7/5-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Päivää taas.
Kun tässä näköjään taulujen aiheessa/maailmassa olemme ny ,en millään malta olla kirjoittamasta samaan aiheeseen liittyvän tositarinan, jonka "näin/koin" vuonna 1991. Minulla on aina ollut kiinnostus käydä tonkimassa eri kaatopaikkojen sinne tuotuja "aarteita" ja kyllä se on kuulkaas joskus kannattanutkin. Kymmeniä kertoja olen löytänyt niin vanhaa antiikkia, jopa 200 vuodenkin ikääsiä ja niitä sitten myin eri kirppareille missä nyt liikuinkin. Vuonna 1973 menin Vöyrin kaatikselle, kesällä ja avot poijaat.....Sinne oli tuotu jonkun talon vanhaa tavaraa/roinaa , vaikka mitä. Oli kiikkumastuolia, oli erilaisia puisia istuimia, haitari, vanhoja valokuvia, sotamitaleita ja sunmuita tilpetööriä. Kiinnitin oitis huomioni hyvin tervapaffiin pakattuun isohkoon littanaan pakettiin, noin metrin/toista kokooseen ja se oli sidottu sellaasella ittesitojakoneen punaasella karvaasella narulla. Innoissani sen heti avasin ja kaskas....siellä oli todella vanha taulu, joka esitti nuorta likkaa ja sen taulun kehykset olivat hienot ja paksut, ainakin 20 senttiä levyyseet. Melekeen heti hokasin jotta nony....ainakin ne kehykset ovat, jossei ihan kultaa, niin ainakin arvokkaat ja niinpä aarteineni kotiini ajoin.
Ja ny hypätätän vuoteen 1991, tänne kauhajoelle, jonne olimme muuttaneet sen vuoden alussa ja tulukaapas ny mukaani tuonne autotalliin, jossa olen minä itte sekä yksi mies Kurikasta (sanotaan häntä vaikka Martiksi) . Oltiin tehty yhtä mopokauppaa kun hän havaatti sen taulun, joka roikkui autotallini yhdellä seinällä ja sen hintaa kysyi. laitoin niin kovan hinnan, ainakin mun mielestäni, ettei Martti malta sitä komiaa tauluani ostaa, sillä en ollut muutenkaan sen myyntipäällä..."se maksaa 1000 markkaa sanoin" ja heti Martti kaivoi massinsa, sieltä otti sinisen komian 1000 markan setelin ja sen mulle ojensi...ja mua vähän harmitti, mutta en ns puihinkaan mennyt.........!!??.nyt tuloo kuulkaas jännää.......Martti otti varovasti sen taulun käteensä, nosti sen olkapäidensä tasalle ja iski sillä autotallini putkenvääntäjän kulmaan rikki, nyppi sen kankaan palaset irti , jätti ne lattialle ja lähti.......teko, jos mikään, todistaa niiden kehysten arvon.
Noh.....luin/kuulin jostakin myöhemmin että sen taulun raamit olivat muutaman tuhannen markan arvooset, kultaa jopa, taikka kullattua tietysti, mutta kalliit kuiteskin....auts....
Ekku Mattila.