29/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
No terve terve.....
Olen tässä plogissani aikalailla innostunut , kirjoittamaan minulle tapahtuneita tosijuttuja, kuten eilenkin ja plogini lukijat ovat kiinnostuneet tavattomasti. Esim eilen sivullani oli lukijoita 1905 , vuorokauden aikana ja se on aika hyvä. Ennätys on ollut 3001 ja vuodelta 2012.
Vaikka olenkin tästä ,"talo jota ei ollutkaan", kirjoittanut muutama vuosi sitten, mutta teen sen uudelleen tässä ja nyt . Ottakaa tukeva asento, ny se alkaa :
¤¤¤
Vuonna 1973 , niinkuin muistattekin, otin työpaikoistani 6 kuukauden tressiloman, ostin moottoripyörän , Suzuki 250 vm 1973 , lastasin siihen pienen teltan,kattilan, lusikkaa ja haarukkaa , kaasukeittimen,vaatteita ja purkkiruokaa, makuupussin , hammasharjaa ja tuuppia , voi sanoa että vaikka mitä. Sitten eikun tien päälle. Ensi suuntasin kohden Kouvolaa , siellä olevalle leirintä-alueelle, jossa olin (palelin) yhden yön ,sillä se kevät oli todella kylmä, vähän kun nytkin tätäpäivää. Ikäänkuin kiusaksi telttapaikalla ei ollut sähköä, jonkun lakon takia ja missään ei voinut lämmitellä. Puin kaikki vaatteet päälleni, mutta ei se paljoankaan auttanut, koska jo alusta alkaen olin huonosti varautunut matkaani. Minulla oli........kuulkaas ny....nahkatakki päälläni ja sen alla kesäinen sininen paita , farkut , ns pikkareilla, ei siis piiitkiää alkkareita , normaalit nahkakengät kesäsukilla , ohkaiset nahkasormikkaat ja kypärä ns avomallinen, ei naaman edessä mitään pleksiä.
Tärisin jo valmiiksi kylmästä lähtiessäni noin aamulla kello 09,00 kohden Kouvolaa , tie numero 15 pitkin ja voi voi.....asteita nollan paikkeilla ja alkoi satamaan räntää että voi pahus.
¤¤¤
Jo muutaman minuutin päästä olin kylmästä jäykkänä , naama sinisenä ja koko ruppini kans. Tärisin kuin horkassa , melkein hypin moottoripyöräni päällä ja pikkuhiljaa huomasin miten jäsenistäni alkoi tunto katoamaan. Ensin kylmeni ylävartaloni , naamani ,sitten lonkat/jalat/varpaat sekä koko jalat ja sitten käteni. Senveran nuori kolli olin etten tuntenut vaaran merkkejä, vaan sisulla huristelin tietä eteenpäin , yhä hiljempää ja lopuksi minun oli pakko ajaa vain noin 40-50 sillä en meinannut pysyä tiellä.
¤¤¤
..kun edessäni , tien vasemmalla puolella näin ison puukasan ja tuumasin että ajan sinne suojaan,. teen nuotion, koska minulla oli onneksi tulitikkuja/sytkäri/kaasua . Hitaasti käännyin puukasan luokse, joka oli tiestä noin 20 metrin päässä , jarrutin ja meinasin pysähtyä.
.....muttei ei tullut yhtään mitään. Olin täysin tunnoton joka paikasta , rupesin kaatumaan vasemmalle ja tiesin että jos olisin jäänyt moottoripyöräni alle , niin sinne olisin jääny ja paleltunut varmasti hengiltä.
Juuri ja juuri pysyin pystyssä , takapyörä sutien pääsin uudelleen tielle ja suuntana Mikkeli.
Tässä vaiheessa minulle oli tullut ns hälläväliä tunne . Vaikka olin täysin kohmettunut , tunnoton, en enää kylmyyttä lainkaan tuntenut. Annoin vaan mennä kuten robotti. Tiesin kuitenkin että kohta tapahtuu jotakin , sillä en enää meinannut pysyä tiellä , enkä moottoripyörän istuimella. Eniten pelkäsin ajavani vastaantulevaa liikennettä päin , sillä tunsin olevani kummallisessa unenomaisessa horrostilassa.
¤¤¤ ..kun:
.....äkkiä näin tien oikealla puolella vanhan harmaan, selvästi hylätyn mökin ja sen vieressä pienen ulkorakennuksen , tiestä noin kunnolla 15-20 metrin päässä ja todella kovalla vaivalla sain moottoripyöräni mökin eteen ajamaan , ulkorakennuksen seinää vasten varovasti pysähdyin ja siihen jäin istumaan aivan jäätyneenä pökkönä. Olin täysin tunnoton koko kolli . En pystynyt edes nousemaan pyöräni päältä..............ja ihmeekseni näin miten sen mökin pieni ulko-ovi avautui , portaalle astui vanha mummo , noin 70-80 ikäinen ja hän kauhuissaan melkein huusi......"hyvä jumala".....
Jaatkuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
No terve terve.....
