torstai 30. huhtikuuta 2020

Meirän kellot tulivat "hulluiksi".......ufoista kun puhuttiin.

30/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Todella  outo  "kellojuttu".


Joskus  vuonna  1993  , kesällä ,Kauhajokinen  Taisto  ja  mä  lähdettiin asioille  Laihialle  yhden  puhelinkorjaajan  luokse ja.....niinpä....taas.....juteltiin  ..kuinkas muuten , uffoista/lentävistä lautasista. , ym  kummallisuuksista.  Molemmilla  suut  kävi  että melekeen  tuulilasin  etupuoli oli  syliestä  märkä  ja niin  tultiin    K.  S :lan  kotia, puhelin korjattiin   ja  eikun takaasin  Kauhajokea  kohti.
Ja  taas......paluumatkallakin  oli sama  puheen aihe. Uffot  ufot  ja  taas  uffot  ja  vielä kerran  uffot ja  kännykkäni  soi , sen toisessa  päässä  oli  Koskenkorvalla  asuva   "Jupe"  joka  meidät  kaffille haastoi  , sinne mentiin  ja  kaffia  juotiin , oli  pullaa  , että piparia ,sokuriakin  löytyi  ja  hupsista  keikkaa.......Koska  Jupekin on  sillai  uffoalan poikii, niin  taas  meillä  juttelu kävi......niinpä....uffoista  taas.Tunnin päästä  kohden Kauhajokea.
¤¤¤
Ja... ???!!!.....Taisto  matkalla  sen ensiksi  huamas....."häh??? mun kello  näyttää  vaikka mitä...se on mennyt rikki.....se on jätättänyt  20  minuuttia,  voi  harmi....soli  hyvä kello.....ja  mä  sitten sanaisen arkkuni  avasin  ja  sanoin..."täh???....munkin  kello  on  tehnyt  saman  jutun....sekin on  20 minuuttia  jäliessä....onhan kumma  juttu...."    ja  antakaas olla.....!!!...Mun  autoni  kellokin  oli tehenyt  saman  manooverin...20  minuuttia  kans  jälies......ja  hetken  kuluttua  soitti  Jupe  mun kännykkäänni...."arvakkaa  mitä?....ja mä  sanoin että  tiedän....sun  kellosi on 20  minuuttia  jälies..johon Jupe  että  jumankautta niin on...ja  myös   minun  ja  Taistonkin  kellot , sekä  autonkin  kello  on saman  aijan  jäliessä  sanoin".
¤¤¤
Noh siinä me  ihimeltiin  jokaaneen  silimät  suurina.  tultiin  tänne, jossa  Taiston  oma auto odotti,.  hän siitä  lähti    kotiinsa ja mä  tuphani  sisälle,  ensimmäisenä  keittiön kelloa  katsoin....??!!..................just  niin  kuulkaas.
Sekin  oli  jätättänyt  20  minuuttia.!  Soitin  myöhemmin Taistolle, mutta sen  tuvan kellot  olivat  "normaalis"  ajas.
Ei  tartte  tätä(kään) uskoa , mutta  vaikka  käsi  Raamatulla  vannon. Varmasti Jupe  tulee  itte  toristamaan , jos  tarvitaan ,mutta Taistosta enoo  varma.Meillä  meni ns  mukit  nurin ,  3,5   vuatta sitten , vaikkei  mussa  syy  ollu.
Noniin.
Ny  meen  lyhentämään  sormieni  kynnet. Ne  aivan  rapajaa, kun  koneella  kiriootan.
Heippa  teille  jokahittelle.

Ekku Mattila.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Mökkitarina numero 5

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Tänään oli  paljon  vieraita  kylässä ja   mökkitarinasta  jäi  hiukan puuttumaan ja  se  tulee nyt:


Yrjö  siellä mökissä  jutteli ,että  hänen tuttunsa,   joka oli  "juuri saman näköinen  kun minä"   sai  apulaisekseen  nuoren miehen ,joka  hyppäsi  Töölössä  olevasta vuokratalostaan   9 kerros , alas  kadulle  ja  kuoli.
¤¤¤
Noh......ajelin sen  vuoden  1973  koko kesän   ja  kun tuli  syksy , menin  töihin  Nokialle ,  Salmisaareen , Lauttasaaren lähelle koneasentajaksi. Jo  siihen  aikaan  Nokian merihallissa  oli  jännä  kerros, jonne  ei ollut  pääsyä , kun  harvoille, koska  siellä    suunniteltiin/koekäytettiin   salaperäisiä   sähkölaitteita. Esim   koneasentajat/laitosmiehet  pääsivät  sinne , mutta  kaikki  koneet piti ensin  peittää  visusti  ja  ainoastaan se  kone   jota   työ koski , oli  esillä.  Monta  vuotta  jälkeenpäin sain tietää ,että Merihallissa  tehtiin Nokian  puhelimia , taikka   niiden esiasteita ja  niiden  julkituominen  tapahtui  1986  jälkeen.
¤¤¤
Sain siis 1973   syksyllä  apulaiseksi  Töölössä  asuvan  nuoren miehen , (sanotaan häntä vaikka Olliksi) ns  koeajaksi , koska siihen aikaan  sellainen   oli  tapana. 3  kuukauden  koeaika  ja  jos  kykyä löytyi, niin  sitten  pääsi  vakituiseksi  työntekijäksi. Olli  oli  ihan hyvä ja oppi  niinkuin  pitikin  , mutta  hiljainen  luoneeltaan.  Ei montakaan sanaa   päivässä  sanonut. Noh.....lähestyi  Ollin  koeajan  loppuminen , oli Lauantai kun me oltiin  kaffitunnilla  kaikki  koossa , niin  Olli  meni  "suurpomon"  koppiin, joka oli sellainen  lasisillä  seinillä  varustettu, että pystyi seuraamaan meidän  työorjien    tekemisiä.
"Suurpomo"   oli multa ainakin  kolme    kertaa jo   kysellyt...."mites  se Olli    kehittyy "  ja mä siihen  että ihan hyvin , kyllä  hänestä  hyvä  tuloo"..
¤¤¤
Oli   siis  Lauantai  kun Olli  meni  siihen  koppiin  ja  sanoi  jotakin  isollepomolle........mutta.....
pomo  huusi " Mitä....lisää  palkkaa   jo....ethän ole  oppinut  vielä mitään....vai lisää  palkkaa.....menehän siitä  töihisi ".
Olli  tuli   huoneesta  pois , kasvot  vitivalkoisina ,  käveli  meidän  ohitse ,  astui  trukkihissiin  ja  laskeutui  alas.
Tuli  Maanantai  ja kello  oli  11,00..  olimme  juuri  ruokatunnin aloittaneet....kun  isopomo  kysyi..:
"Tunteeko  kukaan teistä  Ollia tarkemmin....ja jatkoi....hän on  kuollut....hyppäsi 9 kerroksen   parvekkeelta  alas  katuun  ja kuoli ".
¤¤¤
Kyllä  mökissä  asuva  Yrjö  tiesi. Outoa  eikös juu?

Ekku Mattila.


Nohniin. Pääsinpäs tosikertomukseni loppuun. Toivottavasti piditte siitä.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nyt  tulee paras.......

Koko  sen  1974   vuoden, keväästä  syksyyn  ja osasta  talveakin , ajelin  Kouvolan  kautta  Mikkeliin.....mutta  pientä  mökkiä  ei näkynyt.
Tuntui   ettei sitä olisi koskaan ollutkaan , ei mökkiä , ei mummoa ,eikä   Yrjöä ,  ei  yhtään mitään :Ei   pienintäkään   todistetta  , ei  mitään.......mutta  heiiiiiii !!!!.....ne  villasormikkaat....ne  jokka  mummo antoi  että sain laittaa ne  märkien  nahkasormikkaideni  päälle.....juuri ne   ...mutta.....................nehän  nyysi  se  vintturasilimääneen  Jaappanilaaneen ,  se  jolla  oli  isot  mutta  vinot  silimät , pieni  suu  ja  kapea  naama. Miksi  hän vei  juuri  ainoat  todisteet   siitä  mökistä,  mummusta  jaYrjöstä..??....
Justiinsa  niin. Ainoan    todisteen  pitikin  hävittää , poistaa  näkyviltä , simpsalapim  puhf. Puuf.
¤¤
Sanonko  minä , taikka kirjootan?  Saattaa olla että muutama  teistä on  jo  ehtinyt  ajattelemaan, että  ..jospa...eikai...miksei  voisi ....olisiko niin....?  Ettei  sitä mökkiä ollutkaan  ,vaan se  "tehtiin"  juuri  minun  takiani ja  juuri siksi  aikaa  etten olisi  jäätynyt  kuoliaaksi  silloin  keväällä  1973. Että  sain itseni  taas kuntoon  ja  jatkamaan    tulevaa  aikamatkaaja/nasiirin  elämää. Siellä  retkeilymajassa Mikkelissä  , se penkillä  istuskellut  "jaappaaniilaaneen"  (humanoidi)  oli  varmistamassa  että  olen terveenä  päässyt   lämpöiseen  huoneeseen  ja kun  nukahdin , hän nappasi    "humanoidimummon" antamat  villasormikkaat  pois  ja  sen jälkeen  hävisi  myöskin  mökki  kuin taikaiskusta  ilmaan  että  puuuf  vain kuului.
Sanokaas  tekin ny  jotakin ?
Aika  ihmeellistä, eikös  juu?

Ekku  Mattila.

Mökki numero 4.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Jaatkuuuuuu...

Sain olla  siinä  retkeilymajas  omis oloossani sen kaks  päivää ja  tuumasin että  jospa  lähären takaisinpäin  kohden Helsinkiä  , mutta  koukkaan Kouvolan  kautta. Mulla oli  asiaa yhteen paikkaan   sen  tie  15  varrella......just niih....olsin vieny vähän   tuliaasia  kiitokseksi...
Juu.....
Mikkelin  kaupasta ostin.....kaks  kaffipakettia,  sokeria  ja erilaasta  nisupullaa, piparia  sekä  suklaata ja vaikka mitä. Yhdestä kaupasta  löysin jopa  villaiset  sormikkaakkin   ja  niinpoispäin..........ne  kaikki  pakettiin  ja  moottoripyörän suunta  kohti  Kouvolaa.
Sitten  noin keskellä  päivää  tie  15  päälle.  Koko  matkan  katselin todella  tarkasti  tien vasenta  laitaa  päin , taikka  tien  sivuja , tarkasti ja  tarkasti , mutta  mitäs  ny??.....ei  aikaakaan kun olin Kouvolan  lähettyvillä , muttei  mökkiä näkynyt.  Ihmettelin taas....menikös  se pieni  mökki  ohitte niin etten sitä havaannu  pirskatti.....ja  tuumasin että  kattotaanpas.....käännyin  Kouvolasta  takaasin Mikkeliin  päin  ja nyt  tsiikailin  tie  15  oikeaa  puolta.......mutta  täh ??  taas......Vieläkään ei  mökkiä  näkyny  ja niinpä  kurvailin jo  vähän  kiukkuusena  uudelleen  sinne retkeilymajaan, jossa olin  yhden yön  ja  aamulla  sitä mökkiä  etsimään......juu..juu....en sitä löytänyt...en sitten millään...ei ja ei.....soli  kadonnu  kun  maan  nielemänä....
Sen kesän  1973  aikana  kävin useamman kerran  mökkiä etsimässä  ja kun ostin  henkilöauton  1974  niin senkin avulla etsin  mökkiä  .....turhaan...... Soli  kokonaan kadonnut..

Jaatkuuuuuuu...


Ekku Mattila.


