27/4-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Kaikkea sitä mettässä näkee:
Olen asunut tällä paikalla kohta 31 vuotta.Liikkunut sen aikana paljon luonnossa niin kesäisin, syksyisin, talvisin sekä keväisin, pitkin ja poikin sinne ja tänne. Voin sanoa tuntevani asuinpaikkani ympäristön aika tarkasti , eritoten lenkkipolkujeni tiimoilta 20 km säteeltä, niin polut,kuin ojat, joka paikan. Vähän mukaillen Tapsa Rautavaaraa.."kyllä polkuni jäljet mä tunnen".
Tänään kiersin Laitasaaren sivua, suurta mäkeä joka näkyy jo Kauhajoen keskus alueelta saakka.Varsinkin näin keväisin ,ennen puiden lehtien puhkeamista. Yhdessä kohtaa, metsäsaarekkeen reunamalla kököttää ja on sitä tehnyt vuodesta 1968 puurakennus, hotelli helpotus, veecee, Alahärmäläisittäin sanottuna, hyysikkä, joka on kaukana lähimmästä asutusta rakennuksesta, noin 1 kilometrin päässä.........ihme ja kumma...nooh odottakaa niin kerron miksi.
Vuodesta 1966-70 sillä kohtaa kuusikkoa oli metsämies töissä, sanotaan häntä vaikka Ilpoksi. Hän teki kovasti hommia puupalstallaan, aamusta myöhään iltaan , apunaan vanha Valametti traktori,tukkikärryt sekä muut pelit sekä vehkeet.Ilpo oli siisti mies ja heti alussa rakensi kuvassa olevan veeceen, hyysikän. Ei halunnut tavan takaa omaan sontaansa astella........
Jaatkuuuuuu::
Paikallinen nimismies sai tietää että kylillä on alkanut tuimaa pontikkaa esiintyä, liiankin kanssa ja sen kyllä kaikki huomasi.Esiintyi tappeluita, turhaa rähinää, raapooksia naapureitten kasvoilla, mustia silmiäkin havaittiin ja varsinkin Lauantai-iltaisin kylän raitilla meteli oli aikamoista. Ja siitäkös senaikainen nimismies kiinnostui , asialle poliisit määräsi, kyseltiin ja taas kyseltiin, juoruja tarkistetiiin ja pikkuhiljaa pontikan syntymäpaikka esille tullahti......juuri niin , Ilpohan sen mettätyönsä lomassa korpikyyneleitä tiputti, tiheän kuusen alla oli tehdas, viimeisen päälle, pienen puron varrella. Jäähdytysvettä antamaan."Hyväähän se Ilpon aines oli, kehui jopa nimismieskin, vähä sääli oli paikat hajalle hakata, pannut ja putket , mutta kun pakko oli...lain mukaan juu".
Ekku Mattila.