26/5-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Avaan hohtavan kirjan,tulevaisuuden kirjan,
selaan sen sivuja ja minä näen ,sekä kuulen....
Sulanutta kiveä,
Votiinikappelissa,
myös Pyhästä haudasta tuli nousee,
ahdistuksen kivestä,
kansojen kirkkoon,
parku,
kohoaa,
taivaaseen saakka.
Tokioon ja Japanin isään,
Mutsuhitoon,
Asakusaan puistoon,
nyt ei Armeliaisuuden Jumalatar,
sääliä tunne,
kun pronssimaljakin sulaa,
kovassa kuumuudessa,
sen hakaristikin häipyy pois,
ja Zodzo-dzikin katoaa,
jälleen kerran.
Laulu ja soitto,
sammuu Walcherenin saarelta,
sen voittaa Hollannin tsunami,
Volendam ja Marken,
ne puvuista vanhimmat,
häviävät hetkessä.
Granadan Certosa,
Espanjan oma,
yksikaksisataa,
sakaristo hiekaksi muuttuu,
taivaalla näkyy,
outoja valoja.
Faiaakien saari,
Homeros ja Odysseus,
tasaan menee,
meren kanssa,
Illyrialaiset itkee,
suru on suuri.
Mikimoton mies,
ei kohta helmiä viljele,
Toban saari,
jää veden alle.
Persepoliin,
Marmorikapiteeli,
kolmesataaluku,
valtava pää,
on joskus poissa.
Yksineljänollakasi,
Sassenpoorti,
Zwollen kaupungissa,
sen tähti muuttuu,
rauniokasaksi.
Talleyrandin linnasta,
näen savun nousevan,
yksiviisineljänolla,
Valencayy oli,
se entinen.
H.C. Andersenin patsas,
historiaan häviää,
myös merenneito se pieni,
koskaan ei löydetä.
Krace Darlingin majakka,
Farnenin kallioilla,
pohja ja meri,
sen ylitse,
kalat uivat.
Sinkion silta,
Vehreä Kanaza,
veteen sortuu,
jyrinä,
on valtava.
Lahoren moskeija,
Badsahin niminen,
sen kupolit romahtavat,
maahan saakka,
kolinaa ja tummaa tuulta.
Tuulimyllyjen ylitse,
meri käy,
ne Leidenin lähellä,
veden korkeus,
40 metriä.
Dutthagamannin,
stupa,
Ruweanlin dagoba,
maailman pienoismalli,
kenotafi,
tulevassa tuhoutuu,
uskonsota sen hävittää.
Neljäsataakahdeksankymmentäkolme,
on kaikki saaria,
Jyllannin omia,
mikä valtava voima,
ne hävittää,
tulevassa tuhossa.
Camperra,
on Australiassa,
sen oppi ja koulu,
valkoisesta kivestä,
surusta täyttyy,
kuolleita kymmeniä.
Island Bay,
Wellingtonin lähellä,
meren alle häviää.
Yksiviisiyksineljä,
Belemin torni,
Portugalissa lienee,
tykeistä,
saa osumia,
se raunioiksi muuttuu.
Ekku Mattila.