10-1-2019.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Avasin hohtavan kirjan,
tulevaisuuden kirjan,
selasin sen sivuja,
ja minä kuulin,
ja minä näin:
Miten savinen moskeija sulaa,
asemalla Bodo Dioulasson,
lähellä Abidjania,
sota on syttynyt.
Maanjäristys sortaa,
Elizabeth Bridgen,
Bestissä Budan.
Kiina ja tee häviää,
kun sisällä palaa,
Berliinissä koti.
Kiveä ei jää,
kiven päälle,
kun ruhtinaan palatsi palaa,
keskellä Jeddaa.
Maahan kaatuu,
Ban ja Hoodin,
temppeli Buddan.
Huuto kuuluu,
suvusta Saudien,
Riad ja yksikaksikaksiyksi,
kasaksi sortuu.
Taivaalta iskee,
tulinen pyörre,
Samaria Pyhä,
vuorella Garissiminin,
sota on syttynyt.
Barclayn portti,
tuhoutuvan nään.
Toistan tään:
Kivinen pää rikotaan,
ammusten voimalla,
vartija pyramidin.
Talot katoaa ,
suuressa meressä,
Trees ja Flowers,
Lontoo ja Hillingdon,
tsunami on valtava.
Vanha kaupunki häviää,
laaksossa Beersebanin,
mäellä Adarinin.
Tulessa sulaa,
Outer Hedrides,
Islanti ja Lewis,
tulivyöry on syyllinen.
Mussolinin koti,
yksiyhdeksän neljä kaksi,
maahan revitään,
La Paluda.
Porttojen nään tanssivan,
haudoilla pyhien,
Bet-Seani,
on raiskattu,
Dekaboli ei auta.
Suuri pato,
yksiyhdeksänviisikahdeksan,
sortuu,
suuressa aallossa,
sulkee joen Sambesin.
Kahdeksan maata valtaa
kalliolla Masadan,
Juudea on lähellä,
johtaja on yksisilmäinen.
Veden alta loistaa,
pato Haringvlietin,
Delta sen rakensi,
meri ryntää ylitse.
Yksiyhdeksänkuusikaksi on moskeija,
se toisen kerran palaa,
Algeriassa huuto kuuluu.
Veden alle jää,
Langkawis,
moskeija Malesiassa.
Huonon sadon,
saa rukoilija,
Kiina ja Ming,
häviää koko talo.
Ekku Mattila.