19/2-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olin vuonna 1973 kesällä syntymäkodissani Alahärmässä , aamulla kello 10 tienoilla ja tuumasin mennnä jokirantaan piismia kattelemaan. Niitä oli siihen aikaan vaikka kuinka paljon ja ne keräsi suussaan oksia ja muita tarpeita töyräillä sijaitseviin koloihinsa.
Niiden pesä-aukot olivat vedenpinnan alla, vähän majavien tapaan juu.
Äkkiä kuului vaimea aseen paukahdus. PUMF......suurinpiirtein. Ensin luulin jonkun sorsamettästäjän siellä ammuskelevan, mutta mielestäni se laukauksen ääni kuului jollakin lailla pellolta, ei rannalta ja sentakia nousinkin joen täyräälle asiaa tutkimaan.
Minun syntymäkodistani noin 500m metrin päässä sijaitsi heinälato, joka kuului Asumaan perheelle ja jossa itsekin olin pienenä kollina piilosta leikkinyt. Koska mitään selvyyttä laukaukseen en saanut, lähdin kotiani kohden ja muutaman tunnin päästä moottoripyörälläni kohden Helsinkiä, jossa siihen aikaan asustelin.
Seuraavana päivänä soi puhelin ja äitini soitti. Hän ilmoitti Asumaan isännän ampuneen itsensä haulikolla pellolla olevassa ladossa ja siis kuollut. Juuri se sama lato jonka suunnalta mielestäni sen vaimean laukauksen äänen olin kuullutkin päivää aikaisemmin.
R.I.P oli tullut äkkiarvaamatta naapuriini ja vienyt mennessään todella työteliään maanviljelijän......Pyhää arkea hän oli töitä tehnyt , kesäisin pelloillaan ja talvisin tukkimetsässään...
Siinä meni hyvä mies hukkaan, taikka hänen elämänsä.
Ennenaikaisesti sanoisin.
Jatkuuuuuu..
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Olin vuonna 1973 kesällä syntymäkodissani Alahärmässä , aamulla kello 10 tienoilla ja tuumasin mennnä jokirantaan piismia kattelemaan. Niitä oli siihen aikaan vaikka kuinka paljon ja ne keräsi suussaan oksia ja muita tarpeita töyräillä sijaitseviin koloihinsa.
Niiden pesä-aukot olivat vedenpinnan alla, vähän majavien tapaan juu.
Äkkiä kuului vaimea aseen paukahdus. PUMF......suurinpiirtein. Ensin luulin jonkun sorsamettästäjän siellä ammuskelevan, mutta mielestäni se laukauksen ääni kuului jollakin lailla pellolta, ei rannalta ja sentakia nousinkin joen täyräälle asiaa tutkimaan.
Minun syntymäkodistani noin 500m metrin päässä sijaitsi heinälato, joka kuului Asumaan perheelle ja jossa itsekin olin pienenä kollina piilosta leikkinyt. Koska mitään selvyyttä laukaukseen en saanut, lähdin kotiani kohden ja muutaman tunnin päästä moottoripyörälläni kohden Helsinkiä, jossa siihen aikaan asustelin.
Seuraavana päivänä soi puhelin ja äitini soitti. Hän ilmoitti Asumaan isännän ampuneen itsensä haulikolla pellolla olevassa ladossa ja siis kuollut. Juuri se sama lato jonka suunnalta mielestäni sen vaimean laukauksen äänen olin kuullutkin päivää aikaisemmin.
R.I.P oli tullut äkkiarvaamatta naapuriini ja vienyt mennessään todella työteliään maanviljelijän......Pyhää arkea hän oli töitä tehnyt , kesäisin pelloillaan ja talvisin tukkimetsässään...
Siinä meni hyvä mies hukkaan, taikka hänen elämänsä.
Ennenaikaisesti sanoisin.
Jatkuuuuuu..
Ekku Mattila.