25/1-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1987 menin Seinäjokisen Markku Aromäen (R.I.P ) kanssa Nurmon kaatopaikalle tonkimaan.... Aromäellä oli paha diabeetes, joka kulutti munuaiset, ne vaihdettiin , mutta ei auttanut ja hän meni pois 1993 tästä näkyvästä maailmasta.
Hän meni uskossa Vapahtajaan taivaaseen.
Olimme oppineet tuntemaan, ns näöltä erään miehen.Hän asusteli Nurmon keskustassa ja ilmeisesti sentakia piti kaatopaikkaa omanaan. Jo aamulla varhain mies oli kaatopaikalla tavallaan vahdissa ja jos muita sinne ilmaantui yritti toiminnallaan ajaa heitä pois.
Konsti oli seuraava:
Alkoi nakkelemaan erilaista tavaraa sillai "vahingossa" muiden päälle. Meni tuulen yläpuolelle ja kepillään heitteli muovi/paperi/ym tavaraa toisten silmille. Kuten silloinkin teki meille.
Hän nakkasi vanhat saappaat jalkoihini ja tokaisi ...."paskat kengät...kaikkea ne tänne jättääkin....kaikkea kanssa.."....
Samalla hetkellä minulle leikkasi...Olin tuntia ennen ostanut yhdeltä tutulta paksun kultaisen rannerenkaan , arvoltaan noin 1000 markkaa..ja sen kaivoin salaa taskustani. Noukin maasta äijän heittämän saappaan ja mukamas sen varren sisälle kurkistin.....käteni sinne työnsin ja kädessäni oli se kultainen rannerengas...ja huudahdin:
" Hei..noh muttaaah....mikäs se täällä saappaassa kimmeltää...kato..kato....ohoh....sehän on kultaa...rannerengas .....kultainen .... jukolauta...ainakin 2000 markan arvoinen...ohoh...."
¤¤¤
Aromäki oli heti juonessa sillai mukana jä hänkin rannerengasta katselemaan. Jopa äijjälle tuli hätä....hän kiiruhti nopeasti paikalle ja koetti napata rannerenkaan itselleen. "minähän ne saappaat ensin löysin...hän kivahti....rannerengas on minun...annas se tänne ".
En meinannutkaan antaa aarretta hänelle. Ja niin me lähdimme pois kaatopaikalta. Oli meillä naurussa pitelemistä .....oli..oli.
Ja äijjää varmasti itutti.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1987 menin Seinäjokisen Markku Aromäen (R.I.P ) kanssa Nurmon kaatopaikalle tonkimaan.... Aromäellä oli paha diabeetes, joka kulutti munuaiset, ne vaihdettiin , mutta ei auttanut ja hän meni pois 1993 tästä näkyvästä maailmasta.
Hän meni uskossa Vapahtajaan taivaaseen.
Olimme oppineet tuntemaan, ns näöltä erään miehen.Hän asusteli Nurmon keskustassa ja ilmeisesti sentakia piti kaatopaikkaa omanaan. Jo aamulla varhain mies oli kaatopaikalla tavallaan vahdissa ja jos muita sinne ilmaantui yritti toiminnallaan ajaa heitä pois.
Konsti oli seuraava:
Alkoi nakkelemaan erilaista tavaraa sillai "vahingossa" muiden päälle. Meni tuulen yläpuolelle ja kepillään heitteli muovi/paperi/ym tavaraa toisten silmille. Kuten silloinkin teki meille.
Hän nakkasi vanhat saappaat jalkoihini ja tokaisi ...."paskat kengät...kaikkea ne tänne jättääkin....kaikkea kanssa.."....
Samalla hetkellä minulle leikkasi...Olin tuntia ennen ostanut yhdeltä tutulta paksun kultaisen rannerenkaan , arvoltaan noin 1000 markkaa..ja sen kaivoin salaa taskustani. Noukin maasta äijän heittämän saappaan ja mukamas sen varren sisälle kurkistin.....käteni sinne työnsin ja kädessäni oli se kultainen rannerengas...ja huudahdin:
" Hei..noh muttaaah....mikäs se täällä saappaassa kimmeltää...kato..kato....ohoh....sehän on kultaa...rannerengas .....kultainen .... jukolauta...ainakin 2000 markan arvoinen...ohoh...."
¤¤¤
Aromäki oli heti juonessa sillai mukana jä hänkin rannerengasta katselemaan. Jopa äijjälle tuli hätä....hän kiiruhti nopeasti paikalle ja koetti napata rannerenkaan itselleen. "minähän ne saappaat ensin löysin...hän kivahti....rannerengas on minun...annas se tänne ".
En meinannutkaan antaa aarretta hänelle. Ja niin me lähdimme pois kaatopaikalta. Oli meillä naurussa pitelemistä .....oli..oli.
Ja äijjää varmasti itutti.
Ekku Mattila.