26/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaaatkuuuuuuuuuuuuu...
Molin varmasti tajuttomana , sillai vintti pimeenä ja kun havahruin makasin autoni rikki menneen tuuliklasin kohoralla, pualeksi ulukona.Ihmettelelin että mitäs ny...häh....täh ?? räin suustani pölyä sekä hiekkaa , tukkani takussa ja silimät sikinsokin, niin kertoi mulle Mattilan Kauko, joka ensimmäiseksi riensi siihen tapahtumapaikalle. kauko asui aivan siinä lähellä, noin 300 meeterin päässä . Sen aijan joka kesti Kaukon tuloon siihen kohtaan , ottaa noin 5-6 minuuttia ja tämä toristaa että olin pökerryksis ainakin sen ajan.
Niin siitä romusta mut poisverethiin. Muistan miten tunsin jumalatoonta kipua oikeassa kyliessäni, mahassani sekä kurkussa. Päästäni ei kannata puhua yhtään mitään.Se soi kun vanhan kirkon kello , niinja suhisi, enkä ensin meinannu kuulla yhtään mitään. Olin aikalailla pääni pyärällä , vähä samalla lailla, kun nykyyneen rouvani mua kosi , karkauspäivänä vuanna 1985.......juu juu..suastuin, meinaan kosintaan.
Asiaan Ekku .......
Siitä turmapaikalta oli matkaa mun kothiini vaan noin 400 metriä ,mutta voihan poijaat sitten.........joka paikhan mussa särki , niinmaan perusteellisesti ettääh ja jouruin kävelemäänkin sillai syväs kumaras kun 120 vuatias vanaha ukko. Oli pakko. Kipiää teki niin.
Sen 400 meeterin aikana räin suustani verta ja vaahtoa vaahtoa ja verta ja hyvä ettei jotakin sualanpätkiäkin. Henkeni pihaji, mahasta kuristi ja nuppiani särki. Kun pääsin kotomarkilleni, oli vanhempani jo kuulleet mitä oli tapahtunut ja äiteeni täräji niin että essunsa melekeen väpätti, itkua väänsi , mutta isäni sanoi.....
"muistikko tuara sitä kaivonkirkastusainetta?".
Jaaaatkuuuuuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Jaaaatkuuuuuuuuuuuuu...
Molin varmasti tajuttomana , sillai vintti pimeenä ja kun havahruin makasin autoni rikki menneen tuuliklasin kohoralla, pualeksi ulukona.Ihmettelelin että mitäs ny...häh....täh ?? räin suustani pölyä sekä hiekkaa , tukkani takussa ja silimät sikinsokin, niin kertoi mulle Mattilan Kauko, joka ensimmäiseksi riensi siihen tapahtumapaikalle. kauko asui aivan siinä lähellä, noin 300 meeterin päässä . Sen aijan joka kesti Kaukon tuloon siihen kohtaan , ottaa noin 5-6 minuuttia ja tämä toristaa että olin pökerryksis ainakin sen ajan.
Niin siitä romusta mut poisverethiin. Muistan miten tunsin jumalatoonta kipua oikeassa kyliessäni, mahassani sekä kurkussa. Päästäni ei kannata puhua yhtään mitään.Se soi kun vanhan kirkon kello , niinja suhisi, enkä ensin meinannu kuulla yhtään mitään. Olin aikalailla pääni pyärällä , vähä samalla lailla, kun nykyyneen rouvani mua kosi , karkauspäivänä vuanna 1985.......juu juu..suastuin, meinaan kosintaan.
Asiaan Ekku .......
Siitä turmapaikalta oli matkaa mun kothiini vaan noin 400 metriä ,mutta voihan poijaat sitten.........joka paikhan mussa särki , niinmaan perusteellisesti ettääh ja jouruin kävelemäänkin sillai syväs kumaras kun 120 vuatias vanaha ukko. Oli pakko. Kipiää teki niin.
Sen 400 meeterin aikana räin suustani verta ja vaahtoa vaahtoa ja verta ja hyvä ettei jotakin sualanpätkiäkin. Henkeni pihaji, mahasta kuristi ja nuppiani särki. Kun pääsin kotomarkilleni, oli vanhempani jo kuulleet mitä oli tapahtunut ja äiteeni täräji niin että essunsa melekeen väpätti, itkua väänsi , mutta isäni sanoi.....
"muistikko tuara sitä kaivonkirkastusainetta?".
Jaaaatkuuuuuuuuu...
Ekku Mattila.
