29/2-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kääk....
Tottakait tekin tiedätte ,että tänään 29/2 on karkauspäivä.?
Silloin neidit/immet/innokkaat nappaa miespuolisia uroksia hihasta , niiaa sulokkaasti ettäääääh ja esittää kosinnan. Tälläinen tapahtuma toistuu joka 4 vuosi ja just samaan minä ittekin lankesin.........nääs : 29/2- 1985 suostuin nykyisen rouvani kosintaan ja saman katon alla olemme olleet jo (vasta) pian 35 vuotta. Kuus muksuakin on meille siunaantunut juu.
Mutta nyt on mulla kova paikka.
Aina , ainakin tähän saakka , on rouvani mun eressäni niiannu joka ikunen karkauspäivä , kysynyt tuukko mun miäheksi erelleenkin ja sillä toristanut olevansa yhä muhun niinkuin pihkassa ja mä on suastunut . Muttaa.......Hella paratkoon....??!!....tänään ei ole kosintaa kuulunut, ei. On ollut koko päivän tyystin hiljaasta. Rouvaa ei ole näkynyt missään. kuusien oksilla vaan hiljaanen tuuli humajaa ja vähä lunta nakkeloo. Aivan tuos vieres meni peura persettään keikuttaen ja varis vähän kauempaa rkohisee. Kyllä luonto sitten osaa olla hiliaaneen. Ihan alkaa tuntua että mun on hyliätty kertakaikkiaan . Karkauspäivän kosintaa ei ole kuulunut. Ei ole niin.
Meinaa kylymäkin jo tulla . Olisko paree jos kääppäilisin takaasin kotiani kohoren ja laittaasin puhelimen ns päälle. Olen täällä ieasuksen kaukana salomailla. ......vähä niinku kosintaa(ko?) paossa. Toisaalta on paree hiippailla tuphan ja olla niinkuin en olisikaan ja saattaa jopa käydä niin , että rouva uuristaa joka nelivuotisen juttunsa . Mulla on turpakin niin kylymästä jäässä että pystynkö sanomaan että juu.....okei ....tuun ...tuun....sun miähekses.
Ny on pakko panna kiiruusti. On torella jumalatoon hyysikkähätä. Eikoo paperia missään.
Onneksi tualla jo tupakin näkyy. Mitä ny kymmenen syvää ojaa välis.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kääk....
Tottakait tekin tiedätte ,että tänään 29/2 on karkauspäivä.?
Silloin neidit/immet/innokkaat nappaa miespuolisia uroksia hihasta , niiaa sulokkaasti ettäääääh ja esittää kosinnan. Tälläinen tapahtuma toistuu joka 4 vuosi ja just samaan minä ittekin lankesin.........nääs : 29/2- 1985 suostuin nykyisen rouvani kosintaan ja saman katon alla olemme olleet jo (vasta) pian 35 vuotta. Kuus muksuakin on meille siunaantunut juu.
Mutta nyt on mulla kova paikka.
Aina , ainakin tähän saakka , on rouvani mun eressäni niiannu joka ikunen karkauspäivä , kysynyt tuukko mun miäheksi erelleenkin ja sillä toristanut olevansa yhä muhun niinkuin pihkassa ja mä on suastunut . Muttaa.......Hella paratkoon....??!!....tänään ei ole kosintaa kuulunut, ei. On ollut koko päivän tyystin hiljaasta. Rouvaa ei ole näkynyt missään. kuusien oksilla vaan hiljaanen tuuli humajaa ja vähä lunta nakkeloo. Aivan tuos vieres meni peura persettään keikuttaen ja varis vähän kauempaa rkohisee. Kyllä luonto sitten osaa olla hiliaaneen. Ihan alkaa tuntua että mun on hyliätty kertakaikkiaan . Karkauspäivän kosintaa ei ole kuulunut. Ei ole niin.
Meinaa kylymäkin jo tulla . Olisko paree jos kääppäilisin takaasin kotiani kohoren ja laittaasin puhelimen ns päälle. Olen täällä ieasuksen kaukana salomailla. ......vähä niinku kosintaa(ko?) paossa. Toisaalta on paree hiippailla tuphan ja olla niinkuin en olisikaan ja saattaa jopa käydä niin , että rouva uuristaa joka nelivuotisen juttunsa . Mulla on turpakin niin kylymästä jäässä että pystynkö sanomaan että juu.....okei ....tuun ...tuun....sun miähekses.
Ny on pakko panna kiiruusti. On torella jumalatoon hyysikkähätä. Eikoo paperia missään.
Onneksi tualla jo tupakin näkyy. Mitä ny kymmenen syvää ojaa välis.
Ekku Mattila.