Mökki numero 3.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tie jota  ajelin  Mikkeliä kohti ,oli  aivan kuiva  sekä  ilmakin oli  jollakin  lailla  lämmennyt. Kummallisen nopeasti  olinkin  kaupungissa  , löysin  Suomen  leirintä-alueen kartasta  majapaikan, jonne olin aikonutkin mennä , sen pihaan kaarsin ja  sisälle.
Se  oli   jonkunlainen matala parakinmallinen  talo , sinne sisälle  ilmoittuduin pariksi  päiväksi , huoneeseen  , joka minulle  osoitettiin . Siinä oli  suuri  pöytä ja  sen ympärillä  pitkiä  penkkejä, vähän kuten armeijan  kasarmeissa  ja huonetta  kiersi  lattian rajassa  lämpöputket.  Niitä oli  kaksi  ja päällekkäin noin   50 sentin etäisyydellä  toistaan. Putkien päälle  laitoin nahkatakkini , farkkuni , sukkani  ja  sinisen  kesäpaidan , hanskani,  kypärän ,  sekä mummon  antamat  villasormikkaat,  avasin  hernepurkin  , lämmitin sen kattilassa , maitoa  päälle  ja  leippää ja sitten  hyppäsin  sänkyyn.................mutta  mitä häh??
Kuten  tyhjästä   oli  ilmaantunut  yhden penkin  päälle  istumaan  ihan  Japanilaaseen  näköinen  mies......todella  vinot  silimät, pieni  suu ,  kapea  naama , tukkaa  ei paljoakaan   ja aika  pieni.Niiku  senmaalaaseet yleensä  on. Se ei puhunu   mitään , katteli naama vakavana  vaan. Yhtään ei hymyylly. Vähän harmittelin, sillä luulin että saan olla yksin siinä huoneessa , mutta  tuumasin että olkoon  ny......ja menin  maata  yhteen  punkkaan....peito  naamalle  ja  heti  nukahrin......krooooooh.
¤¤¤
Ja kas..kas......heräsin , vaikka luulin että  nukun  aamuun saakka. Kello  oli jotakin  21,00  illalla,   puin päälleni  kuivat  kamppeet...mutta  häh??   taas.....Jappaanilaaseen näkööneen  oli  kadonnu  sillä välillä  ja  tuumasin että paree  niin. Oon   aina  tykänny olla  melekeen  omissa oloissani..............vähän  niinku  joku  ropiinsoon  ruusoee.....Siinä   kamppeitani kasasin  ja  huomasin...!!!.......misson  sen mummon  lahajoottamat  villahanskat ?..häh??..noli  kokonaan  hävinnyt..!...Olipas  tyhymä  Japaanilaaneen  ajattelin.....vohki  villasormikkaat.....miksei  vieny  sitä mun  nahkaasta  takkiani......taikka  kypärää....??...aika tomppeli  oli   vintturasilimä.....heh  heh.............kaikkea  sitä näkee  ja kokee..

Jaatkuuuu...

Ekku Mattila.

Mökki numero 2....

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Numero  2.....

Mummo  kääntyi  taaksepäin , huusi  kovalla  äänellä....."Yyrrjööööööööö" ja hetken kuluttua  ovesta astui  mies,  aika  pitkä ,noin  180  , harmaat hiukset , harmaa  pusero , harmaat  sarkahousut  , samanikäinen  kun  se mummo  ja  niin molemmat kävelivät  luokseni , nostivat  minut  moottoripyöräni  päältä kun  jäätyneen  klimpin  , ovesta  mökkiin  sisälle  ja  laittoivat istumaan pienelle  jakkaralle .
Vetivät  läpimärät  kenkäni  jalastani , sukat  kans , farkut , nahkatakki  ja  kesäpaita ,  hanskat  tippui  oven eteen kynnykselle   ja  päälleni  puin paksun ja lämpöisen   minulle  suuren  jonkinlaisen  kylpytakin .Sitten  jäätyneet  jalkani  suureen  emalivatiin , jossa  oli  melkein liian kuumaa  vettä,  tulisen kuumaa mustikka/mehua  kurkkuuni   ja  avot......
Koko ajan  mummo  touhusi  ja   touhusi ,  Yrjö  istui  pienen  ikkunan edessä olevan pöydän  ääressä  ja jutteli, katseli  minua  pää kallellaan  , jutteli ja  taas  jutteli.....Koko  ajan  ikkunan  takaa  kuului tiellä  liikuvien ajoneuvojen  ääntä .Sellaista  jännää  surinaa/suhinaa . Niitä meni ja  tuli.  Koko ajan. Sitten tuli  mummon  vuoro.  Hän siirsi  pienen  jakkaran  eteeni , noin  kahden metrin päähän, vaihtoi  välillä  veden  pesuvadissa  ja  taas  istui  ja  katseli  tarkasti.......sitten  hän ......kysyi.....
¤¤¤
"Olit  todella vähällä  paleltua  ja mä sanoin että  joo.....liian   huonosti  olit  pukeutunut  ja  mä sanoin että joo......mistäpäin olet  tulossa  ja mä sanoin että  Hesasta....meinaan  kesälomaa  alkaa pitämään.....vaikka  nyt  ei siltä  sään  kannalta  voisi  edes  sanoa  kesälomaksi......meinaan".
Äkkiä  mummo  oli  hetken aivan hiljaa......katseli  suoraan  minua  silmiin  ja  alkoi  puhumaan............"Tunsin aikoinani  juuri  samannäköisen  nuoren miehen kun  sinä.... se  teki kovasti  töitä , melkein yötäpäivää......se  muutti  maalta kaupunkiin....ei   olisi   saanut....lapsikin sillä oli.....kovin  herkkä  se  mies oli.....liiankin herkkä....sille  tuli avioero.....ero  tuli.....oli  juuri  sinun  näköinen  nuori  mies......hän   alkoi  auttamaan  ihmisiä.....erikoinen kyky......erikoinen  "..
¤¤
......tässä  vaiheessa  Yrjö  alkoi  juttelemaan, kuin itsekseen...."Se nuori mies  meni  takaisin töihin...sai apulaisekseen  kaverin  Töölöstä.....joka  hyppäsi  9 kerroksesta  alas  kadulle   ja kuoli......ja  kas  kas.....sanoi Yrjö (avasi ikkunan  josta    työntyi  suuren hirven pää sisälle   ja  Yrjö  alkoi  eläintä ruokkimaan  omenoilla).....eläimiä pitää ruokkia......eläimiä."
¤¤¤
Nyt jatkoi  uudelleen mummo  puhumistaan. Aikalailla  järkytyin  kun  huomasin  hänen puhuvan juuri  itsestäni , elämästäni  nuoresta  saakka  , kouluikäisestä   isommaksi , Hesaan  muuttostani  ja kaikesta  minulle tapahtuneesa , avioerostani , itsemurhayrityksestäni , kaikesta....kaikesta  liian  tarkkaan.....ja  tarjosi  että  jään  tuonne  kamariin  nukkumaan  yöksi. Siellä on sänky jo valmiina..turhaa sitä on  enää   tänään Mikkeliin  lähteä....kello  on jo  kuusi....jää  vain yöksi  ja jatka  matkaasi aamulla......aamulla..".
¤¤
Katsoin seinällä olevaa  kelloa  joka  näytti  18,00......siis  kello  oli  illalla  kuusi...kuusi  !!!??....KUUSI... Tajusin että olen istunut  jalat  kuumaa  vettä  täynnä  olevassa  pesuvadissa  kuutisen   tuntia....kuusi...!  Melkein  säikähdin....kiitin  ja  sanoin  että  kyllä  mä  tästä  jo  lähdenkin.....olen ihan  kuiva  jo......kuiva...Puin  kuivat  vaatteet  ylleni , ja olin  jo lähdössä, kun mummo  huomasi  kynnyksen edessä olevat  läpimärät  nahkahansikkaani ja tarjoutui  että  jospa  nekin vielä  kuivataan  muurin edessä, mutta  sanoin ettei se haittaa.....ja olin  lähdössä  ulko-ovea kohden.....kun  mummo  ojensi  minulle  kutomansa villasormikkaat....."ota  nuo....ne sopii  nahkasormikkaittesi päälle.....ota  ne  "......ja  kiitin  ,  menin ulos , jossa  ei enää satanut  räntää............polkaisin  moottoripyöräni  käyntiin  ja  eikun Mikkeliä  kohti..

Jaatkuuuu...

Ekku  Mattila.

"

Mökki jota ei ollutkaan.......numero 1.

29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


No  terve  terve.....

Olen  tässä plogissani  aikalailla  innostunut  , kirjoittamaan  minulle  tapahtuneita   tosijuttuja, kuten eilenkin  ja  plogini lukijat  ovat  kiinnostuneet    tavattomasti.  Esim eilen   sivullani  oli   lukijoita  1905 ,  vuorokauden aikana  ja  se  on aika  hyvä. Ennätys  on ollut  3001   ja  vuodelta    2012.
Vaikka olenkin tästä ,"talo  jota ei ollutkaan", kirjoittanut  muutama  vuosi sitten, mutta  teen sen uudelleen tässä  ja nyt . Ottakaa  tukeva  asento,  ny  se alkaa :
¤¤¤
Vuonna  1973 , niinkuin  muistattekin,  otin  työpaikoistani  6  kuukauden  tressiloman, ostin  moottoripyörän , Suzuki  250 vm  1973  , lastasin siihen  pienen  teltan,kattilan, lusikkaa ja  haarukkaa , kaasukeittimen,vaatteita ja  purkkiruokaa, makuupussin , hammasharjaa  ja  tuuppia ,  voi sanoa  että vaikka mitä.  Sitten  eikun  tien päälle. Ensi suuntasin    kohden  Kouvolaa , siellä  olevalle  leirintä-alueelle, jossa  olin  (palelin)  yhden yön ,sillä  se  kevät oli  todella  kylmä, vähän kun nytkin  tätäpäivää. Ikäänkuin kiusaksi    telttapaikalla  ei  ollut   sähköä, jonkun lakon takia ja missään  ei  voinut lämmitellä.  Puin kaikki vaatteet  päälleni, mutta   ei se paljoankaan  auttanut, koska  jo alusta alkaen  olin  huonosti  varautunut matkaani.  Minulla oli........kuulkaas  ny....nahkatakki päälläni  ja  sen alla  kesäinen  sininen   paita , farkut ,  ns  pikkareilla, ei  siis  piiitkiää  alkkareita , normaalit  nahkakengät  kesäsukilla , ohkaiset  nahkasormikkaat ja  kypärä  ns  avomallinen,  ei  naaman edessä mitään   pleksiä.
Tärisin  jo valmiiksi kylmästä lähtiessäni noin  aamulla  kello  09,00  kohden  Kouvolaa , tie  numero  15  pitkin  ja  voi  voi.....asteita  nollan  paikkeilla   ja  alkoi satamaan  räntää  että  voi  pahus.
¤¤¤
Jo muutaman  minuutin päästä  olin  kylmästä  jäykkänä , naama sinisenä    ja koko  ruppini kans. Tärisin  kuin horkassa , melkein  hypin  moottoripyöräni  päällä  ja  pikkuhiljaa  huomasin  miten  jäsenistäni alkoi  tunto  katoamaan. Ensin  kylmeni    ylävartaloni , naamani ,sitten  lonkat/jalat/varpaat sekä koko  jalat  ja sitten  käteni.  Senveran  nuori  kolli  olin  etten  tuntenut  vaaran merkkejä, vaan  sisulla  huristelin tietä eteenpäin  , yhä  hiljempää  ja  lopuksi  minun oli  pakko  ajaa  vain noin  40-50  sillä  en meinannut  pysyä  tiellä.
¤¤¤
..kun  edessäni ,  tien vasemmalla puolella  näin ison  puukasan   ja  tuumasin että ajan sinne  suojaan,. teen  nuotion, koska minulla oli onneksi  tulitikkuja/sytkäri/kaasua  . Hitaasti käännyin puukasan luokse, joka oli  tiestä noin  20  metrin päässä , jarrutin  ja  meinasin  pysähtyä.
.....muttei ei tullut  yhtään mitään.   Olin  täysin  tunnoton  joka  paikasta  , rupesin  kaatumaan vasemmalle  ja  tiesin että  jos  olisin  jäänyt  moottoripyöräni alle , niin sinne  olisin jääny ja paleltunut  varmasti hengiltä.
Juuri ja juuri  pysyin pystyssä ,  takapyörä  sutien  pääsin  uudelleen  tielle ja  suuntana  Mikkeli.
Tässä  vaiheessa  minulle oli tullut  ns  hälläväliä  tunne . Vaikka olin  täysin  kohmettunut ,  tunnoton, en enää  kylmyyttä lainkaan tuntenut.  Annoin  vaan mennä  kuten  robotti. Tiesin  kuitenkin että  kohta  tapahtuu  jotakin , sillä  en  enää  meinannut pysyä  tiellä , enkä  moottoripyörän   istuimella.  Eniten pelkäsin ajavani  vastaantulevaa liikennettä  päin ,  sillä  tunsin olevani kummallisessa  unenomaisessa  horrostilassa.
¤¤¤ ..kun:
.....äkkiä  näin  tien oikealla  puolella vanhan  harmaan, selvästi hylätyn mökin ja  sen vieressä  pienen  ulkorakennuksen , tiestä noin  kunnolla  15-20  metrin  päässä  ja  todella  kovalla  vaivalla  sain moottoripyöräni  mökin eteen  ajamaan , ulkorakennuksen  seinää  vasten  varovasti pysähdyin ja  siihen jäin  istumaan  aivan  jäätyneenä  pökkönä. Olin  täysin  tunnoton koko  kolli .  En  pystynyt  edes  nousemaan  pyöräni  päältä..............ja  ihmeekseni  näin miten  sen mökin  pieni  ulko-ovi  avautui ,  portaalle  astui  vanha   mummo ,  noin  70-80   ikäinen ja hän  kauhuissaan  melkein huusi......"hyvä  jumala".....

