23/4-2020.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Pukkaan pari moottoripyöräaikatapahtumiani 1973..:
Kuului kova töms ja kypäräni viisiiri meni kerralla jotakin sotkua täyteen.
Oli kesä ja olin menossa kohden Kajaania , kun tämä tapahtui. Muutamaa sekunttia ennen näin edessäni tulevan vastaani Volvon , huomasin että kuljettajan puolelta takaa joku veivasi takaikkunan auki , kurkotti jotakin paperipussin tapaista kädessään ja viskasi sen suoraan minua kohti.
Töms. Onneksi olin kuukautta ennen ostanut kypärän , jossa oli ns muovinen edessä visiiri. Ilman sitä en kenties olisi tässä. Nopeutta minulla oli jotakin 80 ja Volvolla kenties sama , joten se roskapussi , jossa oli nakin, sinapin, getsupin, märän paperin , ties minkä muun jätteitä tömähti voimalla ns päin näköäni. Se Kajaanintie oli aika kapeahko , ainakin siihen aikaan ja juuri ja juuri pystyin moottoripyöräni pitämään just ja just tiellä vaikkakin olin jo menossa väärälle kaistalle. Onneksi vastaan ei tullut sillä hetkellä ketään , muuten.......?
Kesti muutaman sekunnin ennenkuin onnistuin putsaamaan ressun visiiristä/kaula-aukostani pois ja kääntymään takaisin , Volvon perään. Moottoripyöräni oli 250 kuutioinen Suzuki ja aivan uusi mutta eihän sillä päässyt kun 160 kaasu pohjassa. Sinne kaukaisuuteen katosi Ruotsin kilvissä ollut Volvo ja onneksi. Jos olisin auton kiinni saanut....niin...kenties.....juu..?
Toinen tapahtuma:
Vuoden 1974 keväällä olin Järvenpään Rauhanniemen leirintäalueella ja koska siellä oli vähän väkeä, niin tuumasin että putsaan moottoripyöräni pakoputken. Sitä varten tein pienen nuotion ja irrotin pakoputken , sinne kaadoin puoli litraa pensaa........ja sillä tavalla uskoin pääseväni paljon helpommalla.
En siinä selin hääriessäni huomannut , että Saksalainen pariskunta oli kävellyt siihen nuotioni viereen makkaratikut kädesssään ja sillä hetkellä käännyin nuotiota kohden johon tökkäsin pensaa täynnä olevan pakoputken toisen pään ....... ja ....Wsoooooooooooooffffsf vaan kuului
Pakoputki toimi kuten sota-aikainen liekinheitin. Siitä purkautui meeterin pituinen tulisuihku mutta kaikeksi onneksi ei suoraan sakemanneja päin. Pankaas arvaamaan miten liukkaasti ne siitä paikalta lähti? En kovinkaan paljon Saksaa silloin ymmärtänyt , enkä tänäkään päivänä , mutta ne sähisevät sanat kuulostivat selvästi kirosanoilta.
Vissiin luulivat että tahallani sen tempun tein.
Kolmas:
Se Suzuki oli sininen ja tuumasin maalata sen spreillä mattamustaksi.
Yksi Lauantai , sillä Sturenkadun asunnollani, taikka sen toisella puolen työnsin motoroistan parvekkeen alapuolella ,irrotin penkin , peitin muovilla/teipillä sellaiset kohdat joihin ei maalia saisi mennä ja töihin. Sehän näytti hyvin onnistuvan, ajattelin , pyörästä tuli hieno että.
Työn jälkeen kiinnitin moottoripyörän ylle suuren muovinpalan , kans teipeillä ja koska mulla oli asiaa keskustaan, niin ratikka 3T:llä sinne. Takaisin tulin parin tunnin päästä ja heti menin tutkimaan miten maalaukseni oli onnistunut.
Mutta mitä ja häh??
Siinä rakennuksessa oli 5-6 kerrosta ja koska oli Lauantai , niin tottakait jokainen oli ryhtynyt siivouspuuhiin. Matot roikkumaan parvekkeiden kaiteille , mattopiiskalla niinmaan perusteellisesti että roskat lähti pois ja suoraan mun just maalatun prätkäni päälle. Tuuli oli peijakas irrottanut sen muovisuojuksen ja voitte arvata minkä näköinen se Suzuki oli ? Tuoreeseen maaliin oli tarttunut niin tupakintummpeja , jumalattomasti eri värisiä villakoiria ja vaikka mitä. Yksi eripari sukkakin oli tarttunut pensatankin päälle. Oli se sitten siinä lujas.Kun paska Junttilan tuvan seinäs.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Pukkaan pari moottoripyöräaikatapahtumiani 1973..:
Kuului kova töms ja kypäräni viisiiri meni kerralla jotakin sotkua täyteen.
