torstai 5. marraskuuta 2020

Noh......mitäs ny sanotta??. Aika jännä tarina ja jälleen tosi.

 5/11-2020.

Ekku  Mattila.

Aikamatkaaja.


Vaikka  seuraavan kertomuksen olen  kirjoittanut    ennenkin, niin  moni on kysellyt  että  toistele  niitä sillä ne ovat niin mielenkiintoisia. Tässä  se  siis  tuloo:

Olin 4  vuoden,  1950 , kesä   ja paikka  syntymäkotini  lähipelto  Alahärmässä.  olin  , varsinkin kesisin  aina  leikkimässä  jokirannan  lähellä olevalla pellolla  ja  talvisin  talon pihapiirissä. Saman  kylän   asukas  E.  Kalliokoski , syntynyt  1923  oli meidän naapurissa  olevassa  sepän pajassa  jotakin rautaa takomassa  ja  koska  oli  kuuma niin  oli  pajan ulkona happea  haukkomassa. Matkaa  noin   200  metriä.  Hän huomasi  sekä  tunnisti  minut vivalkoisen, pitkän   ja  kiharan  tukkani  takia   siinä  leikkiessäni    keskellä  apilapeltoa.Miehen  ihmeeksi  hän havaitsi  pellon yläpuolella , suoraan minun  kohdalla leijjuvan  hopeanvärisen  suuren  kuin kuperan kattilankannen.  Muutaman kymmenen  metrin korkeudella. Siitä  tuli  kirkas  valkoinen  valonsäde  alaspäin , minun  päälleni  , sekä nosti  minut  kattilankannen  alle eikä  minua  enää näkynyt.  Vain minuutin päästä  ilmestyi  sama  valonsäde  uudelleen   joka  laski  minut  varovasti takaisin  pellolle.E oli   suuresti ihmeissään  eikä kertonut kenellekään  tapauksesta, kun minulle  vuonna  1982.

Sillä:

Olin muuttanut  välillä  takaisin  kotikuntaani , jossa  asuin  1982-1984  ja josta  lähdin  1964  Helsinkiin . Olin menossa  Laakson  lähikauppaan  kesällä  1982 kun  sen  portaita  tuli alas  E. Kalliokoski.  Heti hänet  tunnistin  ja moikkasin, mutta  eipä hän vastannut  tervehdykseeni. Mulkaisi  vaan päälleni. Sanoin että mitä  miäs...??...Ekku  tässä.....tunnekko  vielä?......"juu  kyllä mä  Ekun  tunnen, muttet  soo  sä  hän  vastasi .".....ja  jatkoi...." näin  vuanna   1950 miten  sut  vaihdettiin....sut  verethin   valonsäthellä   lentävhän  lautashen   ja  vaihtoi   toisen  sun tilalle".....olin kotosi  pellolla  kun se tapahtui....se oikia  Ekku  on    jossakin taivhas ........kaukana  avaruuressa.....soot  Ekun  kopio....ihan samannäkööneen  muttet  oo  se  oikia  ..Ekku......kyllä mä  tiärän.......enoo  kellekhän asijasta  kertonu, enkä kerro......pitääs mua  täyshulluna....mon   ihan hiliaa".

Ekku Mattila.