28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jo ollessani 3 vuoden ,oli vähällä etten pudonnut syntymäkotini lähellä olevaan hylättyyn kaivoon. Sen päällä ollut kansi oli vuosien mittaan hajonnunut , täysin laho ja pudonnut alas. Tottakait...(niinpä) juuri sinä hetkenä olin kurkkimassa kaivon pohjalle, jossa oli vettä yli metrin siellä näkyvää "enkelin kasvoa" joka olinkin itse minä. Jo pienenä minulla oli pitkät kiharat hiukset ja kaikki kutsuivat minua enkeliksi juuri siksi (eiks ollut hieno lause?) ...juuri siksi.............oujee.
Sain naapurini (suku on pahin) kirveestä päähäni, josta olenkin jo kirjoittanut, ollessani noin 5 vuotias ja kolo päässäni näkyy siinä kohdassa yhä. Sitten tuli erilaisia pöpö/influenssa/viiruuksia , niin aasialainen, kuin myös se hongonkilaaneen , joka vei aika monta pientäkin lasta manan majoille.Tuli vesi, tuli ja kaikenmaailman hinkuyskä/rokot joihin meille annettiin kouluaikona piikkejä niin maan erkuleesti etttäääh.Ollessani ekaluokalla reiteeni saatu joku ihmerokote alkoikin ns mädäntyä , vuotaa kellertävää verta/sotkua ja kovaa haipakkaa tohtorille. Muistan aina miten todella huolestuneen oloinen hän (Niiranen) oli . antoi uuden rokotteen ja takaisin kotiini. Ihmettelin minkä takia Äiteeni itkeä tihuutti koko paluumatkan. Istuin hänen polkypyöränsä takaloosterilla. Voi olla (juu) että oli kova vastatuuli ja Äiteeni silimiin se suhina otti...mutta selvisin siitäkin taurista.
¤¤¤
Ja sitten tuli se Hanhimäen "mees hakemaan kaivonkirkastusainetta ja heti" , josta kirjoitinkin eilen.Minulla ei ollut, taikka siihen aikaan ei yhdessäkään autossa ollut turvavöitä ja moni onkin asiaa kovasti ihmettellyt. Miten kummassa selvisin niinkin kovasta auto-onnettomuudesta , se onkin "jännä" asia (taas). Vaikka aikamoisia kolhuja/vammoja sainkin , niin henki säästyi..
¤¤¤
Tuli vuosi 1966 , SA ja Oulun Hiukkavaara. Olin ensimmäisellä lomalla , Huhtikuun alussa ja matkalla junalla kotiini Alahärmään.Koska juna oli tupaten täynnä , eikä istumapaikkoja ollut, niin menin seisoskelemaan junan ns välitilaan. Yhden pysäkkiaseman kohdalla , menin ja jäin junan metalliselle rapulle tuumaten että istun siinä hetken aikaa ja sitten takaisin junaan..............mutta ei. Kun juna lähti , niin kuulin miten joku paiskasi oven kiinni ja mä siinä sitten nökötin kun mikäkin jättikana orrella.
Koska oli alkukevät Huhtikuu ja tottakai ilmat viileät, niin jopa alkoi tulevan aikamatkaajan ruppia palelemaan. Ensinnä oli kova tuuli ja lisäksi junan oma vauhti. Olin pian kuin jäätynyt lihakimpale , jäsenistä tunto pois ja erityisesti käsistä joilla koetin pidellä rautakaiteesta kiinni.....Tunsin etten pitkään voi olla siinä tippumatta radan varteen , koetin huutaakkin, mutta junan kolina peitti tehokkasti mun "heiiii..heiiiiii....huutoni" . Kukaan ei kuullut.
¤¤¤
Olin varma että kohta putoan ja olin jo melkein antamassa/luovuttamassa periksi , kun junan konnari minut huomasi , äkkiä oven avasi ja sisälle nosti . Aikani loppu ei vielä tullut.
Jatkuuuuuuu..
