22/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuumasin vuonna 1964 Tammikuussa ,että jospa laitan hakupaperit Helsingissä olevaan Suomen Puhallintehtaalle , jossa oli tuloillaan 9 kuukautinen ILA (ilmastointilaitteiden asentaja kurssi) , paperit täytin ja odottamaan.Saman vuoden keväällä minut hyväksyttiin kurssille , ja junalla Helesinkhiin , rautatietorille, jossa oli bussi numero 72 ja sillä kohden Tapanilaa, jossa Puhallintehdas sijaitsi.
Meitä kurssilaisia oli noin 40 ja asuntoparakki sijaitsi Käpylässä , ihan radan lähellä , kova kolkutes yölläkin kuului , Keijjontie 10 oli tarkka osoite. Parakissa oli 4 tupaa , jossa kussakin 10 kollia, ympäri Suomen ja etupäässä jokaaneen pohooseesta. Jopa Uts/joki kevvostakin oli yksi , mutta se keskeytti kurssin ja muutti Australiaan johonkin tehtaaseen ja myöhemmin kuultiin hänen kuolleen viinamyrkytykseen.
¤¤
Noh.....yks Periantai tuumasin että pitääs saada kananmunia , niitä keittää ja syödä mutustella ne ja siksi kääppäilin Käpyläs olevaan pieneen kivijalakakauppaan , jossa oli myyjänä vanha herttaaneen mummo , ettei vaan ainaskin 80 jossei ylittekin. Siltä ostin 20 tuaretta kananmunaa ja ennen kauppaa teroitin että ne pitää olla sitten tuarehia , johon mummo sanoi että tottakai ne on tuoreita , maksoin ja taakaasin parakkiin.
¤¤
Ja kämpällä vettä pakkiin, sinne 10 kananmunaa ja 10 minuuttia keitin.Ei menny kun hetken aikaa , niin muut asukit haistelemaan että mikä perhana haisoo niin pahalle ja kattoi syyttävällä katseella mun kananmunakattilaani kohtaan. Ne sanoi että ne on mätiä kun noin haisee, mutta väitin ettei varmana oo, koska se mummarainen vakuutti että non tuareita.
Niin mä ainaskin 5-6 kananmunaa söin, vaikka ne oikeesti haisi kummalle ja sitten tunnin päästä Hesan keskukseen Bio Rexiin yhtä lännenelikuvaa kattomaan. Elokuva alkoi ja mä sitä tsiikaamaan. Mutta istu ja pala. Yhtäkkiä mun vattas alakoi jumaatoon mourunta . Tuntui kun koska tahansa ruikku olisi tulollaan ja sen takia kovaa haipakkaa juaksin teatterin hyysikkään ,sinne suuren ja piiitkään pläjän päästin ja nopiaa raitsikka 8:lla kohden Käpylää. Kesken jäi villinlännen elokuva , mutta jääköön.
¤¤
Niin parakkiin ja vessaan, taas vessaan ja uudelleen vessaan. Kun myöhemmin illalla huomasin ettei mun vattassa ole enää ruikkua tulossa kävelin sen mummaraaseen kivijalakakauppaan, taikka sen eteen jäin seisomaan , mukanani olevasta laukusta varovasti jäljelle jääneet "tuoreet" kananmunat otin käteeni ja ne yksi kerrallaan viskasin kaupan näytekkunaan.....plöts....plöts...ja monta kertaa plöts.
Mitähän mummaraaneen mietti, kun aamulla kauppaansa tuli ?. Kenties tajusi tilanteen , taikka sitten ei.
Oli ne aikoja . oli ne.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tuumasin vuonna 1964 Tammikuussa ,että jospa laitan hakupaperit Helsingissä olevaan Suomen Puhallintehtaalle , jossa oli tuloillaan 9 kuukautinen ILA (ilmastointilaitteiden asentaja kurssi) , paperit täytin ja odottamaan.Saman vuoden keväällä minut hyväksyttiin kurssille , ja junalla Helesinkhiin , rautatietorille, jossa oli bussi numero 72 ja sillä kohden Tapanilaa, jossa Puhallintehdas sijaitsi.
Meitä kurssilaisia oli noin 40 ja asuntoparakki sijaitsi Käpylässä , ihan radan lähellä , kova kolkutes yölläkin kuului , Keijjontie 10 oli tarkka osoite. Parakissa oli 4 tupaa , jossa kussakin 10 kollia, ympäri Suomen ja etupäässä jokaaneen pohooseesta. Jopa Uts/joki kevvostakin oli yksi , mutta se keskeytti kurssin ja muutti Australiaan johonkin tehtaaseen ja myöhemmin kuultiin hänen kuolleen viinamyrkytykseen.
¤¤
Noh.....yks Periantai tuumasin että pitääs saada kananmunia , niitä keittää ja syödä mutustella ne ja siksi kääppäilin Käpyläs olevaan pieneen kivijalakakauppaan , jossa oli myyjänä vanha herttaaneen mummo , ettei vaan ainaskin 80 jossei ylittekin. Siltä ostin 20 tuaretta kananmunaa ja ennen kauppaa teroitin että ne pitää olla sitten tuarehia , johon mummo sanoi että tottakai ne on tuoreita , maksoin ja taakaasin parakkiin.
¤¤
Ja kämpällä vettä pakkiin, sinne 10 kananmunaa ja 10 minuuttia keitin.Ei menny kun hetken aikaa , niin muut asukit haistelemaan että mikä perhana haisoo niin pahalle ja kattoi syyttävällä katseella mun kananmunakattilaani kohtaan. Ne sanoi että ne on mätiä kun noin haisee, mutta väitin ettei varmana oo, koska se mummarainen vakuutti että non tuareita.
Niin mä ainaskin 5-6 kananmunaa söin, vaikka ne oikeesti haisi kummalle ja sitten tunnin päästä Hesan keskukseen Bio Rexiin yhtä lännenelikuvaa kattomaan. Elokuva alkoi ja mä sitä tsiikaamaan. Mutta istu ja pala. Yhtäkkiä mun vattas alakoi jumaatoon mourunta . Tuntui kun koska tahansa ruikku olisi tulollaan ja sen takia kovaa haipakkaa juaksin teatterin hyysikkään ,sinne suuren ja piiitkään pläjän päästin ja nopiaa raitsikka 8:lla kohden Käpylää. Kesken jäi villinlännen elokuva , mutta jääköön.
¤¤
Niin parakkiin ja vessaan, taas vessaan ja uudelleen vessaan. Kun myöhemmin illalla huomasin ettei mun vattassa ole enää ruikkua tulossa kävelin sen mummaraaseen kivijalakakauppaan, taikka sen eteen jäin seisomaan , mukanani olevasta laukusta varovasti jäljelle jääneet "tuoreet" kananmunat otin käteeni ja ne yksi kerrallaan viskasin kaupan näytekkunaan.....plöts....plöts...ja monta kertaa plöts.
Mitähän mummaraaneen mietti, kun aamulla kauppaansa tuli ?. Kenties tajusi tilanteen , taikka sitten ei.
Oli ne aikoja . oli ne.
Ekku Mattila.