maanantai 30. maaliskuuta 2020

"Enkeleitä onko (0n) heitä"....(Anne Mattila)

30/3-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Lueskelin   päivä/lenkkikirjaani   ja  just  tänään.....30/3-1974  tapahtui  seuraavaa.
Asuin siihen aikaan  Tapanilan  Laukkipääntie  8  :sassa  noin  15  km hesasta.
Olin  tulossa  bussi  88:silla   rautatientorilta  kämpilleni ,  illalla  22,00 ,istuen  auton takapenkillä......
¤¤
Vähää ennen  Tapanilaa  huomasin    miten   nuorehko nainen ,  pukeutuneena  kalliisen näköiseen  valkoiseen turkkiin , selvästi  ns  hyvin  toimeentuleva  nousi  penkiltään  ja  painoi  bussin  seinällä olevaa  nappia. Siihen aikaan  autoon  sai  nousta  etuovesta , mutta  pois  piti  lähteä  takaovesta   ja  se ovi oli  melkein  minun penkkini  kohdalla , oikealla puolen.
Näin heti  naisesta  ettei kaikki ollut  ns  hyvin. Hän oli tavattoman surullisen  sekä  masentuneen  oloinen , melkein  itkua    pidätellen  , katse  alaspäin  luotuna. Kesti  hetken ennenkuin  bussi  pysähtyi  pysäkin kohdalle  , hiljensi  vauhtiaan  ja nainen  oli  aikeissa  astua  avatusta  takaovesta ulos......
Kun:
Olen useasti  kummastellut mitä  tapahtui seuraavasti. Kuin  kaukaa jostakin , kuulin  oman   rauhallisen  ääneni  joka sanoi  naiselle:
"Ei  itsemurha ole  ratkaisu. Kyllä  sinä siitä  selviät. Älä  tee  sitä".
En koskaan  unohda  naisen ilmettä. Hän oli  todella hämmästynyt. Suurin  avoimin silmin  katsoi  suoraan minuun , silmissään kyyneleitä, onnen  kyyneleitä   ja  sanoi  : "sinä olet  enkeli...kiitos"........... ja  laskeutui  pysäkille.
Se oli  hieno  hetki . Vieläkin  tunnen   sen  sydämessäni. Enkeleitä  on.


Ekku Mattila.