7/1-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja/Clairvoyant.
Lueskelin tänään lenkki/päiväkirjojani , joita olen kirjoitellut vuodesta 1973 lähtien ja tänään 7/1-1974 minulle tapahtui seuraavaa ja oli todella tipalla etten menettänyt ainoata henkeäni. Asuin siihe naikaan Espoon Matinkylässä , noin 11 km päässä Hesasta , merenrantaan matkaa asunnostani 600 metriä joka oli paikkana sellainen suuri laguuni, jos niin voisi sanoa ja meren ulappa oli 9 km päässä suoraan edessä näkyen.
Jo silloin tykkäsin hiihtämisestä jota harrastin joka ikinen päivä talvella/keväisin. Johtuen varmasti merestä ja tuulemisesta ei jäälle kerennyt kasaantumaan lunta oikeastaa yhtään vaan meri jäätyi kovaksi ja hienoksi kuin tekemällä tehty luistinrata. Aluksi hiihtelin ns sanottuna normaalisti. Sauvoilla pukin vauhtia ja suksilla lykin "lylyä". Ei mennyt pitkääkään aikaa kun keksin että aloin suksilla luistelemaan, niinkuin luistimilla tehdään , sellaisia piitkiää luistavia potkuja ja samalla annoin sauvoillani lisävauhtia. Rannan ihmiset seurasivat luisteluani silmät suurina.Olenkin melkein väittänyt että minäpoika keksin luisteluhiihdon, taikka sitten en.
Kuten sinäkin päivänä 7/1-1974 tapahtui. Menin aina vastatuuleen koska oli paljon mukavampaa jossakin kohtaa kääntyä ja palata takaisin myötätuulessa Matinkylän rantaan eikä näinollen liikaa väsynyt. Rannalta katsoen merellä oli 2 saarta , noin 8 km päässä joiden väli oli suunnilleen 50-60 metriä. Tuona päivänä kun tuuli kääntyi sillai puhaltamaan niitä saaria kohtaan tuumasin että jospa luistelen sivumyötätuulessa saarten välistä ja sitten koukkaan Espoon Kivenlahden kautta takaisin matinkylän rantaan. Jo kaukaa näin että niiden saarten välissä oli jännä tumma kohta, noin 10-15 metrin kokoinen ja juuri sitä tummaa kohtaa kohden olin menossa todella kovalla vauhdilla. Äkkiä minulle tuli outo vaaran tunneaistimus joka aiheutti sen että niinsanotusti jarrutin suksieni vauhtia ja pystyinkin juuri ja juuri pysähtymään muutamaa metriä ennen sitä tummaa kohtaa. Kun sauvallani kurkotin sitä siihen huomasin se olevan täysin sulana koko matkalla. Jos en olisi pysähtynyt niin olisin suoraan luistellut siihen meren sulaan ja takuulla hukkunut. Ei mitään mahiksia hengissä pysymiseen. Sukset jaloissa ei takuulla uida.
Jälkeenpäin sain selville että ne saaret kuuluivat SA:an omistukseen ja saarten välissä kulki meren pohjalla lämpö/ym putkia saaren asukkaiden huoltamiseen. Ehkä niiden putkien takia sekä saarten välissä kulkeva merivirta pitivät jään sulana talvella. Ilman ennakkoaavistustani luuni lojuisivat yhä siellä, sikinsokin ja aikamatkaajan työni olisi lopppunut kerralla.
Ekku Mattila.