27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nony........tuloo 101 %:tista Ufoasiaa.
Oli vuosi 1996 16/4 kun minä ja Vaimon siskon miäs tuumattiin lähteä Erkille Joensuusta kuorma-autoa hakemaan . Erkki oli se varannu puhelimella sen auton ja sopinu että jos se on sellainen kun myyjä lupas , niin ajetaan se tänne Kauhajoelle. Niinpä me lähdettiin Erkin Fortilla ja matkaa oli ainakin 600 km sivu.
Koko matkan me juteltiin , kuinkas muuten , ufoista , ufoista , kummituksista ja jälleen ufoista.
Mennes ja tulles. Ufoista ja taas ufoista. Paikalla oltiin Joensuussa , auto nähtiin, eikä se ollu läheskään niin hyvä kun piti ja renkaakkin siinä oli aivan kuluneet. Niiden pinnasta melekeen naamansa näki. Ihan silimulit.
Takaasin tulles taas puhuttiin ufoista...ufoista ja taas ufoista. Saattaa olla että Erkki siihen pulinaan kyllääntyi , koska otti ja nukahti. Kuorsaus vain kuului ja kova mutta minäpoika senkun autoa ajelin. Ilma oli mukavan kirkas , olihan kevät ja lumet melkein sulaneet , ainakin teiltä ja matka jatkui.
....kun huomasin auton vasemalla puolella , mettän yläpuolella, meistä noin 200 metrin päässä todella kirkkaan , sinertävän ja hienonvärisen puolipyöreän valopallon . Se oli niin kirkas että sen valossa näin hyvin nukkuvan Erkin nenäkarvat ja minua vähä naurattikin. Meinasin herättää hänet valoa kans ihmettelemään , muuten viittinyt. tuumasin että nukkukoon ny ja jatkoin ajamista...
.....ja jopa Erkkkin siitä heräsi , silmiänsä hieroskeli , ulos katsoi ja sanoi...." täh??..missäs me ny ollaan??....".....ja samalla hetkellä mäkin huomasin saman jutun. Se tie joka vie Joensuuhun on hyvä , leveä ja hyvä ajella. Taas se tie jota me ajella rytyytettiin oli kapoinen , hiekkainen sekä mutkainen. Kummallakin puolella sojotti jumalattoman korkeita kuusia ja maisema tuntui olevan kun jostakin kaukaa raukoilta Lapin selkosilta. Oli pakko hiljentää Foortin vauhtia ettei mettään oltaisi menty ja silmät tapillaan ihmettelimme että mitä ?? häh?? ja täh????
.....ja mitä ihmettä????.
Hetken kuluttua näkyi tien oikealla puolella kilpi , jossa luki Mikkeli 10. ?????!!!!....
Siinäpä meille tuli todella ihmettelemistä. Miten umalanlauta me täällä oomma?? Erkki huudahti ja mä siihen etten ittekään osaa sanoa.....
Ekku Mattila.
Jaatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nony........tuloo 101 %:tista Ufoasiaa.
Oli vuosi 1996 16/4 kun minä ja Vaimon siskon miäs tuumattiin lähteä Erkille Joensuusta kuorma-autoa hakemaan . Erkki oli se varannu puhelimella sen auton ja sopinu että jos se on sellainen kun myyjä lupas , niin ajetaan se tänne Kauhajoelle. Niinpä me lähdettiin Erkin Fortilla ja matkaa oli ainakin 600 km sivu.
Koko matkan me juteltiin , kuinkas muuten , ufoista , ufoista , kummituksista ja jälleen ufoista.
Mennes ja tulles. Ufoista ja taas ufoista. Paikalla oltiin Joensuussa , auto nähtiin, eikä se ollu läheskään niin hyvä kun piti ja renkaakkin siinä oli aivan kuluneet. Niiden pinnasta melekeen naamansa näki. Ihan silimulit.
Takaasin tulles taas puhuttiin ufoista...ufoista ja taas ufoista. Saattaa olla että Erkki siihen pulinaan kyllääntyi , koska otti ja nukahti. Kuorsaus vain kuului ja kova mutta minäpoika senkun autoa ajelin. Ilma oli mukavan kirkas , olihan kevät ja lumet melkein sulaneet , ainakin teiltä ja matka jatkui.
....kun huomasin auton vasemalla puolella , mettän yläpuolella, meistä noin 200 metrin päässä todella kirkkaan , sinertävän ja hienonvärisen puolipyöreän valopallon . Se oli niin kirkas että sen valossa näin hyvin nukkuvan Erkin nenäkarvat ja minua vähä naurattikin. Meinasin herättää hänet valoa kans ihmettelemään , muuten viittinyt. tuumasin että nukkukoon ny ja jatkoin ajamista...
.....ja jopa Erkkkin siitä heräsi , silmiänsä hieroskeli , ulos katsoi ja sanoi...." täh??..missäs me ny ollaan??....".....ja samalla hetkellä mäkin huomasin saman jutun. Se tie joka vie Joensuuhun on hyvä , leveä ja hyvä ajella. Taas se tie jota me ajella rytyytettiin oli kapoinen , hiekkainen sekä mutkainen. Kummallakin puolella sojotti jumalattoman korkeita kuusia ja maisema tuntui olevan kun jostakin kaukaa raukoilta Lapin selkosilta. Oli pakko hiljentää Foortin vauhtia ettei mettään oltaisi menty ja silmät tapillaan ihmettelimme että mitä ?? häh?? ja täh????
.....ja mitä ihmettä????.
Hetken kuluttua näkyi tien oikealla puolella kilpi , jossa luki Mikkeli 10. ?????!!!!....
Siinäpä meille tuli todella ihmettelemistä. Miten umalanlauta me täällä oomma?? Erkki huudahti ja mä siihen etten ittekään osaa sanoa.....
Ekku Mattila.
Jaatkuuuuuu...
