7/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Mitäs sanotta jos pukkaan vähän Wanhaa kummituusasiaa?
Ok....täs tuloo:
Molin jotakin 14 vuatias, vuanna 1960 , kun tämä tapahtui. Oli kesä ja nukuin kotini vinttihuanees kun heräsin outoon tunteeseen.Selvästi aistin huoneessa olevan jonkun muunkin ja ensin luulin että jompi kumpi vanhempani olis siinä. Kello oli noin 01,00 ja koska se tunne yhä kasvoi , niin käännyin huoneesen päin..........ja !!!!!!!!!!?????..
Sen huoneen kattokorkeus oli noin 2,5 metriä . Sänkyni vieressä näin tumman , pitkän hahmon seisovan liikahtamatta ja sen pää kosketti melkein kattoon saakka. Sen kasvoja en nähnyt . Sen päällä oli sadetakin tapainen hupullinen "munkkikaapu" ja liepeet olivat melkein lattiaan saakka. Muutaman sekunnin sitä tujjotin ja sitten totaalisesti säikähdin. Huusin/kiljuin hädissäni jotakin ja voi olla että sitä hahmo säikähti , koska salamana hävisi suoraan ylös kattoa kohden , melkein puuuf vaan kuului.
Niin lähdin minäkin.Sinne vinntiin oli portaat , noin 10 askelmaa , aika jyrkätkin ja niin lujaa pakenin huoneestani etten edes erillisiä askelmia tuntenut. Liuuin askelmien harjoja pitkin käsilläni kaidespuista tukea ottaen , suoraan pihalle ja saunan eteiseen. Saatta uskoa että mun sydämeni löi tuhatta ja sataa. "Sattumalta" tiesin Isäni tupakkikätkön, pukuhuoneen yhdessä kaapissa sen avasin ja viheriän Nortin palamaan laitoin.Lopun yötä koetin nukkua saunan lauteilla , mutta uni ei tullut.
Aamulla kerroin vanhemilleni mitä yöllä tapahtui , mutta he sanoivat että unta se vaan oli.
Noh antakaas olla totta umalauta.! Vuonna 1973 Isäni näki samanlaasen kummajaasen omassa makuuhuoneessaan , keskellä päivää ja sekin katosi salamana ylös kattoa kohden ja hävisi sinne.
Vitsailin Isälleni että joo joo....untahan se vaan oli.
Outoa vai mitä?
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Mitäs sanotta jos pukkaan vähän Wanhaa kummituusasiaa?
Ok....täs tuloo:
Molin jotakin 14 vuatias, vuanna 1960 , kun tämä tapahtui. Oli kesä ja nukuin kotini vinttihuanees kun heräsin outoon tunteeseen.Selvästi aistin huoneessa olevan jonkun muunkin ja ensin luulin että jompi kumpi vanhempani olis siinä. Kello oli noin 01,00 ja koska se tunne yhä kasvoi , niin käännyin huoneesen päin..........ja !!!!!!!!!!?????..
Sen huoneen kattokorkeus oli noin 2,5 metriä . Sänkyni vieressä näin tumman , pitkän hahmon seisovan liikahtamatta ja sen pää kosketti melkein kattoon saakka. Sen kasvoja en nähnyt . Sen päällä oli sadetakin tapainen hupullinen "munkkikaapu" ja liepeet olivat melkein lattiaan saakka. Muutaman sekunnin sitä tujjotin ja sitten totaalisesti säikähdin. Huusin/kiljuin hädissäni jotakin ja voi olla että sitä hahmo säikähti , koska salamana hävisi suoraan ylös kattoa kohden , melkein puuuf vaan kuului.
Niin lähdin minäkin.Sinne vinntiin oli portaat , noin 10 askelmaa , aika jyrkätkin ja niin lujaa pakenin huoneestani etten edes erillisiä askelmia tuntenut. Liuuin askelmien harjoja pitkin käsilläni kaidespuista tukea ottaen , suoraan pihalle ja saunan eteiseen. Saatta uskoa että mun sydämeni löi tuhatta ja sataa. "Sattumalta" tiesin Isäni tupakkikätkön, pukuhuoneen yhdessä kaapissa sen avasin ja viheriän Nortin palamaan laitoin.Lopun yötä koetin nukkua saunan lauteilla , mutta uni ei tullut.
Aamulla kerroin vanhemilleni mitä yöllä tapahtui , mutta he sanoivat että unta se vaan oli.
Noh antakaas olla totta umalauta.! Vuonna 1973 Isäni näki samanlaasen kummajaasen omassa makuuhuoneessaan , keskellä päivää ja sekin katosi salamana ylös kattoa kohden ja hävisi sinne.
Vitsailin Isälleni että joo joo....untahan se vaan oli.
Outoa vai mitä?
Ekku Mattila.
