27/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siinä me hiljaa ajella köröteltiin ja kummasteltiin. Miten on mahdollista että olemme yhtä-äkkiä aivan sivussa päätiestä , kirkkaassa kevätsäässä , 60 km aivan toiseen suuntaan ja olo tuntui joltakin oudolta unelta , josta kohta herää.
Ei mennyt montakaan kilometriä kun edessä haarautui hiekkatie ja sen oikealla puolella oli huoltoasema ja sinne tankkaamaan niin autoa ,kuin myös meitä itteämmekin. Huoltoasema oli kummallisen matalaa mallia ja .....??? pyöreän littana , vähän kuten suuri lautanen (???!!) .Siinä oli ikkunoita yltympäri , tavallaan lasista koko rakennus , hopeisen kimmaltava. Rakennuksen edessä oli vain yksi bensapumppu , sen eteen pysähdyimme , tankin täyteen ja sitten sisälle kaffia/munkkia ja silleen.
¤¤¤
Sisällä oli jänniä huonekaluja . Muutama hopean värinen pyöreä pöytä , jokka oli kuin lattiaan kiinnitettyjä ,samoin sen ympärillä kaksi kans pyöreää pikkutuolia , nekin kiinni lattiassa ja niiden edessä kuin tiski , jonka takana seisoskeli vanheman oloinen nainen , noin 40 ikääneen , päivää sanoimme kaffit/pullat tilasimme ja eikun pöytään hörppimään. Nainen katseli meitä koko ajan ja ikäänkuin hymyili meille. Me luultiin että jos hän näki kaks maalaistolloa ja sen takia meitä vähän puolisalaa sääliikin. Noh suumma sokerimuruista pyyhittiin ja píhalle mentiin.....
???!!
Ulko-oven kohdalta , roikkui ns kukka-amppeleita. Niitä vaikutti oleva koko rakennuksen ympäri ja hyvin matalalla jokainen, vain noin metrin/toista korkeudella maasta. Jokaisessa purkissa oli todella hienon näköisiä punaisia kukkia , asia jota me kovasti ihmettelimme.Selvästi kukat eivät olleet muovisia, vaan ihka oikeita tuoksuvia ruusuja.
Miten ne pysyy hengissä ulkona ,sillä asteita oli noin nollan paikkeilla ja luulisi ettei ne menesty niin viileässä.
Mentiin autoomme istumaan jossa pähkäilimme että mitä ?? täh.?? ja täh?? mitä ??....ja hetken kuluttua auton ikkunaan joku koputti , myyjähän siinä oli ja hymyili sekä sanoi että unohditteko jotakin.....??.....pensasta maksu tietysti , jonka Erkki meni suorittamaan ja niin jatkoimme matkaamme kohden Kauhajokea.
Ekku Mattila.
Jaaatkuuuuuuuu....
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Siinä me hiljaa ajella köröteltiin ja kummasteltiin. Miten on mahdollista että olemme yhtä-äkkiä aivan sivussa päätiestä , kirkkaassa kevätsäässä , 60 km aivan toiseen suuntaan ja olo tuntui joltakin oudolta unelta , josta kohta herää.
Ei mennyt montakaan kilometriä kun edessä haarautui hiekkatie ja sen oikealla puolella oli huoltoasema ja sinne tankkaamaan niin autoa ,kuin myös meitä itteämmekin. Huoltoasema oli kummallisen matalaa mallia ja .....??? pyöreän littana , vähän kuten suuri lautanen (???!!) .Siinä oli ikkunoita yltympäri , tavallaan lasista koko rakennus , hopeisen kimmaltava. Rakennuksen edessä oli vain yksi bensapumppu , sen eteen pysähdyimme , tankin täyteen ja sitten sisälle kaffia/munkkia ja silleen.
¤¤¤
Sisällä oli jänniä huonekaluja . Muutama hopean värinen pyöreä pöytä , jokka oli kuin lattiaan kiinnitettyjä ,samoin sen ympärillä kaksi kans pyöreää pikkutuolia , nekin kiinni lattiassa ja niiden edessä kuin tiski , jonka takana seisoskeli vanheman oloinen nainen , noin 40 ikääneen , päivää sanoimme kaffit/pullat tilasimme ja eikun pöytään hörppimään. Nainen katseli meitä koko ajan ja ikäänkuin hymyili meille. Me luultiin että jos hän näki kaks maalaistolloa ja sen takia meitä vähän puolisalaa sääliikin. Noh suumma sokerimuruista pyyhittiin ja píhalle mentiin.....
???!!
Ulko-oven kohdalta , roikkui ns kukka-amppeleita. Niitä vaikutti oleva koko rakennuksen ympäri ja hyvin matalalla jokainen, vain noin metrin/toista korkeudella maasta. Jokaisessa purkissa oli todella hienon näköisiä punaisia kukkia , asia jota me kovasti ihmettelimme.Selvästi kukat eivät olleet muovisia, vaan ihka oikeita tuoksuvia ruusuja.
Miten ne pysyy hengissä ulkona ,sillä asteita oli noin nollan paikkeilla ja luulisi ettei ne menesty niin viileässä.
Mentiin autoomme istumaan jossa pähkäilimme että mitä ?? täh.?? ja täh?? mitä ??....ja hetken kuluttua auton ikkunaan joku koputti , myyjähän siinä oli ja hymyili sekä sanoi että unohditteko jotakin.....??.....pensasta maksu tietysti , jonka Erkki meni suorittamaan ja niin jatkoimme matkaamme kohden Kauhajokea.
Ekku Mattila.
Jaaatkuuuuuuuu....