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jo ollessani 3 vuoden ,oli vähällä etten pudonnut syntymäkotini lähellä olevaan hylättyyn kaivoon. Sen päällä ollut kansi oli vuosien mittaan hajonnunut , täysin laho ja pudonnut alas. Tottakait...(niinpä) juuri sinä hetkenä olin kurkkimassa kaivon pohjalle, jossa oli vettä yli metrin siellä näkyvää "enkelin kasvoa" joka olinkin itse minä. Jo pienenä minulla oli pitkät kiharat hiukset ja kaikki kutsuivat minua enkeliksi juuri siksi (eiks ollut hieno lause?) ...juuri siksi.............oujee.
Sain naapurini (suku on pahin) kirveestä päähäni, josta olenkin jo kirjoittanut, ollessani noin 5 vuotias ja kolo päässäni näkyy siinä kohdassa yhä. Sitten tuli erilaisia pöpö/influenssa/viiruuksia , niin aasialainen, kuin myös se hongonkilaaneen , joka vei aika monta pientäkin lasta manan majoille.Tuli vesi, tuli ja kaikenmaailman hinkuyskä/rokot joihin meille annettiin kouluaikona piikkejä niin maan erkuleesti etttäääh.Ollessani ekaluokalla reiteeni saatu joku ihmerokote alkoikin ns mädäntyä , vuotaa kellertävää verta/sotkua ja kovaa haipakkaa tohtorille. Muistan aina miten todella huolestuneen oloinen hän (Niiranen) oli . antoi uuden rokotteen ja takaisin kotiini. Ihmettelin minkä takia Äiteeni itkeä tihuutti koko paluumatkan. Istuin hänen polkypyöränsä takaloosterilla. Voi olla (juu) että oli kova vastatuuli ja Äiteeni silimiin se suhina otti...mutta selvisin siitäkin taurista.
¤¤¤
Ja sitten tuli se Hanhimäen "mees hakemaan kaivonkirkastusainetta ja heti" , josta kirjoitinkin eilen.Minulla ei ollut, taikka siihen aikaan ei yhdessäkään autossa ollut turvavöitä ja moni onkin asiaa kovasti ihmettellyt. Miten kummassa selvisin niinkin kovasta auto-onnettomuudesta , se onkin "jännä" asia (taas). Vaikka aikamoisia kolhuja/vammoja sainkin , niin henki säästyi..
¤¤¤
Tuli vuosi 1966 , SA ja Oulun Hiukkavaara. Olin ensimmäisellä lomalla , Huhtikuun alussa ja matkalla junalla kotiini Alahärmään.Koska juna oli tupaten täynnä , eikä istumapaikkoja ollut, niin menin seisoskelemaan junan ns välitilaan. Yhden pysäkkiaseman kohdalla , menin ja jäin junan metalliselle rapulle tuumaten että istun siinä hetken aikaa ja sitten takaisin junaan..............mutta ei. Kun juna lähti , niin kuulin miten joku paiskasi oven kiinni ja mä siinä sitten nökötin kun mikäkin jättikana orrella.
Koska oli alkukevät Huhtikuu ja tottakai ilmat viileät, niin jopa alkoi tulevan aikamatkaajan ruppia palelemaan. Ensinnä oli kova tuuli ja lisäksi junan oma vauhti. Olin pian kuin jäätynyt lihakimpale , jäsenistä tunto pois ja erityisesti käsistä joilla koetin pidellä rautakaiteesta kiinni.....Tunsin etten pitkään voi olla siinä tippumatta radan varteen , koetin huutaakkin, mutta junan kolina peitti tehokkasti mun "heiiii..heiiiiii....huutoni" . Kukaan ei kuullut.
¤¤¤
Olin varma että kohta putoan ja olin jo melkein antamassa/luovuttamassa periksi , kun junan konnari minut huomasi , äkkiä oven avasi ja sisälle nosti . Aikani loppu ei vielä tullut.
Jatkuuuuuuu..
Ekku Mattila.