13/7-2021.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Clairvoyant.
Huomenta fb maailma. Eilen illalla jo päätin, että heti varhain aamusella menen pyöräilemään ja sillai kovaa, koska tapanani on aina välillä tehdä ns "oman lääkärintarkastukseni", joka tarkoittaa kovaa kyytiä , täysin palkein pyörällä sotkemista, , sen aikana kehoni tuntemuksia kuunnellen . Ja kuten jo tiedättekin, ettoon sanani mittaaneen miäs niin sen "lääkärintarkastukseni" teinkin .
Ensin Aronkylään, sieltä vanhaa tietä Kurikkaa kohoren, (sykkeeni oli mittarini mukaan 185 joka kuulemma on torella vaarallinen juttu tällääselle vanhalle 75 vuatiaalle ukolle ) käännyin Lohiluomalla , sitten Laitasaareen ja taas Vanhaa tietä Äijjönsillalle, josta, niinkun havaattekin otin komian kuvan kivestä, joka köllötti veren pinnalla ja sitten kotiini että hiekka pöläji. Sykkeeni oli vielä kotportailla 89.
Siinä sotkiessani tuli mieleeni urheiluvalmentajani toimittaja/kirjailija/valmentaja Oskar Reponen, jonka "kyytissä" olin 1977-1982 ja jonka valmennustyyli oli kuulkaas aikalailla rankka. Se kuului ja sitä piti nourattaa seuraavasti:.....vähän lyhennellen....
"viis kertaa viikossa juokset, 15-20 km joka kerta , kahtena päivänä lepäät, mutta kuitenkin kävelet rauhallisesti.....joka kolmas viikko teet kovan mäkitreenin....se Puolarmetsän vastamäki on hyvä...se on 65 metriä korkea nousultaan 450 metriä....sen mäen päälle juokset ensin 80 % teholla, juokset hitaasti alas, käännyt ja uudelleen .....ja uudelleen.....ja sitten 100 % teholla niin pitkään että pelkäät että kuolet ja lisäät vauhtia niin että pelkään ettet kuolekkaan....."
Niin tein. Muistan kuten eilisen päivän , miten treenin loppuvaiheessa oksensin sen mäen päällä, jonka vierestä meni tie Olariin-Nihtisiltaan, oksensin ja taas oksensin ja pankaas arvaan että autoilijat jotka ohitseni huristeli, katsoivat todella pitkään. Hyvä etteivät ambulanssia paikalle soittaneet. Olin sen treenin jälkeen niin poikki että se matka, 800 metriä,jonka päässä oli Maapallonkatu , jossa asuin ja johon koetin hitaasti taapertaa, tuntui ylitse pääsemättömältä.
Illalla soitin Reposelle ja kun kerroin oksennnuksistani hän vastasi iloisesti : No niin...nyt on hyvä....nyt on hyvä....jatka samalla tavalla, kyllä sinusta Ekku vielä urheilija tulee".
Ekku Mattila.