27/11-2018.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Asuin Hesassa vuonna 1967 Aleksis-Kivenkadulla 111 , ylin kerros 9. Noin viikkoa ennen Joulua heräsin yöllä kolmen paikkeilla miten rappukäytävässä joku yski kovasti ja kun sitä aikani kuuntelin niin puin päälleni ja menin katsomaan ylätasanteelle. Siellä oli peltinen ovi jonka kautta päästiin ns vinttikerrokseeen jossa pystyi kuivamaan vaatteita ja siellä oli myös asukkaiden verkkokomerot.
Peltioven edessä makasi kippurassa resuinen pummi , laiha kun mikä ja tukka takussa. Hän oli tuonut mukanaan pahvilaatikon, josta oli repinyt palasia päälleen lämmikkeeksi , mutta eihän ne paljoakaan auttaneet.
Havaitessaan minut hän säikähti pahasti ja koetti selittää ettei mitään vahinkoa tee ja sanoin että odota hetken aikaa, käyn asunnossani ja tulen kohta takaisin. Niin teinkin. Olin tavaratalo Anttilasta ostanut pari päivää ennen ns lämpöisen maiharin, vihreän , sellaisen armeijjanmallisen, jossa oli huppu ja se oli todella lämmin. Maksoin siitä 30 markkaa.
Ojensin maiharin asunnottomalle ja sanoin että voit olla siellä koska tahansa, mutta älä kolistele, tupakoi ,äläkä viinaa siellä juo. Aamulla hän oli lähtenyt matkoihinsa ja ilmestyi parin viikon aikana öisin porrastasanteelle nukkumaan lämpöinen maihari yllään. Muutaman kerran tunnistin hänet sen kevään aikana Kallion kaupunginosassa ja oli selvästi tyytyväisen oloinen. Se maihari löysi paikkansa.
Vai mitä ?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Asuin Hesassa vuonna 1967 Aleksis-Kivenkadulla 111 , ylin kerros 9. Noin viikkoa ennen Joulua heräsin yöllä kolmen paikkeilla miten rappukäytävässä joku yski kovasti ja kun sitä aikani kuuntelin niin puin päälleni ja menin katsomaan ylätasanteelle. Siellä oli peltinen ovi jonka kautta päästiin ns vinttikerrokseeen jossa pystyi kuivamaan vaatteita ja siellä oli myös asukkaiden verkkokomerot.
Peltioven edessä makasi kippurassa resuinen pummi , laiha kun mikä ja tukka takussa. Hän oli tuonut mukanaan pahvilaatikon, josta oli repinyt palasia päälleen lämmikkeeksi , mutta eihän ne paljoakaan auttaneet.
Havaitessaan minut hän säikähti pahasti ja koetti selittää ettei mitään vahinkoa tee ja sanoin että odota hetken aikaa, käyn asunnossani ja tulen kohta takaisin. Niin teinkin. Olin tavaratalo Anttilasta ostanut pari päivää ennen ns lämpöisen maiharin, vihreän , sellaisen armeijjanmallisen, jossa oli huppu ja se oli todella lämmin. Maksoin siitä 30 markkaa.
Ojensin maiharin asunnottomalle ja sanoin että voit olla siellä koska tahansa, mutta älä kolistele, tupakoi ,äläkä viinaa siellä juo. Aamulla hän oli lähtenyt matkoihinsa ja ilmestyi parin viikon aikana öisin porrastasanteelle nukkumaan lämpöinen maihari yllään. Muutaman kerran tunnistin hänet sen kevään aikana Kallion kaupunginosassa ja oli selvästi tyytyväisen oloinen. Se maihari löysi paikkansa.
Vai mitä ?
Ekku Mattila.