Jaatkuuuuu...

Ekku Mattila.




tiistai 28. huhtikuuta 2020

Oli se kuulkaas aikamoinen näky , joka myöskin toteutui vuonna 1985.


28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Ylin kuva on  eräästä  talosta , Helsingin  Suutarilassa  , Laukkipääntie  17  , jossa  asuin (jouduin) loppukesästä  1973-kevääseen  1974.
Talon  yhdestä   vaatevarastosta  oltiin  tehty  pieni  huone , kooltaan  noin  2x  3  metriä , yhdellä pienellä  ikkunalla,  siis  6  neliötä   ja  kuukausivuokra  400 markkaa..!!!!!!
Ja   siellä  minäpoika  asustelin  , sekä töissä  kävin Helsingin Lauttasaaressa. "Huoneeni"   tuntui  aluksi    aika  mukavallekin, sillä sitä ennen olin  asustellut  salaa  entisen  asuntoni Porvoonkatu  5-7  b  63 :sen (josta  olen jo kirjoittanut  aikaisemmin  plogiini)  kellarissa  muutaman  viikon, koska  olin  luovuttanut  kämpän  veljelleni sekä  hänen  morsiamelleen.
¤¤¤
Keväällä  1974 , Maaliskuussa  oli  ns  öljykriisi  päällä , polttoaineen hinta  kohosi  puolella  kalliimmaksi ja  samoin talojen  öljynlämmityskin. "Suuren"  kämppäni  huoneen  lämpötila alennettiin (talossa oli öljylämmitys)  noin  15-16  lämpöasteeseen , koska  on  kriisiaika , sanoi  talon  isäntä/emäntä. Siinä  minä  sitten  kärvistelin , mutta  kylmässä . Muutaman kerran   jouduin  kiskomaan  lattialla  olevan  vanhan  mattokräsän  peitokseni  että  sain  edes  jollakin tapaa nukutuksi.....hrrrrrrrrrrrrr......äääh.
¤¤¤
Mutta  totta  umalavita  !!...Oli  Huhtikuu  ja  Sunnuntai  , kello  noin  13,00 ja istuskelin  kylmissäni  ns  peittoni  alla ,  puuhetekalla, joka  toimitti  sängyn virkaa. Pienestä  ikkunastani  pilkisti  keväinen  aurinko ja  loi  vastapuolelle  seinääni ensin  jännän  kuvajaisen , sitten  se  pikkuhiljaa  alkoi  tarkentumaan  ja  ihmeekseni  siitä  muodostui    aivan selvä  naisen  kasvokuva.
!!!!!.....Kuvassa  hymyili  punahiuksinen  nuori  nainen , hiukset   ns  valloillaan  ja  niiden  lomasta  loisti  lämmin  auringon  säde.Olin  aivan  puullä  ns  päähän  lyötynä. Ihmettelin  kuvajaista , joka  hitaasti alkoi  häviämään  ja sitten katosi  kokonaan.
Voi että  poijaat  ja miksei  likakkin. Heti  kirjoitin  tapahtuneesta  pienen  runon  , sen alku  meni  näin:" Oletko sinä  se nuori   tyttö, jonka  hiusten lävitse  näin  auringon  paistavan  ja sinä  hymyilit  minulle  ja   tiesin sinun  minulle  kuuluvan".
Ja  kovaa kyyttiä  puin  ulkoverhat  päälleni , riensin  kovaa  haipakkaa  lähimmälle  kioskille, josta  ostin  8  markkaa  maksavan  jäätelökakun , sen  huoneessani  söin  ja  olin niin  tyytyväinen ettäh.
Olin varma  että  tulee  kohta  aika, jolloin  tapaan  punahiuksisen   tyttöni .
¤¤¤¤

Jaatkuuuuu....

Ekku  Mattila.

Mutta nooh. Muutin  hienosta  "kämpästäni"  Toukokuussa  Helsingin  keskukseen , Sturenkadulle , josta myös olen  kirjoittanut  ja  aikaa  kului..taas kului..kului  taas  ja yhä lisää  ja  olin  jo  melkein  unohtanut  se  punatukkaisen   tyttöni. Elelin omaa  senaikaista  elämääni , papin  puheillakin  kävin ,  tuli  4  mukulaa  ja  että silleen , pläjähti  ero  ja  taas   olin  yksin.
.......mutta...istu ja  pala.......
Vuonna  1985  tutustuin  Kauhajokiseen  nuoreen  naiseen , kirjeitä   tuli , puhelinkin piraji  ja  tottakait  piti  Kauhajoella  käyrä.  Oli  kevät   1985 ,  hieno  Toukokuun  4 päivä  ja  paikkakunnalle  tulin , Asuulin  leirintä-alueelle  telttani  pystytin  ja  tytölle   soitin. Hain hänet    Wauxhal  Viktor  henkilöautolla , 2,3  vm  1976  ja kova  peli  ja  niin  Asuuliin  tultiin.  Tottakait  ensin  me  pussailtiin  niinmaan ,  voihan poijaat....taas  pussailtiin ....ja uudelleen  pussailtiin. Välillä  oli  happea  pakko  saara  ja  eikun  Asuulin  alueelle  käveltiin , käskäres , niinmaan  onnellisena  ettääääääääh.
¤¤¤¤
Asuuli  on  rakennettu  vanhan  joen , taikka  puron  reunalle  ja  rakennuksia  on  kymmenkunta.
Se puro  ei ole  kovinkaan leveä, sellainen  just  ja just  , olisko  15  metrinen ja  sen ylitte  menee  kapea  kävelysilta. Niinpä  me  käveltiin  kohden sitä  siltaa  ja    tarkoituksena  ylittää  se. Huumorimielellä  sanoin  naiselleni..." Minä  meen ensin  ja  tarkistan että silta kestää"  ja  niinpä sen teinkin. Kun olin  toisella  puolella viittasin  että anna  tulla  vaan...kyllä silta  kestää....
.....!!!!!!??????
¤¤¤
Oli   todella  hieno  keväinen  ilma. Kirkkaana  paistava  lämmin  aurinko  paistoi    aivan  ylittämäni  kävelysillan  takaa , jota pitkin......!!!???....käveli  se punatukkainen tyttönen, "jonka  hiusten  läpi  näin  auringon paistavan , sinä   hymyilit  ja  tiesin sinun  minulle  kuuluvan".
Huusin  äkkiä......pysähdy  paikallesi....otan sinusta  kuvan , sen tein  ja  se sama  joka  on tuolla  alussa. Tuleva  vaimoni  sai  melkein  sydärin ,koska ei  tiennyt  mitä  oikein meinaan. Uskokaa  että meillä oli ja on yhä  puhumista  siitä samasta  näystä,  sen  "suuren"  asuntoni  seinällä  silloin  vuonna  1984. Aikaa  vain kului   siitä  hetkestä  11  vuotta , mutta  se   näkymä oli  viesti/ennuste  tulevasta  tapahtumasta  joka  toteutui.
¤¤¤¤
Voitte olla  varmasti samaa  mieltä mun  kans. Uskomatonta , mutta  totta.

Ekku Mattila.





Tuossa rakennuksessa melkein kuolin 1971.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Kuvassa on  rakennus  Helsingissä ,  Porvoonkatu  5-7 B  63.
Asuin  talossa  1970-1973  kevääseen , yhdeksäs  kerros heti  kuvan keskellä, yläkerta.
Tapahtuma  , josta    aamuisessa   pologissani  kerroin, sattui  keväällä , Toukokuussa  1971  ja  siitä   oli  vähällä   tulla  minulle  ns  viimeinen  hetkeni.
Rakennuksen kuvan  kuvakaappasin    Somen  ihmeelliseltä  "taivaskanavalta" , pöytäkoneeni mahdollisuutta  hyväksi käyttäen.   On   tämä  nykymaailma sitten  ihmeellinen. Eiksjuu?

Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

Betel numero 5.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja


"Heräääätyyyyys......heräätyyyyysss...".

Ihmettelin että mitä  ny?
Kuulin  tuon lauseen, jotenkin , mutta  en  ymmärtänyt  että  miksi  ja  miten , missä ja koska??
kuuli  taas  heerääätyyyss.....herääätyyyyys.....mutta  nukahdin. Välillä  tunsin  kovaa retuuttamista  olkapäissäni , lieviä  niinkuin  korvapuusteja  poskilleni  ja  ......heräätyyyys...heräääätyyysss..
Olin   täysin  sekaisin , vailla    mitään  ymmärrystä , vailla mitään......ja    taas kuuluui  jostakin kaukaa...heerääätyyssss...herääätyyys....olkapäitäni  retuutettiin ja  naamalleni  läiskittiin.....heräääätyyyyssss...herääätyyyyysss.....heiii  ..herääätyyyyyssss..
Kuulin , tunsin  ja  jollakin lailla  ymmärsin  miten  kurkussani  oli  joitakin  outoa  , niinkuin  putkenpalasia sinne  työnnettäisiin ,  mahaani saakka   ja  kovia  oksennuspuuskia  koin.Luulin  tukehtuvani koska tahansa....(soli  vattantyhyjennystä) ....yäääägl....yäääkhl....ja  välillä  taas  kuului....heerääätyyyys...heräätyyyyys...
Ja  tätä  kesti  kaksi  päivää  ja yötä....24 tuntia  yhteen putkeen......kuin  jotakin  pahaa unta....................toisessa    ajassa. Jossakin  muualla. Pahaa unta.
¤¤¤¤
Juuri ja juuri jäin henkiin. Niin sanoivat  lääkärit. Vielä  5  minuuttia  lisää "yksin olemista" niin  olisin  varmasti kuollut .Jos  olisin  saanut olla  "yksin"  sen   2  tuntia  minkä  luulin, en olisi  tässä ,eikä  näitä   kirjoituksia olisi  tullut. Sattumalta  asuntooni  tuli henkilö, huomasi  makaavani  lattialla  ja soitti   hätäkeskukseen. Vielä  5  minuuttia......ja....Ekusta  olisi  tullut  R.I.P.
¤¤¤
Minua  hoidettiin  Töölön   klinikalla  3    päivää  ja sain  tarpeekseni. Tilasin  taxin, menin kotiini , alkoviin ja rupesin maata. Nukuin  3  päivää  yhteen putkeen ,  välillä  vessaan  ja  taas nukuin...nukuin  ja nukuin. Kolmantena  päivän  rupesin  partaani  ajamaan  ja  säikähdin  todella.Peilistä  vastaani katsoi kalmankalpea  vahamuumionaama , mutta  sen  silmät...voihan  iesusta !!!...ne olivat  kirkkaanpunaisia  verisuonia  täynnänsä ,  sikinsokin, ympäriinsä.Silmäni  olivat just  samanlaaset kun Kelju-koo-Kojootilla kun  se  oli  tippunut  korkealta  kalliojyrkänteeltä alas.....tums.....Sain  selville  mistä  mun silmäni  olivat sellaisiksi  muuttuneet.
¤¤¤
Kun  ihmisen elimistössä  tapahtuu  voimakas  sisäinen jännitys/purkaus , kuten  naisilla  jokka  synnyttää  kaikin  voimin , niin sen aikana  silmien  verkkokalvoissa olevat  hiusverisuonet  repeytyvät  ja  muuttuvat  hetkellisesti  "kelju-koo.kojootin silmien "  näköisiksi.Ne   80  milligramman  unipillerit aiheuttivat   sisälleni  hetkellisen  "pienoisatomipommin" . Minulla  se  "kojoottiaika" kesti  noin  3    viikkoa  ja  saatte  olla  varmat  että  päässäni oli  aurinkoklasit.
¤¤¤
Nonniin.....
Kuinkahan moni  teistä on  jaksanut  lukea  nämä(nkin)   kirjoitukseni.Onneksi  on se  korohorohoro/eiku influenssaviiruusvaiva  että  melekeen jokaaseen  on oltava  kotosalla , sangyn  alla  piilossa  ja  sen takia  jaksaa lukea  Ekun  tekstejä.
No ny.  meen  syämään  herelmiä. Näkemiin  taas  ja hei.


