lauantai 18. tammikuuta 2020

Oli se kuulkaas aikamoinen kokemus.

18/1-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Moottoripyöräajaltani   vuonna  1973   Hesassa  asuessani , tuumasin että  jospa  ajelen  Kokkolaan , leirintäalueelle  , sieltä  kurvailen  seuraavana  aamuna tietä 85  kohden Kajaania ja koska olen  sanani  mittainen mies, niin  sitten teinkin.
Oli Kesäkuu , aamulla  noin  04,00  kun  suunnan  katsoin    Suomen leirintäalueiden  oppaasta   ja  fruuuuuuum....keli oli  todella hieno, tunti ja  toinenkin kului,aurinko  paistoi , linnut lauloivat  ja  Kajaaniin  oli enää  noin  80 km......
kunnes::::::::::
Olin juuri ajamassa  Teerisuon  kohdalla ,  tiellä, jonka  molemmilla  puolilla   kasvoi kituasvuista  pensastyyppistä kräkkää ,  ennen  Harjulan  tienhaaraa , kun huomasin  tien  vieressä  edessäni , 100  metrin päässä  jonkun   tumman hahmon kohoavan  ojan   penkalta   ,sekä  nousevan     tielle.
Heti  ajattelin  jonkun  joutuneen  jonkinlaiseen  onnettomuuteen  ja  sen  takia  hiljensin  vauhtiani  aikomuksena  pysähtyä   auttamaan.
Se  hahmo oli  todella isokokoinen  mies. Melkein  valalle menen  kun sanon  että  reippaasti  yli  kaksi metrinen ,  romuluinen   resupekka , tukka  takussa , naamallaan  jonkinlainen  kummitusnaamari , taikka  sitten  ei. Hänellä oli  tavattoman  hurja  hullu  irvistys  ja  pysähtyi  keskelle  ajotietä  kädet  levellään molemmilla   puolen.   Tajusin  heti että jos  pysähdyn niin  olen   todella  liemessä  . Teeskentelin kuitenkin  pysähtymistä , hiljensin  edelleenkin vauhtiani , painoin  kakkosen  ns    päälle  ja  pidin kytkimen   pohjassa.
Kummajainen  uskoi  että pysähdyn  ja  laski kätensä  alas, mutta  oli selvästi valmiina  minut  vastaanottamaan , eikä  millään lailla  hyvin  aikomuksin. Noin   5-6 metriä ennen  häntä ,  painauduin  moottoripyöräni  tankin päälle  alas, nostin  salamana  kytkimen , sekä lisäsin  kaasua.........
FIIIIIIIIiiiiiiiiiuuuuuuuh.....melkein  kuulin.  Hirvio  yritti  huitaista  minua  valtavalla  nyrkillään  , mutta    onneksi isku  meni  ohitse ,  suoraan  ylitseni  ja jos  en olisi  ollut  kumartuneena......niin...?????? Ajoin noin   50 metriä  ja käännyin katsomaan  taakseni.  Siellähän  se  koetti  hurjasti  lönkystellä  vaappuvalla  juoksutyylillään  minua kohden  kädet  levällään. Painoin kaasua  enkä enää  taakseni   katsonut.
Siis ???   Kuka/mikä  se  hirviö oli ?
Mistä se  tuli , minne se meni  ja  miksi   yritti  minut  pysäyttää?
Karannut  jostakin  hullujenhuoneelta Itärajan  takaa ?
Kenties   "toisesta"  maailmasta ? Tarkoituksena  pysäyttää  aikamatkaajan    tärkeä    tulevaisuuden  työ?....
Siitä olen  varma  että jos  olisin  pysähtynyt , niin  jompikumpi olisi  siinä  tiellä  kuollut. Minulla  oli  ...."barajabellut" joten taistelusta  olisi  tullut   raju  sekä  kova.
Sanokaa  ny  tekin jotakin......

Ekku Mattila.