8/5-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
No huomenta teille jokaaselle missä ittekukin nyt oottakin.Niin täällä Suomessa kuin myös joka paikassa pientä/suurta maailmaa. Olen, kuten teistä melkein jokainen jo sen tietää, pitänyt ns lenkki/päiväkirjaa vuodesta 1973 lähtien ja se tyyli jatkuu edelleenkin. Ensinnä tykkään siitä koska on mahtavaa katsella silloin tällöin missä olen mennyt, mitä olen tehnyt ja koska. Kun noita vihkojani plaraa niin tuntuu (terveisiä S/joelle...köh) melkein sille että olisin todellinen aikamatkaaja sanan varsinaisessa merkityksessä , ilman sitä "jumalolentoa" joka en missään nimessä kuulkaas oo. Toiseksi, vaiko onko tämä jo kolmas, olen kerännyt niistä omasta blokistani erilaisia tosijuttujani tulevaa(via) kirjaani varten ja pankaas arvaamaan ettei aihe/pulaa ole lainkaan...jä tästähän on oiva hyppäys itse tämänaamuiseen blokini aiheeseen. Joten olkaapa hyvät:
Tänään oli vuorossa peltolenkki. Se on suunnilleen 8 km pituinen ja kattaa yksinomaan vain ja ainoastaan pelloilla kävelyn. Tämän kohta 30 vuotta, jonka olemme täällä Kauhajoella asuneet ja tässä samassa paikassa , on lenkkini koko ajan kiertänyt samoista paikoista. Ensinnä sen takia jo koska pelloilla on yhä sarkojen välissä ojia, osa aika syviäkin ja ne ovat minulle sellaisia esteratoja. Olen aina ollut ns liikunnallinen ja pirän haasteista luontopoluillani. En piittaa poluista joita myöden saa ja pystyy menemään kävellen ihan tuosta vaan, ilman rasitusta, liian helposti, vaan etsin juuri niitä "estepolkuja" joita kävellessä/juostessa tulee kunnolla hiki/kuuma. Juuri nyt olen kyllä pakotettu (plääkäreiden määräyksestä) hiljentämään aikalailla vauhtiani, mutta kuitenkin menen oman kehoni tuntemuksen mukaan.
Tämän 30 vuoden aikana olen ohittanut naapurini pellot jotka hän on myynyt toiselle 35 vuotta sitten. Siitä kohtaa hänen tupaansa, (sanotaan häntä vaikka Ossiksi) jonka edestä kävelen on Ossin tupaan noin 80-100 metriä. Tuotaaaaaaa.....nooh sanotaan/kirjoitetaan sitten....meidän välille tullahti riita 11 kuukautta sitten yhden karhun takia, jonka kuvasin kännykälläni ja otson kuvan menin näyttämään myöskin Ossille/hänen vaimolleen.Ja "jumalauta Ekku...Ossi huusi mulle...pitikö sun ittu mennä näyttämään sen karhun kuvaa ämmälleni...nysse ei uskalla enää mennä methään...saataan....elevetti".....Ossi pauhasi.......
Tämä riitti mulle. Ossi joka on noin 165 pituuneen hyppi niin hapenesta tasajalkaa mun eressäni ja kahta vaille ettei päälleni silloin karannu. Tuumasin että olkoon.Piretään pieni paussi ja annetaan ajan kulua jos Ossi siitä tasaantuu ittekseen, mutta mitä askaa!! Tänään oli, taikka tapahtui jo kolmannen kerran , 2 kuukauden aikana , kun kävelin Ossin entisen pellon kautta, että tämä paukautti jollakin raskaalla vasaralla , jonkin, ilmeisesti rautaaseen lumiauran kylkeen...Pom...Pom....Pom..Pom!.Tätä samaa tyyliä(hän) käyttää ja on aina käyttäneet viirakon simpanssit/korillat ,jokka kepillä paukuttaa puun kylykhen, ilmoittaakseen että se alue kuuluu heillle, menkää pois... ja nopiaa sitten.
Ossi sai, taikka otti sen kuuluisan "influenssi/korollaa" piikin pari kuukautta sitten ja jos sen sivuoireena, herra paratkoon mies on ny mennyt, taikka menossa vähä sekaasiin?. Juu.......mutta ..ainiin.....meinasin vallan unohtaa kuulkaas. Kuten kuvastakin pian näjette onnistuin havaittemaan pellolla kuoven pesän, jossa köllötti 3 munaa. Siitä on ainakin 50 vuotta, jossei eneekin kun viimeksi kuoven pesän olen nähäny.(mä käytän useasti tuota Alahärmän vanahaa murretta)...nähäny...siis nähny. Jo tuon kuovenpesän takia tämän aamuinen kävelylenkki oli 100 rosenttinen. Ainakin mun miälestä.
Ekku Mattila.