Ekku Mattila.

Betel numero 4.

2874-2020.
Ekku  Mattila.
Aikamatkaaja.


"Nyt  saa  riittää...."....


Soitin jokaiseen  kolmeen työpaikkaani  , ilmoitin  että muutan maille,  syntymäpitäjääni  Alahärmään , joten otan  lopputilin , kiitoksia  teille  ja  hyvät  jatkot ja  suljin  puhelimen.
Olin  vuoden kaksi  joutunut   käymään lääkärissä  ,  unettomuuteeni  apua  saamassa  ja  minulle  oli annettu  apteekin  kautta  saatavia  voimakkaita  unipillereitä.  Aluks  ne   olivat  10-20  milligrammaasia ,sitten  50 :siä ja lopuksi  100 :sia. varsinkin  100 ;nen   kyllä antoi  unen, jollakin  tapaa, mutta koko  seuraavan  päivän  pää oli  sikinsokin.
Juuri  niitä satasia olinkin  kerännyt   ns  talteen,  sivuun ,   80 kappaletta , myöhempää  "tarkoitusta"  varten.
Ja  sen   aika  tuli.
Keväällä  1971 ,  Toukokuun  alussa , osoitteessa  Porvoonkatu  5-7  B  63 , yhdeksäs  kerros ,iltapäivällä ,  kello  noin    14,00  istuin  ja odotin  jääväni  asuntoon  yksin. Tiesin  kun se tapahtuu,  minulla  olisi  "hyvä  aika" , kaksi  tuntia , toteuttaa  ns  suunnitelmani   ja kun  se  tapahtui , jäin  yksin  ja menin  pieneen keittiöön. Otin  kätkemäni  100  milligramman  unipillerit , laitoin  ne pienen kattilan  pohjalle , jossa  rikoin niitä  isolla  lusikalla  jauhoksi ,  kaikki  80 . Kaadoin  kattilaan vettä  lämmitin  sitä hiukan  ja..........hitaasti join kattilan  tyhjäksi. Noin  puoli  litraa. kaikki meni. Tunsin  veden lämmön. Tiesin  että  se on nyt tässä. Kävin vielä asunnon parvekkeella , nostin  kättäni  maailmalle  ja  napsautin  kasettisoittimessa Erkki  Junkkarisen  levyn  soimaan ,  ruusuja  hopeamaljassa  , menin  alkoviin  ...ja....Hyvästi  kaikki.Hyvästi  elämä.Minä  tulen  kotiin.
Kotiin.

Jatkuuuuu..

Ekku Mattila.


Betel numero 3:

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nyt olen Hesassa  ja  vuosi on  1971.
Tein  kolmea  työtä .  Olin  Nokialla  laitosmies/koneasentajana, YIT:ssä (yleinen insinööritoimisto)  kolmena  päivänä viikossa  sekä "vapa-aikanani"  STV:ssä  yövartijana. Niistä  ajoista en muista paljoakaan , paitsi sen   jumalattoman  kovan  väsymyksen  tunteen. Ensimmäinen  muksuni  oli syntynyt 6/11-1970 ,  ns  imukuppisynnytyksellä Helsingin  Kätilöopistolla  , kovalla  rääkillä ja  kenties (senkin takia)  hän huusi  alusta saakka  (terkkuja..heh..Ylihärmään) Likka  huusi  päivät, huusi yöt  ja  niiden välilläkin ,  joka  hetki , jopa  vaunuissa  joissa  häntä  kuljetin  kaduilla. Moni  kadulla tallaaja  katseli ihmeissään ,varsinkin  äireet, että  mitäs  ny??..."onkos  lapsi  sairas?  ja mä  sanoin  ettei oo ...se huutaa  vaan koko aijan.
Onneksi  yksi  päivä  varasin ajan  ympyrätalon  lastenlääkäriltä  ,sinne  huutavan plikan  kiikutin ja  muutaman  tunnin päästä  häneltä  napsautettiin  kitarisat  pois.  Noli  liian  suuret ja  takaasin jäätelökaupan  kautta .  Liika  huuto loppui ja  ollalaa.
¤¤¤
Mutta  mitä ny???
Vaikka  lapsi   tuli  teerveeksi , nukkui  yöt  ja  sopivasti  päikkärikkin, niin  minä en  tullu  kuntoon. En lainkaan.Koko  ajan  olin  todella  kuolemanväsynyt , melkein  kävellessänikin  horjuin, juuri ja juuri pystyin jollakin tapaa työni tekemään .Välillä  nukahdin jopa  puiston penkeille...(terkkuja  Alppilan  sorsapuistoon)   raitsikkan  taikka  kauppojen  penkeille ,  elokuvateattereiden   ratiseville  istuimille ja vaikka mihin. Kerran kaaduin  väsyneenä   Vaasan kadulla , että  tömähti ja jokainen  luuli  ettoon  kovas  kännis.Molin  yksikertertaisesti  täysin poikki. Kuin  kävelevä  ruumis.
Juuri ja juuri  elossa.Henkeni  oli  pakenemassa  minusta. Luovutin.

jatkuuuuuu...

Ekku  Mattila.

Betel numero 2.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jo  ollessani  3  vuoden ,oli  vähällä etten pudonnut  syntymäkotini  lähellä  olevaan  hylättyyn kaivoon.  Sen päällä  ollut  kansi oli  vuosien mittaan hajonnunut , täysin laho  ja  pudonnut alas. Tottakait...(niinpä)  juuri  sinä  hetkenä  olin kurkkimassa  kaivon pohjalle, jossa oli vettä  yli metrin  siellä  näkyvää  "enkelin kasvoa"  joka  olinkin itse minä. Jo  pienenä  minulla oli pitkät  kiharat  hiukset  ja  kaikki kutsuivat  minua  enkeliksi juuri siksi (eiks ollut  hieno lause?)  ...juuri siksi.............oujee.
Sain naapurini (suku  on pahin)  kirveestä  päähäni, josta olenkin  jo kirjoittanut, ollessani noin    5  vuotias  ja  kolo  päässäni  näkyy siinä kohdassa  yhä. Sitten  tuli  erilaisia  pöpö/influenssa/viiruuksia , niin  aasialainen, kuin myös  se hongonkilaaneen , joka  vei   aika monta  pientäkin  lasta manan majoille.Tuli vesi, tuli  ja kaikenmaailman  hinkuyskä/rokot  joihin meille  annettiin  kouluaikona  piikkejä  niin maan  erkuleesti etttäääh.Ollessani  ekaluokalla  reiteeni  saatu  joku  ihmerokote  alkoikin  ns  mädäntyä , vuotaa  kellertävää  verta/sotkua  ja kovaa  haipakkaa  tohtorille.  Muistan aina  miten todella  huolestuneen  oloinen hän (Niiranen) oli  . antoi  uuden  rokotteen ja  takaisin kotiini. Ihmettelin  minkä  takia  Äiteeni itkeä  tihuutti  koko  paluumatkan. Istuin  hänen polkypyöränsä takaloosterilla. Voi  olla (juu)  että  oli kova  vastatuuli  ja  Äiteeni  silimiin  se  suhina otti...mutta  selvisin  siitäkin taurista.
¤¤¤
Ja  sitten  tuli  se  Hanhimäen  "mees  hakemaan  kaivonkirkastusainetta ja  heti" , josta kirjoitinkin  eilen.Minulla   ei ollut, taikka siihen aikaan ei yhdessäkään  autossa  ollut  turvavöitä  ja moni  onkin  asiaa  kovasti ihmettellyt.  Miten kummassa  selvisin  niinkin  kovasta  auto-onnettomuudesta , se onkin  "jännä"  asia (taas). Vaikka  aikamoisia  kolhuja/vammoja   sainkin , niin henki säästyi..
¤¤¤
Tuli  vuosi  1966 , SA ja Oulun Hiukkavaara. Olin  ensimmäisellä  lomalla , Huhtikuun  alussa ja matkalla  junalla   kotiini  Alahärmään.Koska  juna oli tupaten  täynnä , eikä  istumapaikkoja  ollut, niin  menin seisoskelemaan  junan ns  välitilaan. Yhden  pysäkkiaseman  kohdalla , menin ja jäin  junan  metalliselle  rapulle tuumaten että  istun siinä hetken aikaa ja sitten  takaisin  junaan..............mutta ei. Kun juna  lähti , niin kuulin miten  joku  paiskasi  oven kiinni ja mä siinä sitten  nökötin kun  mikäkin  jättikana  orrella.
Koska  oli  alkukevät Huhtikuu  ja  tottakai  ilmat  viileät, niin  jopa  alkoi  tulevan aikamatkaajan  ruppia  palelemaan. Ensinnä oli kova  tuuli  ja lisäksi  junan  oma vauhti.  Olin  pian kuin  jäätynyt  lihakimpale ,  jäsenistä  tunto pois  ja  erityisesti  käsistä joilla  koetin  pidellä  rautakaiteesta kiinni.....Tunsin  etten  pitkään voi olla  siinä  tippumatta radan  varteen , koetin  huutaakkin, mutta  junan  kolina  peitti  tehokkasti  mun  "heiiii..heiiiiii....huutoni" .  Kukaan  ei kuullut.
¤¤¤
Olin  varma  että kohta  putoan ja olin jo melkein antamassa/luovuttamassa periksi , kun  junan  konnari minut  huomasi , äkkiä oven avasi  ja sisälle  nosti . Aikani  loppu  ei  vielä tullut.

Jatkuuuuuuu..

Ekku  Mattila.

Betel......numero 1.

28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Huomenta  te  kaikki  plogni  lukijat niin Suomessa, kun myös ympäri  maailman.
Ottakaa  hyvä  lukuasento, sillä , ensinnä  tänään  saattaa    tekstini olla  pitkäkin  ja  sen sisältö  voi olla  monelle  mielenkiintoinen.  Niinkuin eilisen  "lentämisemme"  tapaan.

Siis  aletaan:
Olen aina, jo  pienestä saakka,  tiennyt ,  jollakin kummalla  tavalla ,etten  ole ns  "normaali" (köh)  tavallinen  ihmispulliainen . Ensinnäkin, kuten olen monesti sanonut , muistan melkein  kaikki  itselleni sattuneet  tapahtumat , oudotkin , noin  4  vuotiaasta  saakka. Monesti  siitä kyvystä  ei ole  ollut kuin haittaa, mutta  useasti myös  hyötyä , kun  juuri nytkin , tässä  nettiä  hyväksikäyttäen.............Olen aina  sanonut ja  sanon  nytkin , etten ole  mikään  ammattikirjailija ,mutta  aina  tykännyt  laittaa  jotakin ns  paperille. Esim päivä/lenkkikirjaa olen  pitänyt  vuodelta  1973  saakka   tähän päivään   ja  tulen sitä   tyyliä jatkamaan, niin  pitkään kun  käsi/kynä/kone  liikkuu.
¤¤¤¤
Minun  elämääni on  melkein alusta saakka  kohdannut/tapahtunut  kummallisia  "henkeyteeni/ terveyteeni"  tapahtuneita  jänniä  suojelutoimenpiteitä  , joista  olen jo  nettiin  kirjoittanutkin. Voin melkein väittää  että ilman  suojelua  en  olisi  tässä ja nyt , vaan aikoja  sitten  mennyt  suuren  "ripin" portin  kautta  toiseen  maailmaan , tuonne  jonnekin.  Tiedän senkin  ,että  jollakin  oudolla  tavalla on melkein, jo  alusta saakka ,  "joillakin"  tähtäimenä ollut  juuri  elämäni  sammuttaminen, taikka ainakin  voimakkaasti sen  menoa  hankaloittaa.  Isossa  Kirjassa  sanotaan ,että   "iru"  jos  havaitsee sellaisen  ihmisen  syntyvän/syntyneen  maailmaa , jonka  tärkeimpänä  työnään  tulee  olemaan  vain hyvän  sekä  rakkauden sanoman  levittäminen  , niin  sellainen  on  irulle  vapaata  riistaa." Henkeä  et  saa  sellaiselta  ottaa, mutta  muuten saat  tehdä  kuten haluat"   sanoi  Jumala.........ja  näköjään  "aika  hyvin  onkin mennyt"  minulla.


Jaatkuuuuu....

Ekku  Mattila.



maanantai 27. huhtikuuta 2020

Lisää outoa juttua jatkuu.....

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Siinä me  hiljaa  ajella köröteltiin    ja kummasteltiin. Miten on mahdollista  että   olemme  yhtä-äkkiä  aivan sivussa  päätiestä , kirkkaassa  kevätsäässä ,  60 km  aivan  toiseen suuntaan    ja olo  tuntui  joltakin  oudolta  unelta , josta  kohta  herää.
Ei mennyt  montakaan  kilometriä  kun edessä   haarautui  hiekkatie  ja  sen  oikealla  puolella  oli  huoltoasema  ja  sinne  tankkaamaan  niin  autoa  ,kuin  myös  meitä  itteämmekin. Huoltoasema  oli  kummallisen matalaa  mallia   ja .....???  pyöreän  littana ,  vähän kuten suuri  lautanen (???!!) .Siinä oli  ikkunoita  yltympäri , tavallaan  lasista  koko  rakennus ,  hopeisen kimmaltava.  Rakennuksen  edessä  oli  vain yksi  bensapumppu  ,  sen   eteen  pysähdyimme , tankin  täyteen  ja  sitten   sisälle  kaffia/munkkia  ja   silleen.
¤¤¤
Sisällä oli  jänniä  huonekaluja .  Muutama  hopean  värinen  pyöreä  pöytä , jokka  oli  kuin  lattiaan  kiinnitettyjä ,samoin  sen ympärillä kaksi  kans  pyöreää pikkutuolia  , nekin kiinni lattiassa ja  niiden edessä  kuin  tiski , jonka  takana  seisoskeli vanheman  oloinen  nainen , noin 40   ikääneen , päivää sanoimme  kaffit/pullat  tilasimme  ja  eikun  pöytään  hörppimään.  Nainen  katseli meitä koko ajan ja  ikäänkuin  hymyili  meille. Me luultiin  että jos  hän näki  kaks  maalaistolloa  ja  sen takia  meitä  vähän  puolisalaa  sääliikin. Noh  suumma  sokerimuruista  pyyhittiin ja  píhalle  mentiin.....
???!!
Ulko-oven  kohdalta ,  roikkui  ns kukka-amppeleita. Niitä  vaikutti  oleva koko  rakennuksen  ympäri  ja  hyvin matalalla jokainen,  vain noin   metrin/toista  korkeudella  maasta. Jokaisessa  purkissa  oli  todella  hienon  näköisiä  punaisia  kukkia , asia  jota  me kovasti  ihmettelimme.Selvästi kukat  eivät olleet muovisia, vaan ihka oikeita tuoksuvia  ruusuja.
Miten  ne  pysyy  hengissä  ulkona  ,sillä  asteita  oli  noin  nollan  paikkeilla ja luulisi  ettei ne menesty niin  viileässä.
Mentiin  autoomme  istumaan  jossa  pähkäilimme  että mitä ??  täh.??  ja täh?? mitä ??....ja  hetken kuluttua  auton ikkunaan  joku  koputti ,  myyjähän siinä oli  ja  hymyili  sekä   sanoi  että  unohditteko  jotakin.....??.....pensasta  maksu  tietysti  , jonka  Erkki  meni  suorittamaan  ja  niin jatkoimme  matkaamme  kohden  Kauhajokea.

Ekku Mattila.

Jaaatkuuuuuuuu....

Torella outoa, vai mitä ??

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Nony........tuloo   101  %:tista  Ufoasiaa.

Oli  vuosi  1996   16/4   kun minä ja  Vaimon  siskon  miäs   tuumattiin  lähteä  Erkille  Joensuusta  kuorma-autoa  hakemaan .  Erkki oli se  varannu  puhelimella sen auton    ja sopinu että jos  se on sellainen kun myyjä  lupas , niin  ajetaan se  tänne  Kauhajoelle. Niinpä me  lähdettiin  Erkin  Fortilla  ja  matkaa  oli  ainakin  600 km sivu.
Koko  matkan  me  juteltiin , kuinkas  muuten  , ufoista , ufoista  , kummituksista  ja  jälleen  ufoista.
Mennes  ja  tulles.  Ufoista  ja  taas  ufoista. Paikalla   oltiin  Joensuussa , auto  nähtiin, eikä se ollu  läheskään niin  hyvä  kun piti  ja  renkaakkin siinä oli  aivan kuluneet.  Niiden pinnasta  melekeen  naamansa  näki. Ihan  silimulit.
Takaasin   tulles  taas  puhuttiin  ufoista...ufoista  ja  taas ufoista. Saattaa  olla  että  Erkki  siihen pulinaan    kyllääntyi  , koska  otti ja  nukahti.  Kuorsaus vain kuului  ja kova  mutta minäpoika  senkun autoa  ajelin. Ilma oli  mukavan kirkas , olihan  kevät  ja lumet  melkein  sulaneet  , ainakin teiltä  ja    matka   jatkui.
....kun  huomasin   auton   vasemalla  puolella  , mettän yläpuolella, meistä noin 200  metrin päässä  todella  kirkkaan  ,  sinertävän ja  hienonvärisen  puolipyöreän valopallon .  Se oli  niin  kirkas että  sen   valossa  näin  hyvin nukkuvan  Erkin  nenäkarvat    ja minua  vähä naurattikin. Meinasin  herättää  hänet  valoa  kans  ihmettelemään , muuten  viittinyt. tuumasin että  nukkukoon  ny  ja jatkoin ajamista...
.....ja  jopa  Erkkkin    siitä  heräsi ,  silmiänsä  hieroskeli , ulos  katsoi  ja  sanoi...."  täh??..missäs   me ny ollaan??....".....ja  samalla  hetkellä mäkin huomasin saman jutun. Se  tie  joka   vie  Joensuuhun on  hyvä  , leveä  ja  hyvä ajella. Taas  se  tie jota  me  ajella  rytyytettiin  oli  kapoinen , hiekkainen  sekä  mutkainen. Kummallakin  puolella  sojotti  jumalattoman korkeita  kuusia  ja  maisema  tuntui olevan  kun  jostakin  kaukaa   raukoilta  Lapin  selkosilta. Oli  pakko  hiljentää  Foortin  vauhtia  ettei mettään oltaisi  menty  ja silmät  tapillaan  ihmettelimme että  mitä ??  häh??  ja  täh????
.....ja  mitä  ihmettä????.
Hetken  kuluttua  näkyi  tien oikealla  puolella  kilpi  , jossa  luki  Mikkeli  10.  ?????!!!!....
Siinäpä  meille  tuli  todella  ihmettelemistä. Miten  umalanlauta  me  täällä oomma?? Erkki  huudahti  ja mä siihen  etten  ittekään osaa sanoa.....

Ekku  Mattila.


Jaatkuuuuuu...

Korvatillikka ja lopputili(ni)

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaatkuuuuuuu...

Ihan hyvin  alkoi   uusi  työni. Aamulla  herra  Camdelin   toimistoon , joka oli keskellä  Hesaa  ,  sieltä sain  nipun  tilauskaavakkeita , jotka  pomo oli saanut  edellisen  illan/yönkin aikana  ja ne kädessä  kurvailin  Lauttasaareen , jossa  firmalla  oli  suuri varastorakennus. Firma  tuotti  maahan  erilaisia  kirjoituskone/faksi/sunmuuta paperia sekä  varaosia  samoihin  laitteisiin , ne  varaston  hyllyiltä  laatikkoihin  laitoin ,  osoitteet  ja nimet   päälle  , kuorma-autoon  ja  eikun  paketteja  asiakkaille  viemään.
Firman  varasto , Lauttasaaressa  oli    ihan Spede  Pasasen  senaikaisen  talon  vieressä  ja  monta kertaa  toistamma moikattiinkin.  Spede   tuntui  ihan  mukavalle  miehelle , kuitenkaan ei kaffille  kutsunna.
Noh....muutaman kuukauden  päästä   sain  ns  apulaasen , koska  työtä  oli aikalailla  paljon  ja  se  apulaaneen  oli  firman  pomon sisaren  poika.  Voi   yhyren kerran   miten laiska  se kolli  oli. Melekeen koko ajan  tupakkia  sauhutteli  varaston nurkalla ,  räki  jokapaikkaan   ja  tuntui  ettei sillä ollu  kaikki  jutut  niinku  kunnossa  päässään. Melekeen  arvaattekin , te  jokka   tätäkin  plogiani  luetta ja koska  oon  Alahärmälääneen ......niin......??....aivan oikein .
¤¤¤
Yksi  aaamu  mulla  kärähti  pärhet  päävintissäni  ,  astuin  räkijäkollin  ethen  ja  pläsäytin  sellaaseen  avokämmenlyännin  sen  poskelle ,  tupakki  vaan lensi  ties  minne suures  kaares  ja  huusin jotta  pikkukiäleni  kurkussani  tärisi ......" jumamalauta kolli ......!!! rupee  säkin  tekeen jotakin  työtä.!!!!......ja  jätkä lähti , kun se kuuluisa Annikki  Tähti. Ovi vaan  kerran  kovaa  paukahti  . Tumps.
Noh....istu ja  pala ???......seuraavana  aamuna , kun olin  hakemassa  uusia  tilauslappuja  firman  konttuuriista , herra  isopomo/Campdell  oli  pöytänsä  takana  naamansa  sinisenpunaasena , muutaman kerran kurrkuansa  kröhäytti  ..."olet  erotettu "....ja   antoi  mulle  lopputilin.

Kummallisia noi  Eeenglaantilaaseet. Ei  yhtään  huumorintajua  sanoisin.
¤¤¤¤
Pläts  ja  poks.....

Ekku Mattila.

Sain työpaikan koska olen Alahärmälääneen.

27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


EnnenWanahaan , ainakin  Hesassa  jonne  muutin  1965  oli   työtä tarjolla  runsaasti.  Jos  yksi  työmesta  päättyi, niin  eiku Hesaria  lukemaan ja  avot , sieltähän  löytyi heti uusi.  Niin kävi mullekin.............
¤¤¤
"Olisi  autonkuljetajan  työ  vapaana , KA/ammattikortilla, nuori ja  kaupunkia  tunteva  , heti vapaa"  ja  niinpä  heti aamulla  varhain  jo 5  nurkilla  menin   annettuun osoitteeseen  oottamaan. Siihen  aikaan oli  melekeen  jokaisen  rakennuksen  ulko-ovet  auki ,  ovesta sisään  ja  käytävän seinään nojaamaan  rupesin.
Campdell  Oy  ja  joku  limiteetti  oves  luki ja  ainakin  tunnin  odottelin kun  hissi  sihaji  samaan kerrokseen , sen ovi  aukes  ja  sieltä astui liikemiehen  olooneen  herrasmies  käytävälle......nyökkäsi mulle ja  kysyi :
"huomenta.Millä asialla olette ? "   ja siihen vastaamaan   rupesin  ...." Minoon  yhyren  kuarma-auton  kuliettajan tyän  takia ...soli   aamulla  leheres  ja  koska  mullolis  aikaa , niin  molisin  niinku .....meinaan  ....ja  sentähären  oon  täs ny".
¤¤¤
Herra  Campdell  ,  tuleva pomoni ,melekeen  hyäkkäs  mua kohoren , kätteli  että  sormiani  hetken kivisti ja  toimistoon  että  humahti  ja sitten se  alkoi:
"Oletko   todella  Pohjanmaalta ?...ja sanoin että  joo.....mistäpäin  sieltä ?  ja sanoin  että  Alahärmästä keskeltä  pitäjätä...Isoontaloon  Aaantiin kaukaasta  sukua....on todella mielenkiintoista  hän sanoi .  Olen Enlannista kotoisin  , tänne  Helsinkiin  vuosi sitten muuttanut  ja  olen aina ollut  kiinnostunut juuri Pohjanmaalaisista , erityisesti  Härmäläisistä  ja  hyvät  hyssykät  siinä  olet  juuri  sinä.....aito  Härmäläinen...hieno homma ..todella  hienoa  homma".
¤¤¤
Meillä  meni  tunnin/toista ,sillä  herra  Campdell  kirjoitti  ylös  Härmäläisiä  sanoja/lauseita ja miten ne  kuuluu  sanoa , mitä ne tarkoittaa   ja  melkein koko  Alahärmäläisen syntymähistoriani  merkitsi  muistiin  ......ja  sain sen  kuorma-auton  kuljettajan  työn  , joka  kesti  muutaman  kuukauden   , tuli  syksy   ja  sain  lopputilin  että  paukahti.
Siitä  kerron kohta.....

Jaatkuuuuuu...


Ekku Mattila.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Ja kaikkeen oli syynä se pirskatin kaivonkirkastusaine.Soli jotakin kalakkia vissiin.

26/4-2020.
Ekku  Mattila.
Aikamatkaaja.


Ja  sitten  tuli oikeudenkäynti joka  pirettiin Kauhavalla , sillä  soli lähin käräjätupa.
Halusin  saada   oikeutta  ,koska  se  Oppeli  oli  aika  hiano ,ennen  mäsäksi  menoa , se  maksoi   4000  markkaa ja oli hyväs  kunnos.  Samalla  vaarin  siltä  hilakkupääakalta  korvausta , niin   oikeudenkäynnin, kuin myös  autosta  2000  markkaa.Kivuistani  taikka  säryistäni en  viittiny vaatia mitään , koska  se  akka  oli  aika  huonois  rahavaluutois. Niinmä kuulin.
Mulla ei ollu asianajajaa  sillä luulin  ja  uskoin  että   voitan koko  jutun.Vastapualella  oli  joku  miäs Kauhavalta.  Sellaaneen  entinen  tuamarismiäs.
Ja  että  voi  että  ja  juupajuu.........koska:
¤¤¤
Mähän hävisin  koko  oikeurenkäynnin  ja  syy oli.....istukaa  ny muutoon saatatte  pyärtyä.
Puheenjohtaja  ja  itte  syyttäjäkin   kysyi  multa  monta kertaa ,että  osuikko  autollas  siihen  naiseen ja  sanoin etten osunu, kun väistin mettään , muutoon  olisin  ajanu  suaraan sen päälle    ja  se  solis  varmasti kuallu.  Sitten ne  kysyi  siltä  huivipääakalta  saman  asian  ja  sekin sanoi  ettei  se auto  muhun mihinkään kohtaan  osunu.....mutta  kyllä  tua  nuarimiäs  sitten  ajoi  torella lujaa....se  tuli  kun  hippulat  vinkuu  ja  sitten soli  mettäs  ja ojas  nopiaa  kans.Koko  tianoo  pöläji.
¤¤¤
Syyttäjä otti puheenvuoron , esitti  jotakin paffinpalaa  kaikille  ja sanoi ....."kovaa  nuarmies  ajoi, sillä   ennen  mettään menemistä  oli  jonkunlaaset  jarruttusjäliet ,  20  metrin mittaaseet  ja  auto oli  pyäriny  ojaa  pitkin  melekeen  30 meeteriä  .  Näiren  jäläkien   perusteella  auton  nopeus   oli  noin  80-100  km  tunnis, vaikka  siinä  Hakokylän  kohtaa  on  60 nopeusrajootus."
¤¤¤
Olin siihen aikaan  niin  hilijaaneen  kolli  etten huaamaannu  vasthan sanua  ja  ne  luuli/uskoi  että  hilijaasuus on  syyllisyyren merkki ja  jo senkin takia  koska  mulloli  naamani  aikalailla  punaasen  oloonen.  Kait  mua  ittiänikin  hävetti  kun liian  kovaa  ajoin sen  kaivonkirkastusasijan  takia..
¤¤¤ Köh.
Ja  tuomioota  tuloo:
"Se  ja se  tuomitaan  liikennerikkomuksesta  60 markan sakkoon  ja  koska ajoi  ylinopeutta , vaikkei  se  ja  se  ei osunut  pyörällä ajavaan  siihen ja  siihen ,eres  hipaissut , niin  se ja se  on  syyllinen   kuvatulla  tavalla lain sen ja sen  momentin   pykälien kohtaan siihen ja  siihen.Lisäksi  se  ja se  korvaa  sen ja  sen  oikeurenkäyntikulut  150 markalla  tästä  päivästä  lukien. Sen ja  sen  korvausvaatee  hylätään.Istunto  on päättynyt.".
¤¤¤
Miksen mä  peijoonni  eres  vähä  tökänny  sitä  huivipääakkaa..? Toisaalta  josseolis  kokonaan  kuallu  ja  mullolis    aika  palio  Karman laissa  maksettavaa.  Se  ylinopeus. Se se.  Ja kaiken  syynä oli .....kaivonkirkastusaine. Sen haki  Isäni  Maanantaina  polokupyärällänsä .
Juu.

Ekku Mattila.

Voi noita nuaruusmuistojani.......oli ne aikoja. Oli ne.

26/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaaatkuuuuuuuuuu..

Eiku  istumaaan   siihen  kotiportailleni ja ihmettelin mailman menoa, joka  paikkaan   erelleen särki  ja olotila  oli  ettensanoisi  surkia.  Eniten mua  itutti  Oppelin  kohtalo , taikka sen  muato, joka  näkyi kun  Ikolan  Pekka, ihan  siitä naapurista  sen Valametillaan  siine  meirän     markille  raahasi.....Auto  oli  maraltunut  aika palio.Joka  ikkuna  mäsänä, takaovet  retkotti ,kun  kualleen  harakan  siivet  ja  katto  oli menny  lythyn. Etupyäräkkin    sojotti  sinne ja  tänne , melekeen  sivuttain kumpikin. Oli  se  auton raato  kauhia  näky.  Oli. Oli.
¤¤
Ja porukkaa  alakoi siihen  paikalle  tulemaan. Siinä oli  vähä niinku  markkinat   menossa , kovaa pulinaa   vaan kuului ,eikä  sanoista  meinanut  selevää saara. Kaikkihan mua  nopiaa  lääkäriin  määräämään , mees  ny Emppu (siihen aikaan  mua  sanottiin  siksi)  mees ny.Mees  ny. Mutten en  meinanukkaan  niin teherä.Jotakin  limua  äitee mulle  tuvasta haki , punaasta  hotapuluveria  suuhun  ja  voi  poijaat kun se vasta oli  pahaa.  Melekeen kun  hapanta  siankusta  koko  plääke. Enkä lääkäriin menny. E.
¤¤¤
Koska olin jo siihen Wanahaan aikaan , sanani  mittaaneen  miäs, kuten tänäänkin, niin  tunnin  päästä  siitä istuin   linia-auto  Haldiinin  takapenkillä  suuntana Ylihärmä , jonne  mulloli  niinku asiaa.  Salaa  koetin siellä  istuessani  verta  sylykiä   penkin  sivuille , ettei  kukaan  nähäny  ja yhä  ruppiani särki  niinmaan  ergeleesti että.
Mutta kas......otti  muutaman viikon/kuukauden/kolomattakin   ja  jopa  alkoi tulla  Ekkupoika  kuntoon. Kun   saman  vuoden  syksyllä   muutin Helesinkhin , niin  yhyres  tyäpaikas  oli  tapana  mennä/joutua/oli pakko , rongteniin ja  kun  kuvat oli valamiina mun  kutsuttiin  talon plääkärin  vastaaotolle.
Kuvasta  näkyi:
Arpi luussa vasemmalla  pualen selekälastaa.Kaks  kylykiluuta kans  vasemmalla  pualella kärsineet.Kolome  oikean pualen  kylykiluuta  vääntyneet  ja  rustottuneet. Yksi  niistä painaa   koko ajan (tänäkin päivänä)  keuhkopussia. Joku päivä se  saattaa puhujetakin  ja sitten on  vissiin kiirus....... Kurkunpäässä  pieni  repeytymä , Härmäläisittäin  "palakhenkiäli" joka  näkyy siellä  yhä  tänäkin päivänä .  Niin on sanoneet  moni  plääkäri  kun kurkuuni  ovat   taskulampuillansa  luuranneet.
Ei siinä mitään. Aika  hyväs kunnos  oon  kuiteskin. Mitä ny  nuppi  ei ole  parantunut. Se  taisi  saara  liian kovia  iskuja.   Vähä  niinku  vanahalla  ammattinyrkkeilijällä  sanoisin.
Vai ???..köh.

Ekku Mattila.



"Muistikko tuara sitä kaivonkirkastusainetta?"

26/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Jaaaatkuuuuuuuuuuuuu...

Molin  varmasti  tajuttomana ,  sillai  vintti  pimeenä ja kun  havahruin  makasin autoni  rikki  menneen  tuuliklasin  kohoralla, pualeksi  ulukona.Ihmettelelin  että mitäs  ny...häh....täh  ?? räin  suustani  pölyä  sekä hiekkaa ,  tukkani takussa  ja  silimät  sikinsokin, niin  kertoi mulle  Mattilan Kauko, joka  ensimmäiseksi riensi  siihen  tapahtumapaikalle.   kauko asui  aivan siinä  lähellä, noin  300  meeterin  päässä .  Sen aijan  joka kesti  Kaukon  tuloon siihen  kohtaan , ottaa  noin  5-6  minuuttia  ja  tämä toristaa  että olin  pökerryksis  ainakin sen  ajan.
Niin  siitä   romusta  mut  poisverethiin. Muistan  miten tunsin  jumalatoonta  kipua   oikeassa  kyliessäni, mahassani sekä kurkussa.  Päästäni ei kannata  puhua yhtään  mitään.Se  soi  kun  vanhan  kirkon kello , niinja  suhisi, enkä ensin meinannu  kuulla  yhtään mitään.  Olin   aikalailla  pääni  pyärällä , vähä samalla  lailla, kun  nykyyneen  rouvani  mua  kosi  , karkauspäivänä  vuanna  1985.......juu juu..suastuin, meinaan  kosintaan.
Asiaan  Ekku .......
Siitä  turmapaikalta  oli  matkaa mun kothiini  vaan  noin  400  metriä ,mutta  voihan poijaat sitten.........joka paikhan mussa  särki , niinmaan  perusteellisesti  ettääh  ja jouruin kävelemäänkin  sillai  syväs  kumaras kun    120  vuatias  vanaha  ukko. Oli  pakko.  Kipiää teki niin.
Sen  400  meeterin aikana  räin  suustani  verta  ja  vaahtoa  vaahtoa ja  verta  ja  hyvä ettei  jotakin  sualanpätkiäkin.  Henkeni   pihaji, mahasta  kuristi   ja nuppiani särki. Kun pääsin  kotomarkilleni, oli vanhempani jo  kuulleet mitä oli  tapahtunut   ja  äiteeni  täräji  niin että  essunsa  melekeen  väpätti,  itkua  väänsi , mutta  isäni sanoi.....
"muistikko  tuara  sitä kaivonkirkastusainetta?".



Jaaaatkuuuuuuuuu...

Ekku Mattila.

Kuusen larvat vain näkyi........sillai viimeiseksi.

26/4-2020.
EkkuMattila.
Aikamatkaaja.


Jatkuuuuuuuuuu...........

Mitä  umalauta  akka????.....mitäs  ny teit ??????
Vähää ennen sitä  sen  hilakkupääakan kohtaa , oli  tienhaara  oikealle ,  sellaaneen jyrkkä oikooneen ja  se on samas  paikas  yhä tänäkin päivänä ja saattaa  olla  mailmaloppuunkin saakka, niin  se  pöhkö  immeinen  käänsi  äkkiä  polokupyäränsä  just  suaraan mun etheni , tarkootuksena  jatkaa  sinne  Hanhimäen  tielle  , jossa  se  asui. Moon aina ollu  refleksiltäni  salamannopea , joka  on auttanut  esim karate-ym (juu ....köh) asioissa   ja  käänsin  autoni  nokan  äkkiä oikealle ja  suaraan  ojan  ylitte  methän.......enkä  osunu  siihen  hilikkupäähän. En eres  hipaassu.
¤¤¤
Siinä  oli , ennen  mettää, sellaanen aika korkia  ojanpenkka , johon  tottakait  ensin  osuin  , tumps  ja  suaraan  "jännästi"  ylös  taivasta kohoren , kuusten  latvat   vaan vilahteli  silimeni  eressä , enkä mä  tästä  enee  muistakaan.
Mutta  oli sillä  tappauksella kolome  siliminnäkijääkin. Oli. Mäkelän Kalle , Mattilan  Kauko, sekä Mäkisen Eino  näki  jokaaneen  koko  ryminän. Kuulemma  mun autoni  laskeutui  maahan  ojan  toiselle  puolelle , nokka  ns erellä ja siitä teki  kolome kertaa  piituusuuntaan   kuperkeikkoja  ja  jäi  ojan pohojalle  maha  ylöspäin  35  metrin päähän siitä  Hanhimäjen tienhaarasta. Niin  se  poliisimiäs Kallio , joka  otti  tienraapooksista  mitat, sanoi  kuulustelupöytäkiriassa.
¤¤¤
Minen  muista , taikka  kyllä  kuulin korvissani  jumalatoonta  kilinää  ja  kolinaa , jumputesta sekä  ritinää.Näin kyllä  myös  salamooita ja palio. Sellaisia  kirkkaita  välähryksiä  joka  pualella, aikalailla  niinku  entisissä piirretyiss    jokka  on aikaa  sitten  kiellettyjä , koska  niisson liikaa  väkivaltaa. .....mukamas. Nykyysin  tulee  , taikka  näkyy  teeveestä  muutama sata  kuallutta  rumista,  irtonaasia  pääkalloja , sekä muuta  veristä  sotkua. Noh  asiaan  Ekku....asiaan..
Siinä    auton  sisällä  pyöriessäni   tuli   mieleen, sillai  jälkeen  päin , että olisin  ollut  suuressa  pesukoneessa , jossa  oli   rikkinääsiä  lasinpaloja, pultteja  sekä muttereita, pölyä  ja hiekkaa   ja  pesukone  olisi  ollu koko ajan linkoamassa.

jaatkuuuuuuuuu.....

Ekku  Mattila.,

Oli se aikamoinen ojhanajo.....(ni)...1964.

26/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Oli  vuosi  1964 Lauantai-iltapäivä ,  keskellä kesää ,kello noin  14,00  syntymäkotini pihamaa Alahärmässä , kun Isäni sanoi..
"Meeppäs  hakemaan  Voltin  Osuuskaupasta  kaivonkirkastusainesta  ja  heti  ny..."
Mutten  yhtään  tykänny. Olin näet  ollut lähdössä  Ylihärmän  suuntaan  asioille ja  koetin sanoa  että  kerkiihän se  huammennakin , mutta  isäni  yhä sanoi...
"Meeppäs  ny , mee  autolla,  eihän siinä kauaa  mee, meeppäs   ny".
Ja  voi että  mua  aikalailla   niinku sillai  itutti , muttei   sitä  voinu  isselle  näyttää , vaikka olin jo  18 vee ,  (muutama kuukausi  sitten ajokortin saanu)  ja  risat   vuatias  ja  menin Opel  Rekortti  gupee   autoon ,  vm  1958  ja  kovaa  haipakkaa  kohden  Volttia , jonne  oli matkaa  noin 2 kilometriä. Hamhphat  irves  painoon kaasua  jo mennes  ja  vielä enee  takaasin tulles. Voltin  kansalaaskoulun  kohoralta  alkoi  aikalailla  mutkaaneen se  tie , noin  yhden kilometrin  pätkä ja  koukeroisimmillaan  soli  just nykyysen  Juhani  Palmun  tairetuvan  kohoralla , mutten mä  mitään  välittäny.  Painoon  vaan  lisää  kaasua niinku se  Komisario Palamu.Oopelin mittaris  nökötti  noin  satasta  ja  soli liian  lujaa  sellaiselle tielle  ja  selaaselle  nuarelle  kuskille...........jo  aika  kaukaa  näjin  miten mun edessä  sotki  polkumasiinalla  vanhahempi  akk...eiku  nainen  ,tiän vasenta puolen hilkkunsa  tuulessa  vipattaen ja  luulin  että se  siinä  kohorassa myös  pysyy  edelleenkin.
Mutta  tottajumankauta....!!??...nysse  kumman  manoovin teki  pyäränsä kans !!!....se   tuli  täyrellisenä  sokkina  mulle , nuarelle  kollille ja.....ja.....ja,,,

Jatkuuuuuuuuu.....

Ekku Mattila.


lauantai 25. huhtikuuta 2020

yyksii.. yyksii....ristiii.....kaaksiii...riistiii... ristiii.....kaaaksiii..kaksiiii..kaksiiii...

25/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.

veikkausjuttu  jatkuu....

Siihen aikaan  vakioveikkauslapun  takapuolella oli  10  eri  sanomalehden ns  vihjerivi ja  jokainen  sai ottaa    niistä omat  vihjeensä. Kun  täytin  sitä  lappusta niin aluksi  katsoin  lehtien  vihjerivejä , mutta  keskenkaiken  tuumasin  .......näin:
"mutta mitä ja häh..??   mitä minä muiden  rivejä katson...olenhan  tietäjä  ja  tottakait  osaan  itsekin   oikeat   ruksit  laittaa".......  ja niin teinkin.  Lehtien  vihjeriveissä  oli  suurin  osa  enimmäkseen  ykkösiä, mutta minäpoika  laitonkin  melkein  kaikki    kakkosia  .Kaiken  huipuksi  kun  vein  kupongin kioskille leimattavaksi , sanoin siellä  olevalle  likalle.....
"Jos haluat  12   oikein  niin  kopsaa  mun  riveistäni    sarake  7 . Voitte  arvata  neirin  ilmettä. Nopeaa hän leimasi  kunponkini  antoi  sen  kopio-osan , liiat  rahat mulle  takaisin  sekä kopautti  kioskin luukun  nopiaa  alas  ja kiinni.  Luuli että oon joku pöpi  ja  vaarallinen  henkilö.
Sitten  Sununtai-illalla, kun  alkoi  oikeat  1 x 2 lukemat  teeveestä  kuulumaan, niin sitä ennen  peitin  jokaisen muun  sarakkeen, paitsi  numero   7 ja  just  siinä oli  12  oikein.
Oli  ne  aikoja  ennenWanahaan. Oli  ne.


Ekku Mattila.

Oli se hieno hetki. 12 oikein vakioveikkauksessa 1969.

25/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Tuli  12  oikein  vakiossa   1969.


Olin  1969   töissä  Suutarilassa  olevassa  Weiste  Oy: ssä ,  20  km Hesasta  ja  koneasentaja/laitosmies  vakanssilla.
Siihen aikaan  piti   olla   myös  Lauantaina  työssä  . Noin   tuntia  ennen   työpäivän päättymistä , kaffitunnilla , jonka  pidin  työpisteessäni ,  ilmeisesti  nukahdin. Näin  miten  eteeni ojennettiin  kaksi kättä ja  toisessa  oli  iso  rahanippu, punertavia satasia  täynnä.   Ymmärsin  että minun   pitää ottaa  rahat  ja  ojensin  käteni. Yksi  kerrallaan  toinen käsi  ojensi minun käteen  satasen kerrallaan  ja  kuulin selvästi......yyksi...kaaksi...kooolmee....neljää... viisiii  , kuusiii.......laskeminen  jatkui  koko ajan ja kun  tuli  jotakin  88  niin sanoin    että  riittää  jo...riittäää  jo , mutta  rahojen  tuleminen  sekä  laskeminen    edelleenkin   ja  heräsin.
Vähän  harmitti  herääminen , mutta  ei auttanut. Kului  pari  viikkoa ja  kotona  täytin  vakioveikkauslapun ,  sen vein  kioskille, maksoin ja eikun odottamaan.  Siihen aikaan  oikea  veikkausrivi  sanottiin  teeveesssä  Sunnuntaisin  ja  istu ja pala. Sain  12  oikein , 14,500  vanhaa markkaa  , joka  vastasi  noin 2  vuoden  työansioita. Oli  se hieno  hetki, kun  3   viikon  rotestiajan  ajan  kuluttua  menin  rahat  hakemaan  KOP in  pankista  Erottajalta.
Sellaisia  unia  sais  tulla  useamminkin  ja  jos  ne  vielä toteutuvat.

Ekku Mattila.

Nasiirin tekstiä:

25/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Huomenta  plogini  lukijat  , yhdessä  ja ittekullekin  erikseen.

Kävin  tänään  aamulenkillä  , oli  pakkasta  vielä   1  aste , mutta  aamulla  04,00  oli pakkasta  jopa  5  pykälää.  Vähän  tuli  surku  lintuja , mutta kyllä ne pärjää koska  muistaakseni  niiden  rupin normaalilämpötila, kuin hevosillakin  on  40 astetta  plussaa.
¤¤¤
Moni teistä   varmasti muistaa ,miten  jo  muutama kuukausi  sitten  kerroin  miksi  Suomen ja koko  muun maailman valtiovalta/hallitukset/päättäjät  toimivat  kuten  maailmanloppu olisi   tulossa.
Toistan  sen:
Jokaisesta  EU- maasta  synnytetään   yksi  maa , yksi  valuutta, yksi , hallitus , yksi   armeijja . Erityisesti yksi  rahayksikkö. Jo   muutama   vuosi  sitten  tarkasti  valituille  herrarikkaille ,  eri  valtioissa  , ilmoitettiin , että on  tulossa  uusi  aika  ja   uusi  rahanjako . Koska    "rahaälymystö"  äkkäsi   heti ,että nyt on  todella  kiire  suojella  ja kasvattaa  omia rikkauksiaan , niin   aloittivat  viipymättä  "setelivallankaappauksen".
 Alkoivat myymään  omiensa  maiden  kansallisomaisuutta, pillkahintaan , mutta  samalla  käärivät  miljardivoittoja kassakaappeihinsa , omiin salaisiin  raha/paratiisiyhtiöihinsä.  Tämänpäiväiset   koronatuet  on  röyhkein  konsti  lypsää  vielä   jäljellä olevat  sadat   miljardit  heille  itselleen , yhtään piittaamatta  tavallisen kansan  mielenilmaisuja..........."olkaa   tomppelit  hiljaa. Pysykää   siellä  mökeissänne. Muuten  korona (influenssaköhä  heheh )   iskee  ja  kuolette".
¤¤¤
Huomaatteko? Suomen(kin)  hallitusvalta  on  hiirenhiljaa ja  antaa  muutaman  keskenkasvuisen  punahuuliplikan  touhuta  täysin mieltä vailla   ja  tahallisesti  ajaa  Suomea  konkurssiin. Juuri   tämä on  kaiken  räpellyksen  tarkoituskin.Sitten kun  jokainen  EU-maa  on taloudellisesti alasajettu , synnytetään  rahavaltaliitto , jätti/Eurooppa/CCCP/uusi  Yhdysvallat. Eurooppa  on kuollut.Eläköön  UUSI  EUROOPPA.
¤¤¤
On  pitkin hampain  pakko  myöntää. "He/ne"  jotka   tämän kaiken  alusta  saakka  (1948)  ovat suunnitelleet   ovat (olivat)   todella  älyllisesti  neroja , tulevaisuuden valittu  herrarotu. Tulevat  täydellisesti  hallitsemaan/valtaamaan   synnyttämäänsä  Eurooppa/Yhdysvaltoja , yhtään laukausta ampumatta. Täydellinen  vallankaappaus/kumous. Melkein  tekisi  mieli  nostaa  hattua  heille  ja  sanoa (Tuntemattoman  Sotilaan kirjan viimeinen  lause :  "aika  velikultia").

Ekku Matila.






torstai 23. huhtikuuta 2020

Töms.....fshoooooooooooootsf ja mattojen tamppaus.

23/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Pukkaan  pari  moottoripyöräaikatapahtumiani     1973..:

Kuului   kova  töms  ja  kypäräni   viisiiri  meni  kerralla  jotakin  sotkua  täyteen.
Oli  kesä  ja olin  menossa  kohden Kajaania , kun   tämä tapahtui. Muutamaa  sekunttia  ennen  näin edessäni   tulevan  vastaani    Volvon ,  huomasin  että  kuljettajan  puolelta  takaa  joku  veivasi  takaikkunan  auki , kurkotti  jotakin  paperipussin  tapaista  kädessään   ja    viskasi  sen  suoraan   minua  kohti.
Töms. Onneksi  olin  kuukautta  ennen  ostanut  kypärän , jossa  oli  ns  muovinen edessä  visiiri.  Ilman  sitä en  kenties olisi   tässä. Nopeutta  minulla  oli  jotakin  80   ja  Volvolla  kenties  sama , joten    se   roskapussi , jossa oli  nakin, sinapin, getsupin,  märän paperin , ties  minkä muun  jätteitä  tömähti  voimalla  ns  päin  näköäni. Se  Kajaanintie  oli  aika  kapeahko , ainakin siihen  aikaan ja  juuri ja juuri pystyin  moottoripyöräni   pitämään  just ja  just  tiellä vaikkakin  olin  jo menossa  väärälle  kaistalle.  Onneksi  vastaan  ei tullut  sillä hetkellä  ketään ,  muuten.......?
Kesti muutaman  sekunnin  ennenkuin onnistuin  putsaamaan  ressun  visiiristä/kaula-aukostani pois ja  kääntymään takaisin , Volvon  perään. Moottoripyöräni  oli  250 kuutioinen  Suzuki  ja  aivan uusi mutta eihän   sillä päässyt kun  160  kaasu  pohjassa. Sinne  kaukaisuuteen  katosi  Ruotsin  kilvissä  ollut Volvo  ja onneksi.  Jos  olisin auton kiinni  saanut....niin...kenties.....juu..?




Toinen  tapahtuma:

Vuoden  1974  keväällä olin  Järvenpään Rauhanniemen  leirintäalueella  ja  koska  siellä  oli  vähän   väkeä, niin  tuumasin  että putsaan  moottoripyöräni  pakoputken. Sitä  varten tein  pienen   nuotion ja  irrotin  pakoputken , sinne  kaadoin  puoli  litraa  pensaa........ja  sillä  tavalla  uskoin  pääseväni  paljon helpommalla.
En siinä selin  hääriessäni  huomannut   , että  Saksalainen  pariskunta  oli  kävellyt  siihen  nuotioni  viereen makkaratikut  kädesssään  ja  sillä hetkellä  käännyin  nuotiota  kohden  johon  tökkäsin  pensaa   täynnä olevan  pakoputken  toisen pään .......  ja   ....Wsoooooooooooooffffsf   vaan kuului
Pakoputki  toimi kuten  sota-aikainen liekinheitin.  Siitä purkautui  meeterin  pituinen  tulisuihku mutta  kaikeksi onneksi  ei  suoraan  sakemanneja  päin. Pankaas  arvaamaan  miten  liukkaasti ne  siitä paikalta lähti? En  kovinkaan paljon Saksaa  silloin  ymmärtänyt  , enkä  tänäkään päivänä , mutta  ne   sähisevät  sanat  kuulostivat  selvästi  kirosanoilta.
Vissiin luulivat että  tahallani  sen  tempun  tein.

Kolmas:

Se  Suzuki oli  sininen  ja  tuumasin  maalata sen spreillä  mattamustaksi.
Yksi  Lauantai ,  sillä Sturenkadun  asunnollani, taikka  sen  toisella puolen  työnsin  motoroistan  parvekkeen  alapuolella  ,irrotin  penkin , peitin  muovilla/teipillä   sellaiset kohdat joihin  ei maalia  saisi mennä    ja  töihin. Sehän näytti  hyvin onnistuvan,  ajattelin , pyörästä  tuli  hieno  että.
Työn jälkeen  kiinnitin moottoripyörän ylle  suuren muovinpalan , kans  teipeillä  ja  koska  mulla oli asiaa  keskustaan, niin  ratikka  3T:llä  sinne. Takaisin  tulin  parin tunnin  päästä  ja  heti  menin  tutkimaan  miten  maalaukseni  oli   onnistunut.
Mutta  mitä ja häh??
Siinä  rakennuksessa  oli    5-6  kerrosta ja koska  oli  Lauantai , niin  tottakait  jokainen  oli  ryhtynyt siivouspuuhiin.  Matot  roikkumaan  parvekkeiden  kaiteille , mattopiiskalla  niinmaan perusteellisesti että  roskat  lähti pois  ja  suoraan  mun  just maalatun  prätkäni  päälle.  Tuuli  oli  peijakas  irrottanut  sen  muovisuojuksen  ja   voitte  arvata  minkä näköinen  se Suzuki oli ? Tuoreeseen  maaliin  oli  tarttunut  niin  tupakintummpeja , jumalattomasti  eri  värisiä  villakoiria  ja  vaikka  mitä.  Yksi  eripari sukkakin  oli  tarttunut   pensatankin  päälle. Oli  se  sitten siinä lujas.Kun paska  Junttilan  tuvan seinäs.

Ekku Mattila.



MC!R-punatukkageeni .....tuttu juttu.

23/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


MC1R......??

Vaimoni   luki  netistä  että joillakin ihmisillä  on  MC1R-  "punatukkageeni"  ja  jos  sellaisen  "omistaa"  niin avot.
!!
Kyseinen(set)  henkilö(t)   eivät vanhene  kun muut , vaan  pysyvät  nuorekkaina , pirteinä,  elinvoimaisina , terveinä ja  heillä on  vanhenemisprosessi   hitaampaa . Jos  tämä  geeni  on molemmilla  vanhemmilla , kuten meilläkin ,  niin  heistä  syntyneet lapset ovat  saaneet   todellisen  terveysgeneettisen voimalatausjytkyn   ja   syntymähetkistä  saakka  ovat  "ikuisia muksuja".
Minulla  oli  lapsena  tosivaalea  hiuspehko  ja  todella kihara.  Vaikkei se  ollut  punainen  niin partani  kyllä sellaiseksi  muuttui  .Kasvatin Hesassa  asuessani  ns  täysparran , jota pidin  4  vuotta ja se   melkein  alusta saakka  muuttui  punaiseksi. Kymmenet  ja  taas kymmenet  kummastelivat  partani  väriä luulleen että olen sen  värjännyt  ja  esim  työpaikoillani  sainkin  lempinimen  Napoleon  punaparta.
Meidän  lapsista  varsinkin  Tuulevilla on  todella  tulipunaiset hiukset.  Jo  ihan  pienenä  hänen  hiuksensa  suorastaan   leimui  punaisena  ja  moni    ihmetteli  koska luulivat  että  olemme  hänen tukkansa  punaiseksi  värjänneet.
Olen aina    "hiukan"  kummastellut  etten  ole  koskaan  tuntenut olevani  ns ikäiseni.  Sisimmässäni  tiedän/tunnen/olen  varma  että olen kummallinen    ikinuori joka  ei vanhene samaa vauhtia  kuten  muut  samanikäiset.  Vaikka  syntymätodistuksessa  lukeekin   vuosi  1946  , niin  höpö , höpö.
¤¤¤
Johtuuko  se  osaltaan siitä  että  aina olen  harrastanut  liikuntaa, melkein  päivittäin , syönyt  terveysruokaa/vitamiinejä , eikä  tupakkaa ,eikä  alkoholia.  Vuonna  1973  otin  työpaikoistani (niitä oli  3  yhtäaikaa)   5  kuukauden  loman, ostin  moottoripyörän  ja  ajelin   29000  km ympäri  Suomen.  Jollakin  jännällä  tavalla/tunteella  uskon (puoleksi   tosissani   ja  huumorimielellä)  etten  sen  jälkeen  ole  enää  kunnolla  vanhennut  ja olen   jäänyt  vuoden  1975  "tasolle".  Siis  29   vuotias.........kolli.
Sekin jo kertoo jotakin , sillä  juoksin  ekamaratonini  2004  ja olin silloin  "paperilla"  58,5   vuotias.
En  kovin helpolla  väsy  lenkeilläni. Helposti  pyöräilen  30-60  km varsinkin  kesäisin , juoksen  sekä kävelen  ja joka  suvi  olen  ajanut  Seinäjoellekin ja  takaisin (3 kertaa kesän aikana) . Yksi  reissu   110  km.Olen aina  pitänyt  liikunnasta  koska  tunnen sen olevan  hyväksi  .
¤¤¤
Suvussani  on  aina ollut  Wanahoja  ihimisiä.  Esim Isäni  pääsi  92   vuoden ikään ja    4  sukulaasta  eli    98, 99 , 99  ja  101   vuotiaiksi.
Olen  täysin vakuuttunut  siitä ,että   täytän    19/4  2046  täydet  sata  vuotta . Riippuu  siitä  jos oon henkis.  (heh)  Jos  ennoo, (heheeh) niin en  täytä.Näin  yksinkertaista  se  on.   Kait.

Ekku Mattila.