lauantai 11. huhtikuuta 2020

Viäläkin mun syrän jyskyyttää. Täytyy ottaa nitro.

11/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.


Mua   kahta  vuatta  nuarempi   velipoika , Hyllykalliolta , Seinäjokkee soitti  eilen illalla  että  "tuukko kattoon  yhtä  letukkaa , jonka  sain  ilimaatteeksi  vuasi sitten  ja  en meinaa sitä laittaa ns  kuntoon, vaikka  siinä on vaan pari hassua  sähköjuttuongelmaa . Son  1999  vuasmallia  ja jossei  sulle kelepaa , niin laitan sen  romuauton  kerääjän kyythin  ja  sivupleit.....siitä  teherään  Jappaaniis  säilykepurkkitölkkejä".
¤¤
Ja  voi  totta  umalaivita. Minen  meinannu  unta saara  viimeyänä kun niin  olin  tohkeissani  asijasta  ja  kun aamu  tänään koitti mä  lähärin  kello  08,12  kohti  Ylistaroa, jossa  se  letukan piti  olla.
Välillä mun oli  pakko saara  authoni tanhkiin  mökää  ja samalla  ostaa  apateekista  Ilimajoelta  ns  pafysiiniä, jokka on sellaasia  imeskelytapletteja  josson kurkku  kipiän olooneen. Ei  ei  ja  ei.  Ei  muhun mikään kronai/nfluenssa    viirrus  oo iskeny  . Mullon  joka kevät, iliman  sitä korollaakaan  kurkku  sillai  tukos  , koska  oon  allerkinen  pajulle/pujolle/kuuselle  ja  vaikka mille. Siis  apteekin oven avasin  ja  hella palatkoon  !!!
¤¤
Siälloli  oli  nuarempi  nainen  ja heti kun  se mun näki, niin huutamaan  jokaasta  apuun  kurkku  punaasena  ja  samalla  mua  hoitelemaan jollakin  harianvarrella. No  eihän mun muu  auttanu  kun äkkiä luikahrin  ovesta pihalle , jossa  yksi  toinenkin  nainen   kiljumaan niinmaan  erkeleesti että ja  onneksi  pääsin autoni kyythin ja  kovaa haipakkaa  kohoren Yliistaroa.  Ihimettelin  että  mikäs ny on kun   mua kohorellaan kun  kuppatautista  rupikonnaa.
¤¤
Velipoijan ylimääräroomuuaraastoo on  torella  hankalas  paikas. Sinne  johtaa  ainakin   tuhatsata  erilaasta mutkaa  ja  risteystä  ja  hyvä jos  nykkään ossaaan sinne , vaikka  se paikka on ollu  velipoijalla   jo  27  vuatta. Noh  yhyres  hankalas mutkakohoras  mun oli melekeen pakko  hilijentää  vauhtiani  ja  just  siinä  samas  paikas  oli yksi   nainen kävelemäs  sauvakepeillään  ja  kun mun näki ,  huusi sekin kun  palooauto  ja pomppas  yhyrellä  piitkällä  loikalla  suaraan ojhan. Vaikken  olisi  millään halunnut kattoa , niin  näjin  että  naisella oli  kirkhaanpunaaseet   villahousut, sellaaseet pitkäpulttuuseet ,  sen  hamhensa  alla. 
Arvakkaapas  että  painoon kaasua  hysleriini ,  rapa  vain tiestä   (olin  ihan varma  että se  mun autoni onkin nelivetooneen , vaikkei ookkaan)  lensi  ja ainaskin yksi  harakka   jäi  autoni alle, mutta  jääköön.Ne  hyväkkäät  on aina  rikkomas  pääskysenpesiä  . Siitä  paikasta   ei ollu  enää   velipoijan  kakkosasunnolle    kun  kolome  kilsaa  ja  sinne  pihaan  minäpoika   kovaa vauhtia  yhä ajoin....... autosta ulos  astuin.......ja..ja.....ja....
Ihimettelin että mikäs  ny  on  velpoijallen   tullu.  Se  otti maasta  ison  rautaseiphän , kohotti sen päänsä  yläpualelle  ja  mua  sillä  koittaan  huitaisemhan. No nyt  oli mun  vuaroni huutaa  apuuaaaaaaaaa  ja kovaa  kiljuunkin . joka  onneksi auttoi  sillä  velpoika  mun  äänestä tunnisti............ja  jumalattoman naurunremehkan päästi. Sen oli  pakko  istua   tyhyjän  mökäkanisterin päälle . Muutoon  hän    olis  maahan  kaatunut  naurusta....
Juu...niin ..juu.....orottakaa  hetki......
¤¤¤
Kun mä  kotoani  kohti Yliistaroa  lähärin. Somessa  ja  leherissä  paasataan koko ajan  ja jatkuvaasti että  koroonaan/influenssaviiruuksen takia  on pakko  pitäää  naamalla  henkiityyssuajaanta , muttei eihän mulla  sellaasta  löytynyt. Onneksi  oon  pellepeloton  tyyppiä  ja  tein ihan itte   henkiityyssuajaimen. Mustasta  muavisäkistä. Sen  yläosaan  leikkasin  silimänreijät. Sitten  suaja  päähäni  ja  matkaan. Fruuuuum....
Kun  menin  Ilimajojen  apateekkiin  , en  huamannu  että päässäni  on yhä  se   henkiityyysuajaan.
Samoin  kävi  sen  villahousunaisimmeisen  kans.  Kummassakin  tapaukses  tapahtui  kaamea  käärinväsytys...eiku  väärinkäsitys. Apateekkinainen  luuli  ettoon  ryästämäs  paikkaa  ja  se  punavillahoosuineen  nainen  luuli  ettooon  laiskaamas  häntä.
Ny  orottelen  syrän   syriällään  onko  apteekin  pihas/sisällä  turvakameraa ja  jos on , niin  musta ei  hetkeen aikaan  mitään kuulu.  Kyllä kait  ne  jokku  tuamionkin mulle  väsää , jossei  muuten niin  ainaskin  kaharesta  yksin teoin  tahallisesta   säikähryksestä . Mutta pääasia on tämä:
Älkää  tätä  kertomustani  ihan jokaaselle  kertoko. Niin se ei  leviä lisää.

Ekku Mattila.