Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ylin kuva on eräästä talosta , Helsingin Suutarilassa , Laukkipääntie 17 , jossa asuin (jouduin) loppukesästä 1973-kevääseen 1974.
Talon yhdestä vaatevarastosta oltiin tehty pieni huone , kooltaan noin 2x 3 metriä , yhdellä pienellä ikkunalla, siis 6 neliötä ja kuukausivuokra 400 markkaa..!!!!!!
Ja siellä minäpoika asustelin , sekä töissä kävin Helsingin Lauttasaaressa. "Huoneeni" tuntui aluksi aika mukavallekin, sillä sitä ennen olin asustellut salaa entisen asuntoni Porvoonkatu 5-7 b 63 :sen (josta olen jo kirjoittanut aikaisemmin plogiini) kellarissa muutaman viikon, koska olin luovuttanut kämpän veljelleni sekä hänen morsiamelleen.
¤¤¤
Keväällä 1974 , Maaliskuussa oli ns öljykriisi päällä , polttoaineen hinta kohosi puolella kalliimmaksi ja samoin talojen öljynlämmityskin. "Suuren" kämppäni huoneen lämpötila alennettiin (talossa oli öljylämmitys) noin 15-16 lämpöasteeseen , koska on kriisiaika , sanoi talon isäntä/emäntä. Siinä minä sitten kärvistelin , mutta kylmässä . Muutaman kerran jouduin kiskomaan lattialla olevan vanhan mattokräsän peitokseni että sain edes jollakin tapaa nukutuksi.....hrrrrrrrrrrrrr......äääh.
¤¤¤
Mutta totta umalavita !!...Oli Huhtikuu ja Sunnuntai , kello noin 13,00 ja istuskelin kylmissäni ns peittoni alla , puuhetekalla, joka toimitti sängyn virkaa. Pienestä ikkunastani pilkisti keväinen aurinko ja loi vastapuolelle seinääni ensin jännän kuvajaisen , sitten se pikkuhiljaa alkoi tarkentumaan ja ihmeekseni siitä muodostui aivan selvä naisen kasvokuva.
!!!!!.....Kuvassa hymyili punahiuksinen nuori nainen , hiukset ns valloillaan ja niiden lomasta loisti lämmin auringon säde.Olin aivan puullä ns päähän lyötynä. Ihmettelin kuvajaista , joka hitaasti alkoi häviämään ja sitten katosi kokonaan.
Voi että poijaat ja miksei likakkin. Heti kirjoitin tapahtuneesta pienen runon , sen alku meni näin:" Oletko sinä se nuori tyttö, jonka hiusten lävitse näin auringon paistavan ja sinä hymyilit minulle ja tiesin sinun minulle kuuluvan".
Ja kovaa kyyttiä puin ulkoverhat päälleni , riensin kovaa haipakkaa lähimmälle kioskille, josta ostin 8 markkaa maksavan jäätelökakun , sen huoneessani söin ja olin niin tyytyväinen ettäh.
Olin varma että tulee kohta aika, jolloin tapaan punahiuksisen tyttöni .
¤¤¤¤
Jaatkuuuuu....
Ekku Mattila.
Mutta nooh. Muutin hienosta "kämpästäni" Toukokuussa Helsingin keskukseen , Sturenkadulle , josta myös olen kirjoittanut ja aikaa kului..taas kului..kului taas ja yhä lisää ja olin jo melkein unohtanut se punatukkaisen tyttöni. Elelin omaa senaikaista elämääni , papin puheillakin kävin , tuli 4 mukulaa ja että silleen , pläjähti ero ja taas olin yksin.
.......mutta...istu ja pala.......
Vuonna 1985 tutustuin Kauhajokiseen nuoreen naiseen , kirjeitä tuli , puhelinkin piraji ja tottakait piti Kauhajoella käyrä. Oli kevät 1985 , hieno Toukokuun 4 päivä ja paikkakunnalle tulin , Asuulin leirintä-alueelle telttani pystytin ja tytölle soitin. Hain hänet Wauxhal Viktor henkilöautolla , 2,3 vm 1976 ja kova peli ja niin Asuuliin tultiin. Tottakait ensin me pussailtiin niinmaan , voihan poijaat....taas pussailtiin ....ja uudelleen pussailtiin. Välillä oli happea pakko saara ja eikun Asuulin alueelle käveltiin , käskäres , niinmaan onnellisena ettääääääääh.
¤¤¤¤
Asuuli on rakennettu vanhan joen , taikka puron reunalle ja rakennuksia on kymmenkunta.
Se puro ei ole kovinkaan leveä, sellainen just ja just , olisko 15 metrinen ja sen ylitte menee kapea kävelysilta. Niinpä me käveltiin kohden sitä siltaa ja tarkoituksena ylittää se. Huumorimielellä sanoin naiselleni..." Minä meen ensin ja tarkistan että silta kestää" ja niinpä sen teinkin. Kun olin toisella puolella viittasin että anna tulla vaan...kyllä silta kestää....
.....!!!!!!??????
¤¤¤
Oli todella hieno keväinen ilma. Kirkkaana paistava lämmin aurinko paistoi aivan ylittämäni kävelysillan takaa , jota pitkin......!!!???....käveli se punatukkainen tyttönen, "jonka hiusten läpi näin auringon paistavan , sinä hymyilit ja tiesin sinun minulle kuuluvan".
Huusin äkkiä......pysähdy paikallesi....otan sinusta kuvan , sen tein ja se sama joka on tuolla alussa. Tuleva vaimoni sai melkein sydärin ,koska ei tiennyt mitä oikein meinaan. Uskokaa että meillä oli ja on yhä puhumista siitä samasta näystä, sen "suuren" asuntoni seinällä silloin vuonna 1984. Aikaa vain kului siitä hetkestä 11 vuotta , mutta se näkymä oli viesti/ennuste tulevasta tapahtumasta joka toteutui.
¤¤¤¤
Voitte olla varmasti samaa mieltä mun kans. Uskomatonta , mutta totta.
Ekku Mattila.
