23/1-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Viikko sitten ajelin Helsingin Lauttasaaressa , menin Perttulantietä Haahkatielle ja ihan puolivahingossa jäin katselemaan erästä vanhaa tiilitaloa.
Siinä olin SA aikana .."koulutuksessa" 13 kuukautta ja taas alkoi muistoja pukata.
Oli vuosi 1970.
Ammusvarastossa (voi voi..jos se olisi ollut yleisessä tiedossa ! ) oli rautaa aika lailla. Sitä piti kolmen vuoden välein ns päivittää , tutkia toiminta Viikin ampumaradalla ja jos toimintahäiriöitä ilmeni vaihtaa uuteen kuosiin. Varastossa oli 45 henkilöä , eri "asteisia" ja 21 miestä hoiti kellarissa olevia varastokolleja.
Yksi heistä oli (kutsutaan häntä vaikka Hiltuseksi) naimissa , yksi lapsi ja tumpelo akka.
??!!??.
Siihen aikaan piti Lauantainakin olla palveluksessa . Kello 13,00 nurkilla menimme kabyysiin jossa keskustelimme sitä ja tätä. Hiltunen riisui työrukkasensa , laittoi ne lämpimän patterin päälle kuivaamaan ja sanoi;
"Saas poijat näkee....kuivakoon tuossa kintaat ja kukas sen tietää vaikken niitä enää koskaan tarvitse...."
Jä lähti kotiinsa kättä heilauttaen.
Ja tuli tuli Sunnuntai ja Maanantaikin, siis aamulla töihin kello 06.00. Kello 10,00 hiukkasen ihmettelimme missäs se Hiltunen viipyy...eipä kessua näy. Yhdentoista nurkilla ruokatunnillemme ilmestyi itse isoherra joka sanoi ettei Hiltunen enää hanskojansa tarvitse. Hän on kuollut.
R.I.P.
Vaimonsa aamulla ihmetteli miksei miehensä nouse ylös ja töihin. Oli kylmä jo Hiltunen. Sydänhalvaus ilmeisesti. Nitroja piti aina taskussaan.
Samana Maanantaina, illalla neljän paikkeilla , eteeni tupsahti Hiltusen tumpelo leski. Hän halusi heti saada itselleen kuolleen miehensä 80000 markan henkivakuutuksen. Ohjasin kohteliaasti lesken ylempien herrojen huoneeseen ja voipi olla että hänen pyyntönsä myös toteutettiin.
Oli ahne leski.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Viikko sitten ajelin Helsingin Lauttasaaressa , menin Perttulantietä Haahkatielle ja ihan puolivahingossa jäin katselemaan erästä vanhaa tiilitaloa.
Siinä olin SA aikana .."koulutuksessa" 13 kuukautta ja taas alkoi muistoja pukata.
Oli vuosi 1970.
Ammusvarastossa (voi voi..jos se olisi ollut yleisessä tiedossa ! ) oli rautaa aika lailla. Sitä piti kolmen vuoden välein ns päivittää , tutkia toiminta Viikin ampumaradalla ja jos toimintahäiriöitä ilmeni vaihtaa uuteen kuosiin. Varastossa oli 45 henkilöä , eri "asteisia" ja 21 miestä hoiti kellarissa olevia varastokolleja.
Yksi heistä oli (kutsutaan häntä vaikka Hiltuseksi) naimissa , yksi lapsi ja tumpelo akka.
??!!??.
Siihen aikaan piti Lauantainakin olla palveluksessa . Kello 13,00 nurkilla menimme kabyysiin jossa keskustelimme sitä ja tätä. Hiltunen riisui työrukkasensa , laittoi ne lämpimän patterin päälle kuivaamaan ja sanoi;
"Saas poijat näkee....kuivakoon tuossa kintaat ja kukas sen tietää vaikken niitä enää koskaan tarvitse...."
Jä lähti kotiinsa kättä heilauttaen.
Ja tuli tuli Sunnuntai ja Maanantaikin, siis aamulla töihin kello 06.00. Kello 10,00 hiukkasen ihmettelimme missäs se Hiltunen viipyy...eipä kessua näy. Yhdentoista nurkilla ruokatunnillemme ilmestyi itse isoherra joka sanoi ettei Hiltunen enää hanskojansa tarvitse. Hän on kuollut.
R.I.P.
Vaimonsa aamulla ihmetteli miksei miehensä nouse ylös ja töihin. Oli kylmä jo Hiltunen. Sydänhalvaus ilmeisesti. Nitroja piti aina taskussaan.
Samana Maanantaina, illalla neljän paikkeilla , eteeni tupsahti Hiltusen tumpelo leski. Hän halusi heti saada itselleen kuolleen miehensä 80000 markan henkivakuutuksen. Ohjasin kohteliaasti lesken ylempien herrojen huoneeseen ja voipi olla että hänen pyyntönsä myös toteutettiin.
Oli ahne leski.
Ekku Mattila.