8/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ny tuloo tunnustus.....
Olin 10 vuatias.(1956) kun me kollit tuumattiin että jospa mentääs kaalivarkaisiin ja kohre oli Voltin Kansalaiskoulun lähellä oleva kaalipelto. Meitä oli , minä , Kakhan Mauri, Mattilan Pentti sekä kalliokosken Urpo tietty. Oli loppukesä , iltahämärä kun me ryömithiin kaalipellolle ja työnnettiin kaksi kaalta kollia kohoren paitojemme alle. Mutta antaas olla , istu ja pala.....
Talon isäntä havaatti meirät , paikalle juaksi tuhatta ja toista sataa ja ampua präiskäytti meitä kohti haulikolla. PUM!!
Voi umalauta että me kollit sitten juastiin . Tuntui etttä jalakojakin oli jokaasella kaksparia ja pysähryimmä vasta Kärmesmäjen kohoralla, jonne oli rikospaikalta matkaa ainaskin 2 km.
Siinä me hetken aikaa huahotimma naamat hiki/ punaasina ja vähin äänin hiiipailimma kukin kotiamma. Just niin....ne kaalit tottakait tippuivat jo palio ennen jonnekin takakarun (tämän niminen tie oli silloin nykyystä Knuuttilanraittia vastapäätä) varteen ja taisivat joutua jonkun jäniksen herkuksi. Kaalipellon omista kertoi myöhemmin Viitalan Nikolain kaupas että niis haulikonpaukuis oli vaan karkiaa sualaa sekä vehenänjyviä.
Olis ne kuiteskin aikalailla kirvelleet jos meirän persuuksiin olis osuneet.
¤¤¤
Mutta nythämmä vasta hokasin. Iekekana jossei se olekaan viälä rikoksema vanahennu ja kohta meirän syyllisten ovikellot alakaa kilistä/kolista ja meitä vierään linnasta linnaan. Tairanpa lähtee ostaan peruukin ja varaan naamakohotusleikkauksen.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ny tuloo tunnustus.....
Olin 10 vuatias.(1956) kun me kollit tuumattiin että jospa mentääs kaalivarkaisiin ja kohre oli Voltin Kansalaiskoulun lähellä oleva kaalipelto. Meitä oli , minä , Kakhan Mauri, Mattilan Pentti sekä kalliokosken Urpo tietty. Oli loppukesä , iltahämärä kun me ryömithiin kaalipellolle ja työnnettiin kaksi kaalta kollia kohoren paitojemme alle. Mutta antaas olla , istu ja pala.....
Talon isäntä havaatti meirät , paikalle juaksi tuhatta ja toista sataa ja ampua präiskäytti meitä kohti haulikolla. PUM!!
Voi umalauta että me kollit sitten juastiin . Tuntui etttä jalakojakin oli jokaasella kaksparia ja pysähryimmä vasta Kärmesmäjen kohoralla, jonne oli rikospaikalta matkaa ainaskin 2 km.
Siinä me hetken aikaa huahotimma naamat hiki/ punaasina ja vähin äänin hiiipailimma kukin kotiamma. Just niin....ne kaalit tottakait tippuivat jo palio ennen jonnekin takakarun (tämän niminen tie oli silloin nykyystä Knuuttilanraittia vastapäätä) varteen ja taisivat joutua jonkun jäniksen herkuksi. Kaalipellon omista kertoi myöhemmin Viitalan Nikolain kaupas että niis haulikonpaukuis oli vaan karkiaa sualaa sekä vehenänjyviä.
Olis ne kuiteskin aikalailla kirvelleet jos meirän persuuksiin olis osuneet.
¤¤¤
Mutta nythämmä vasta hokasin. Iekekana jossei se olekaan viälä rikoksema vanahennu ja kohta meirän syyllisten ovikellot alakaa kilistä/kolista ja meitä vierään linnasta linnaan. Tairanpa lähtee ostaan peruukin ja varaan naamakohotusleikkauksen.
Ekku Mattila.