torstai 31. maaliskuuta 2016

Entisessä elämässäni kuolin tykin ammuksen (Shrapnelli) sirpaleeseen.

31/3-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.




Jo pikkupoikana ...4-5  vuotiaana , kerroin Äitilleni  kuolleeni  jossakin vieraassa maassa verenhukkaan  tykistötulessa ,kun sain  ammuksen sirpaleen  nivuseeni.
Ja sain Äidiltäni tukkapöllöä.
Kerroin   olleeni   tykin putsarina/laataaja  , työkaluna  pitkävartinen  luudantapainen keppi ja sain tukkapöllöä  Äitiltäni ,että  hiukseni rahisi.
Kerroin että olin ollut siihen aikaan vain 15 vuotias kolli , kotoisin jostakin Järvenpään  suunnalta ja sain taas tukkapöllöä ...
Kerroin miten tunsin ennen kuolemaani  valtavaa  väsymystä, kaikki äänet  hävisivät, sekä kirkkaita valonvälähdyksiä ..
Ja sain tukkapöllöä äidiltäni.
Kerroin  kummallisesta  tunteesta  sisälläni, makean tuntuista suussani ja miten vajosin jonnekin  pehmeään sekä  turvallisen  tuntuiseen  pumpulihuoneeseen.....ja sain tukkapöllöä...
Äidiltäni...
Kerroin   että  vajosin  tykin  ympärillä  olevaan vetiseen ressuun, kosteaan liejuun , jota oli  polviini saakka ja viimeinen  muistikuvani oli  valtava rauhallisuus itsessäni.
Ja sain Äidiltäni tukkapöllöä...
Kerroin miten pidin tykin    pyörästä kiinni, viimeiseen saakka , vajosin liejuun  ja sitten kuolin..
ja sain tukkapöllöä Äidiltäni.
Kun kasvoin lisää sain käsiini  kirjoja joissa kerrottiin Krimin sodasta  1854-1856 , sekä Puolan kapinasta  1831  vakuutuin  että  ilmeisesti   sain surmani  jommassa kummassa tapahtumassa.
Mutta.....
Äitini ei enää antanut minulle tukkapöllöä. Olin siihen aikaan noin 15 vuotias pojankolli.
Ei  ilmeisesti kehdannut,...



Ekku Mattila.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti