23/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tänään en ennättäny liikkua pelloilla/mettissä kun vajaa 3 kilomeeteriä ,sillä syntymäkotini naapuri soitti ja ilmoitti että yksi turvakamera oli näpännyt kuvan . Kyseessä on siis mun Alahärmän syntymäkotini (nyk Kauhava mukamas) ja kovaa kyyttiä sinne paikalle ajoin.
Ajokeli oli hankalaa, paitti ei mulle koska en vielä ole vaihtanut kesäkumeja pirssiini ja pystyin menemään mukavasti .
¤¤
Ei hädänpäivää. Tämä on jo toinen kerta kun Alahärmän kodissani on turvakamera kuvan ottanut. Nehän toimivat liikkeen tunnistaessaan ja nyt oli vuorostaan katolta pudonnut lumimöhkäles . Se tipahti suoraan kameran edestä ja naps. Kuukautta aikaisemmin toinen kamera oli kuvannut auki jääneen oven heilahduksen , jonka unohdin laittaa kiinni.
Noh....
Siinä pihalla seisoessani paikalle ilmestyi naapurini Ikolan Pekka , mua 7 vuotta vanhempi joka asuu edelleen samassa paikassa kun ennenWanhaankin ja niin me jäätiin turinoimaan . Hänen kotonaan oli aikanaan sepänpaja , jossa kylälääset saivat mitä kukin nassaroora ja niin teki mun Isänikin.
Oli keskitalvi, muistan sen aina, vaikka olin noin 10 ikäinen ja pakkasta 40 astetta. Sen sepänpajan käyttämiseen oli kova jono ja sinne pääsi parhaiten varhain aamulla , niinkuin mekin tehtiin. Kello 02,00 pajalle ja takaisin 04,00.
Minä pumppasin nahkaista paljetta , josta tuli ilmaa itse ahjoon, joka kuumeni että rautaa voitiin takoa. Palje toimii jalalla polkimalla ja useasti jouruin kinttuani vaihtamaan. Muutaman kerran kävin (jouduin) hakemaan pajan nurkalla olevasta hiilivajasta lisää ainesta ne nakkasin ahjoon ja taas homma toimi.
Pajassa oli takuulla sellaiset 40-50 astetta lämmintä.Hiilien hakemisen aikana, vaikkei se kestänytkään puolta minuuttia pitempään , niin melkein halkesin kylmyydestä. Olin hetken aikaa 90 asteen lämpötilaerossa. Pajassa oli katossa pieni räppänä, sellainen tuuletusaukko , ilmeisesti häkää pois ajamaan. Sen koko oli korkeintaan 20 senttiä , mutta hyvin sen kautta paljetta polkiessani ihastelin sysimustalla taivaalla loistavia tähtiä. Voin , ainakin silloin, melkein vannoa ,että tähdet iskivät minulle silmää , vaikka se johtui vissiin höyrystä jota pajassa välillä oli.
Paras hetki oli pajasta kotiini tuleminen. Jo mennessä Isälläni oli suuri reppu selässään . Siellä oli viikateaihioita , sirppejä ja kenties puukko taikka parikin. Lisäksi paksu lammaskarvapomppa , sekä Nikita mallinen karvasuikkamösä. Tämän sain ylleni ja mösän päähäni ja takaisin kotiin. Matkaa ei ollut kun noin 600 metriä , mutta voi että oli mahtava tiirailla tähtitaivaan näytelmää. Joskus leiskui jättirevontuletkin.
Tälläistä me naapurin kanssa muisteltiin , niin..niin....meilloli ainaskin kuuren meeterin turvaväli......oli . Oli. Uskokaa ny.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tänään en ennättäny liikkua pelloilla/mettissä kun vajaa 3 kilomeeteriä ,sillä syntymäkotini naapuri soitti ja ilmoitti että yksi turvakamera oli näpännyt kuvan . Kyseessä on siis mun Alahärmän syntymäkotini (nyk Kauhava mukamas) ja kovaa kyyttiä sinne paikalle ajoin.
Ajokeli oli hankalaa, paitti ei mulle koska en vielä ole vaihtanut kesäkumeja pirssiini ja pystyin menemään mukavasti .
¤¤
Ei hädänpäivää. Tämä on jo toinen kerta kun Alahärmän kodissani on turvakamera kuvan ottanut. Nehän toimivat liikkeen tunnistaessaan ja nyt oli vuorostaan katolta pudonnut lumimöhkäles . Se tipahti suoraan kameran edestä ja naps. Kuukautta aikaisemmin toinen kamera oli kuvannut auki jääneen oven heilahduksen , jonka unohdin laittaa kiinni.
Noh....
Siinä pihalla seisoessani paikalle ilmestyi naapurini Ikolan Pekka , mua 7 vuotta vanhempi joka asuu edelleen samassa paikassa kun ennenWanhaankin ja niin me jäätiin turinoimaan . Hänen kotonaan oli aikanaan sepänpaja , jossa kylälääset saivat mitä kukin nassaroora ja niin teki mun Isänikin.
Oli keskitalvi, muistan sen aina, vaikka olin noin 10 ikäinen ja pakkasta 40 astetta. Sen sepänpajan käyttämiseen oli kova jono ja sinne pääsi parhaiten varhain aamulla , niinkuin mekin tehtiin. Kello 02,00 pajalle ja takaisin 04,00.
Minä pumppasin nahkaista paljetta , josta tuli ilmaa itse ahjoon, joka kuumeni että rautaa voitiin takoa. Palje toimii jalalla polkimalla ja useasti jouruin kinttuani vaihtamaan. Muutaman kerran kävin (jouduin) hakemaan pajan nurkalla olevasta hiilivajasta lisää ainesta ne nakkasin ahjoon ja taas homma toimi.
Pajassa oli takuulla sellaiset 40-50 astetta lämmintä.Hiilien hakemisen aikana, vaikkei se kestänytkään puolta minuuttia pitempään , niin melkein halkesin kylmyydestä. Olin hetken aikaa 90 asteen lämpötilaerossa. Pajassa oli katossa pieni räppänä, sellainen tuuletusaukko , ilmeisesti häkää pois ajamaan. Sen koko oli korkeintaan 20 senttiä , mutta hyvin sen kautta paljetta polkiessani ihastelin sysimustalla taivaalla loistavia tähtiä. Voin , ainakin silloin, melkein vannoa ,että tähdet iskivät minulle silmää , vaikka se johtui vissiin höyrystä jota pajassa välillä oli.
Paras hetki oli pajasta kotiini tuleminen. Jo mennessä Isälläni oli suuri reppu selässään . Siellä oli viikateaihioita , sirppejä ja kenties puukko taikka parikin. Lisäksi paksu lammaskarvapomppa , sekä Nikita mallinen karvasuikkamösä. Tämän sain ylleni ja mösän päähäni ja takaisin kotiin. Matkaa ei ollut kun noin 600 metriä , mutta voi että oli mahtava tiirailla tähtitaivaan näytelmää. Joskus leiskui jättirevontuletkin.
Tälläistä me naapurin kanssa muisteltiin , niin..niin....meilloli ainaskin kuuren meeterin turvaväli......oli . Oli. Uskokaa ny.
Ekku Mattila.
