10/11-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Minulla on plogissani kohta 6000 sivua. Siis kuusi 1000 sivuista kirjaa.Kirjoitukseni ovat syntyneet vuoden 2012 jälkeen ja lisää pukkaa melkein päivittäin. Hyvin moni plogini lukija on pyytänyt että kirjoittaisin uudelleen niin surullisia juttujani kuin myös iloisia. Niin teen tässä ja nyt ja seuraava kuuluu surulliseen tositarinaan. Olkaapa hyvä.
¤¤¤: Olin töissä yhdellä firmalla. Se oli suuri , työntekijöitä noin 3000, kolmessa vuorossa ja paikka Helsingin Salmisaaressa. Lauttasaaren kupeessa. Vuosi oli 1972. Meidän osastolla oli pomo, sanotaan häntä vaikka Osmoksi ja hän oli kova aseiden kerääjä. Niitä Osmolla oli useita kymmeniä , luvallisia tietysti ja kaikki pitkin hänen talonsa seiniä. Hyvin hanakasti hän esitteli valokuvissaan aseitaan meille . Kun kuulin että ne jokainen oli ladattuna sanoin että se on vaarallista . Hyvin vaarallista. "Höpsistä, hän sanoi , taloni on kerrostalo , kolmannessa , ihan turvallisessa paikassa , ei ole minkäänlaista epäilystä että asunnossani varkaita kävisi.. Aseet ovat turvassa täysin. 100 %:sesti ".........täysin tuvassa."
Ja niin tuli Torstai , Huhtikuuta 1972. Olin juuri tullut töihin, kellokorttini leimannut kun vastaan tuli naapuriosaston pomo. "Osmo on kuollut ........hän tunsi eilen päivällä päänsärkyä ja lähti kotiinsa kello 11,00....Lauttasaareen..... avasi asuntonsa oven jossa oli parhaillaan varkaita keräämässä hänen aseitaan suureen laatikkoon.....ja yhdellä Osmon omalla ladatulla aseella ampuivat häntä rintaan....monta kertaa ja pakenivat kadulle......naapurit kuulivat laukausten äänen ja soittivat poliisin paikalle......Osmo vietiin sairaalaan jossa kuitenkin muutaman tunnin kuluttua kuoli.....ennätti sitä ennen kertomaan kuka häntä ampui........Osmon sisaren poika.......huumeporukoissa pyörinyt......hirvittävä tapahtuma.....hirvittävä".
Ekku Mattila.