28/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt olen Hesassa ja vuosi on 1971.
Tein kolmea työtä . Olin Nokialla laitosmies/koneasentajana, YIT:ssä (yleinen insinööritoimisto) kolmena päivänä viikossa sekä "vapa-aikanani" STV:ssä yövartijana. Niistä ajoista en muista paljoakaan , paitsi sen jumalattoman kovan väsymyksen tunteen. Ensimmäinen muksuni oli syntynyt 6/11-1970 , ns imukuppisynnytyksellä Helsingin Kätilöopistolla , kovalla rääkillä ja kenties (senkin takia) hän huusi alusta saakka (terkkuja..heh..Ylihärmään) Likka huusi päivät, huusi yöt ja niiden välilläkin , joka hetki , jopa vaunuissa joissa häntä kuljetin kaduilla. Moni kadulla tallaaja katseli ihmeissään ,varsinkin äireet, että mitäs ny??..."onkos lapsi sairas? ja mä sanoin ettei oo ...se huutaa vaan koko aijan.
Onneksi yksi päivä varasin ajan ympyrätalon lastenlääkäriltä ,sinne huutavan plikan kiikutin ja muutaman tunnin päästä häneltä napsautettiin kitarisat pois. Noli liian suuret ja takaasin jäätelökaupan kautta . Liika huuto loppui ja ollalaa.
¤¤¤
Mutta mitä ny???
Vaikka lapsi tuli teerveeksi , nukkui yöt ja sopivasti päikkärikkin, niin minä en tullu kuntoon. En lainkaan.Koko ajan olin todella kuolemanväsynyt , melkein kävellessänikin horjuin, juuri ja juuri pystyin jollakin tapaa työni tekemään .Välillä nukahdin jopa puiston penkeille...(terkkuja Alppilan sorsapuistoon) raitsikkan taikka kauppojen penkeille , elokuvateattereiden ratiseville istuimille ja vaikka mihin. Kerran kaaduin väsyneenä Vaasan kadulla , että tömähti ja jokainen luuli ettoon kovas kännis.Molin yksikertertaisesti täysin poikki. Kuin kävelevä ruumis.
Juuri ja juuri elossa.Henkeni oli pakenemassa minusta. Luovutin.
jatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Nyt olen Hesassa ja vuosi on 1971.
Tein kolmea työtä . Olin Nokialla laitosmies/koneasentajana, YIT:ssä (yleinen insinööritoimisto) kolmena päivänä viikossa sekä "vapa-aikanani" STV:ssä yövartijana. Niistä ajoista en muista paljoakaan , paitsi sen jumalattoman kovan väsymyksen tunteen. Ensimmäinen muksuni oli syntynyt 6/11-1970 , ns imukuppisynnytyksellä Helsingin Kätilöopistolla , kovalla rääkillä ja kenties (senkin takia) hän huusi alusta saakka (terkkuja..heh..Ylihärmään) Likka huusi päivät, huusi yöt ja niiden välilläkin , joka hetki , jopa vaunuissa joissa häntä kuljetin kaduilla. Moni kadulla tallaaja katseli ihmeissään ,varsinkin äireet, että mitäs ny??..."onkos lapsi sairas? ja mä sanoin ettei oo ...se huutaa vaan koko aijan.
Onneksi yksi päivä varasin ajan ympyrätalon lastenlääkäriltä ,sinne huutavan plikan kiikutin ja muutaman tunnin päästä häneltä napsautettiin kitarisat pois. Noli liian suuret ja takaasin jäätelökaupan kautta . Liika huuto loppui ja ollalaa.
¤¤¤
Mutta mitä ny???
Vaikka lapsi tuli teerveeksi , nukkui yöt ja sopivasti päikkärikkin, niin minä en tullu kuntoon. En lainkaan.Koko ajan olin todella kuolemanväsynyt , melkein kävellessänikin horjuin, juuri ja juuri pystyin jollakin tapaa työni tekemään .Välillä nukahdin jopa puiston penkeille...(terkkuja Alppilan sorsapuistoon) raitsikkan taikka kauppojen penkeille , elokuvateattereiden ratiseville istuimille ja vaikka mihin. Kerran kaaduin väsyneenä Vaasan kadulla , että tömähti ja jokainen luuli ettoon kovas kännis.Molin yksikertertaisesti täysin poikki. Kuin kävelevä ruumis.
Juuri ja juuri elossa.Henkeni oli pakenemassa minusta. Luovutin.
jatkuuuuuu...
Ekku Mattila.
