12/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tulin eilen yöllä kohti kotiani, kello 03,00, kun mesestä katosi virta.
Mitäs ny tuumasin....eihän sakemanni hyyry koskaan. häh??
Aina ne ovat pelanneet. Aina.
Muttei ny.
Niinpä tiestysti....taskulamppu puuttui ja älypuhelimeni oli jäänyt "vahingossa" kotiini.
Onneksi pakkasta ei ollut kuin 3 astetta.....ja takakontissa lämmin hupullinen talvihaalari, ja kengät, paksu myssy sekä talvihanskat. Ne ylle ja tuumaamaan mitä teen.
Tie johon auto simahti, oli autio ja tyhjä. 8 kilometriä päätiestä. Juu.
Mutta ahaa....siinä ihan lähellä oli hirsinen lato , 40 luvulta, vanhaa heinää ainakin puoliväliin ja sinne kömmin. Puolen tunnin päästä unu tuli. Säkkipimeä maailma. Tuumasin että kun valoisaa kun tulee, niin tarkemmin autoani tutkiskelen.
ZzzzZZZzzzZZZzzzz...
Kunnes heräsin. Joku eläin liikkui varovasti vieressä heinäkasalla, en nähnyt mikä, mutta tunsin että joku se on......kehräämistä kuulin. Tana jos se on ilves...taikka muu sillai vaarallinen...mutta ei.
Kissi se oli. Se tassutteli varovasti rintani päälle , siinä se etujaloillaan jännästi puristeli ,kissien tapaan ja sitten asettui. Kehrääminen vain kuului.
Tuntui kivan lämpöiselle.
Kului tunti ja kului kaksi ja tuumasin että jospa menen meseäni käyntiin koittamaan. Kissi oli jo mennyt jonnekin, joten tuumasta toimeen.
Fruuuum...fruuum...heti käyntiin. Mikä kumma sen sammutti ja miksi se käyntiin lähti. Jos taivaalla oli silloin yölllä vaikka uffolaasia lautaskoneillaan ? Jos se kissi olikin humanteri ?
Sanokaas te?
Ekku mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tulin eilen yöllä kohti kotiani, kello 03,00, kun mesestä katosi virta.
Mitäs ny tuumasin....eihän sakemanni hyyry koskaan. häh??
Aina ne ovat pelanneet. Aina.
Muttei ny.
Niinpä tiestysti....taskulamppu puuttui ja älypuhelimeni oli jäänyt "vahingossa" kotiini.
Onneksi pakkasta ei ollut kuin 3 astetta.....ja takakontissa lämmin hupullinen talvihaalari, ja kengät, paksu myssy sekä talvihanskat. Ne ylle ja tuumaamaan mitä teen.
Tie johon auto simahti, oli autio ja tyhjä. 8 kilometriä päätiestä. Juu.
Mutta ahaa....siinä ihan lähellä oli hirsinen lato , 40 luvulta, vanhaa heinää ainakin puoliväliin ja sinne kömmin. Puolen tunnin päästä unu tuli. Säkkipimeä maailma. Tuumasin että kun valoisaa kun tulee, niin tarkemmin autoani tutkiskelen.
ZzzzZZZzzzZZZzzzz...
Kunnes heräsin. Joku eläin liikkui varovasti vieressä heinäkasalla, en nähnyt mikä, mutta tunsin että joku se on......kehräämistä kuulin. Tana jos se on ilves...taikka muu sillai vaarallinen...mutta ei.
Kissi se oli. Se tassutteli varovasti rintani päälle , siinä se etujaloillaan jännästi puristeli ,kissien tapaan ja sitten asettui. Kehrääminen vain kuului.
Tuntui kivan lämpöiselle.
Kului tunti ja kului kaksi ja tuumasin että jospa menen meseäni käyntiin koittamaan. Kissi oli jo mennyt jonnekin, joten tuumasta toimeen.
Fruuuum...fruuum...heti käyntiin. Mikä kumma sen sammutti ja miksi se käyntiin lähti. Jos taivaalla oli silloin yölllä vaikka uffolaasia lautaskoneillaan ? Jos se kissi olikin humanteri ?
Sanokaas te?
Ekku mattila.