Olen tässä plogissani aikalailla innostunut , kirjoittamaan minulle tapahtuneita tosijuttuja, kuten eilenkin ja plogini lukijat ovat kiinnostuneet tavattomasti. Esim eilen sivullani oli lukijoita 1905 , vuorokauden aikana ja se on aika hyvä. Ennätys on ollut 3001 ja vuodelta 2012.
Vaikka olenkin tästä ,"talo jota ei ollutkaan", kirjoittanut muutama vuosi sitten, mutta teen sen uudelleen tässä ja nyt . Ottakaa tukeva asento, ny se alkaa :
¤¤¤
Vuonna 1973 , niinkuin muistattekin, otin työpaikoistani 6 kuukauden tressiloman, ostin moottoripyörän , Suzuki 250 vm 1973 , lastasin siihen pienen teltan,kattilan, lusikkaa ja haarukkaa , kaasukeittimen,vaatteita ja purkkiruokaa, makuupussin , hammasharjaa ja tuuppia , voi sanoa että vaikka mitä. Sitten eikun tien päälle. Ensi suuntasin kohden Kouvolaa , siellä olevalle leirintä-alueelle, jossa olin (palelin) yhden yön ,sillä se kevät oli todella kylmä, vähän kun nytkin tätäpäivää. Ikäänkuin kiusaksi telttapaikalla ei ollut sähköä, jonkun lakon takia ja missään ei voinut lämmitellä. Puin kaikki vaatteet päälleni, mutta ei se paljoankaan auttanut, koska jo alusta alkaen olin huonosti varautunut matkaani. Minulla oli........kuulkaas ny....nahkatakki päälläni ja sen alla kesäinen sininen paita , farkut , ns pikkareilla, ei siis piiitkiää alkkareita , normaalit nahkakengät kesäsukilla , ohkaiset nahkasormikkaat ja kypärä ns avomallinen, ei naaman edessä mitään pleksiä.
Tärisin jo valmiiksi kylmästä lähtiessäni noin aamulla kello 09,00 kohden Kouvolaa , tie numero 15 pitkin ja voi voi.....asteita nollan paikkeilla ja alkoi satamaan räntää että voi pahus.
¤¤¤
Jo muutaman minuutin päästä olin kylmästä jäykkänä , naama sinisenä ja koko ruppini kans. Tärisin kuin horkassa , melkein hypin moottoripyöräni päällä ja pikkuhiljaa huomasin miten jäsenistäni alkoi tunto katoamaan. Ensin kylmeni ylävartaloni , naamani ,sitten lonkat/jalat/varpaat sekä koko jalat ja sitten käteni. Senveran nuori kolli olin etten tuntenut vaaran merkkejä, vaan sisulla huristelin tietä eteenpäin , yhä hiljempää ja lopuksi minun oli pakko ajaa vain noin 40-50 sillä en meinannut pysyä tiellä.
¤¤¤
..kun edessäni , tien vasemmalla puolella näin ison puukasan ja tuumasin että ajan sinne suojaan,. teen nuotion, koska minulla oli onneksi tulitikkuja/sytkäri/kaasua . Hitaasti käännyin puukasan luokse, joka oli tiestä noin 20 metrin päässä , jarrutin ja meinasin pysähtyä.
.....muttei ei tullut yhtään mitään. Olin täysin tunnoton joka paikasta , rupesin kaatumaan vasemmalle ja tiesin että jos olisin jäänyt moottoripyöräni alle , niin sinne olisin jääny ja paleltunut varmasti hengiltä.
Juuri ja juuri pysyin pystyssä , takapyörä sutien pääsin uudelleen tielle ja suuntana Mikkeli.
Tässä vaiheessa minulle oli tullut ns hälläväliä tunne . Vaikka olin täysin kohmettunut , tunnoton, en enää kylmyyttä lainkaan tuntenut. Annoin vaan mennä kuten robotti. Tiesin kuitenkin että kohta tapahtuu jotakin , sillä en enää meinannut pysyä tiellä , enkä moottoripyörän istuimella. Eniten pelkäsin ajavani vastaantulevaa liikennettä päin , sillä tunsin olevani kummallisessa unenomaisessa horrostilassa.
¤¤¤ ..kun:
.....äkkiä näin tien oikealla puolella vanhan harmaan, selvästi hylätyn mökin ja sen vieressä pienen ulkorakennuksen , tiestä noin kunnolla 15-20 metrin päässä ja todella kovalla vaivalla sain moottoripyöräni mökin eteen ajamaan , ulkorakennuksen seinää vasten varovasti pysähdyin ja siihen jäin istumaan aivan jäätyneenä pökkönä. Olin täysin tunnoton koko kolli . En pystynyt edes nousemaan pyöräni päältä..............ja ihmeekseni näin miten sen mökin pieni ulko-ovi avautui , portaalle astui vanha mummo , noin 70-80 ikäinen ja hän kauhuissaan melkein huusi......"hyvä jumala".....
Jaatkuuuuu...
Ekku Mattila.
