymmenkunta omenapuuta, sekä marjapensaat, jotka olivat kahdessa rivissä, noin 2 metrin päässä toisistaan.
Ja keskellä päivää marjoja noukkimaan.
Punaisia marjoa ja todella hyvän makuisia.
Nam.
Minulla oli muutama muovipussi, johon marjoja keräsin , kun huomasin sivusilmälläni liikettä vieressäni toisen marjapuskan lähellä. Havaitsin siellä olevan vanhahko naisen, taikka mummun, noin 70-80 vuotiaan , sinertävässä mekossa, huivi hiustensa peittona. Hups tuumasin...perskutarallaa...mummu taitaa omistaa marjapaikan, eikä oikein tykkää kun olen hänen puutarhassaan var...eiku noukkimassa..
Tunnetta lisäsi hänen kasvojensa ilme. Hän oli selvästi suutuksissaan , loukkaantunut , sellaisen äkäisen oloinen. Olin varma että kohta saan tuta sanansäilää , haukkumista olan takaa.
Noh tuumasin Jospa tästä vähin äänin lähären marjapussineni, käännyin mummua kohden.................??!!??.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä.
Ei missään näkynyt.
Poissa kerralla.
Puuf.
Kiertelin hetken ajan marjapuskien ympärillä tuloksetta. Mummua ei löytynyt.
Kuka hän oli?
Rauniotilan entinen omistaja?
Mistä hän tuli?
Minne mummu katosi ?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ahaa.....olin...tuota marjavarkaissa lähellä Westendiä , merenrantaan 400 metriä , aikoja sitten hylätyn rauniotalon marjapuutarhassa. Vuosi jotakin 1977.
Olin juoksulenkilläni sen paikan havainnut. Syksylla huomannut sen kymmenkunta omenapuuta, sekä marjapensaat, jotka olivat kahdessa rivissä, noin 2 metrin päässä toisistaan.
Ja keskellä päivää marjoja noukkimaan.
Punaisia marjoa ja todella hyvän makuisia.
Nam.
Minulla oli muutama muovipussi, johon marjoja keräsin , kun huomasin sivusilmälläni liikettä vieressäni toisen marjapuskan lähellä. Havaitsin siellä olevan vanhahko naisen, taikka mummun, noin 70-80 vuotiaan , sinertävässä mekossa, huivi hiustensa peittona. Hups tuumasin...perskutarallaa...mummu taitaa omistaa marjapaikan, eikä oikein tykkää kun olen hänen puutarhassaan var...eiku noukkimassa..
Tunnetta lisäsi hänen kasvojensa ilme. Hän oli selvästi suutuksissaan , loukkaantunut , sellaisen äkäisen oloinen. Olin varma että kohta saan tuta sanansäilää , haukkumista olan takaa.
Noh tuumasin Jospa tästä vähin äänin lähären marjapussineni, käännyin mummua kohden.................??!!??.
Hän oli hävinnyt kuin maan nielemänä.
Ei missään näkynyt.
Poissa kerralla.
Puuf.
Kiertelin hetken ajan marjapuskien ympärillä tuloksetta. Mummua ei löytynyt.
Kuka hän oli?
Rauniotilan entinen omistaja?
Mistä hän tuli?
Minne mummu katosi ?
Ekku Mattila.