Oli kesä ja olin menossa kohden Kajaania , kun tämä tapahtui. Muutamaa sekunttia ennen näin edessäni tulevan vastaani Volvon , huomasin että kuljettajan puolelta takaa joku veivasi takaikkunan auki , kurkotti jotakin paperipussin tapaista kädessään ja viskasi sen suoraan minua kohti.
Töms. Onneksi olin kuukautta ennen ostanut kypärän , jossa oli ns muovinen edessä visiiri. Ilman sitä en kenties olisi tässä. Nopeutta minulla oli jotakin 80 ja Volvolla kenties sama , joten se roskapussi , jossa oli nakin, sinapin, getsupin, märän paperin , ties minkä muun jätteitä tömähti voimalla ns päin näköäni. Se Kajaanintie oli aika kapeahko , ainakin siihen aikaan ja juuri ja juuri pystyin moottoripyöräni pitämään just ja just tiellä vaikkakin olin jo menossa väärälle kaistalle. Onneksi vastaan ei tullut sillä hetkellä ketään , muuten.......?
Kesti muutaman sekunnin ennenkuin onnistuin putsaamaan ressun visiiristä/kaula-aukostani pois ja kääntymään takaisin , Volvon perään. Moottoripyöräni oli 250 kuutioinen Suzuki ja aivan uusi mutta eihän sillä päässyt kun 160 kaasu pohjassa. Sinne kaukaisuuteen katosi Ruotsin kilvissä ollut Volvo ja onneksi. Jos olisin auton kiinni saanut....niin...kenties.....juu..?
Toinen tapahtuma:
Vuoden 1974 keväällä olin Järvenpään Rauhanniemen leirintäalueella ja koska siellä oli vähän väkeä, niin tuumasin että putsaan moottoripyöräni pakoputken. Sitä varten tein pienen nuotion ja irrotin pakoputken , sinne kaadoin puoli litraa pensaa........ja sillä tavalla uskoin pääseväni paljon helpommalla.
En siinä selin hääriessäni huomannut , että Saksalainen pariskunta oli kävellyt siihen nuotioni viereen makkaratikut kädesssään ja sillä hetkellä käännyin nuotiota kohden johon tökkäsin pensaa täynnä olevan pakoputken toisen pään ....... ja ....Wsoooooooooooooffffsf vaan kuului
Pakoputki toimi kuten sota-aikainen liekinheitin. Siitä purkautui meeterin pituinen tulisuihku mutta kaikeksi onneksi ei suoraan sakemanneja päin. Pankaas arvaamaan miten liukkaasti ne siitä paikalta lähti? En kovinkaan paljon Saksaa silloin ymmärtänyt , enkä tänäkään päivänä , mutta ne sähisevät sanat kuulostivat selvästi kirosanoilta.
Vissiin luulivat että tahallani sen tempun tein.
Kolmas:
Se Suzuki oli sininen ja tuumasin maalata sen spreillä mattamustaksi.
Yksi Lauantai , sillä Sturenkadun asunnollani, taikka sen toisella puolen työnsin motoroistan parvekkeen alapuolella ,irrotin penkin , peitin muovilla/teipillä sellaiset kohdat joihin ei maalia saisi mennä ja töihin. Sehän näytti hyvin onnistuvan, ajattelin , pyörästä tuli hieno että.
Työn jälkeen kiinnitin moottoripyörän ylle suuren muovinpalan , kans teipeillä ja koska mulla oli asiaa keskustaan, niin ratikka 3T:llä sinne. Takaisin tulin parin tunnin päästä ja heti menin tutkimaan miten maalaukseni oli onnistunut.
Mutta mitä ja häh??
Siinä rakennuksessa oli 5-6 kerrosta ja koska oli Lauantai , niin tottakait jokainen oli ryhtynyt siivouspuuhiin. Matot roikkumaan parvekkeiden kaiteille , mattopiiskalla niinmaan perusteellisesti että roskat lähti pois ja suoraan mun just maalatun prätkäni päälle. Tuuli oli peijakas irrottanut sen muovisuojuksen ja voitte arvata minkä näköinen se Suzuki oli ? Tuoreeseen maaliin oli tarttunut niin tupakintummpeja , jumalattomasti eri värisiä villakoiria ja vaikka mitä. Yksi eripari sukkakin oli tarttunut pensatankin päälle. Oli se sitten siinä lujas.Kun paska Junttilan tuvan seinäs.
Ekku Mattila.
