5/5-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Ruusuristi.
Mestari.
Edelleenkin ollaan Espoon Matinkylässä,lähellä merenrantaa ja metsässä noin 300-400 metrin päässä.
Kuten jo hetki sitten kirjoittelin,niin tapanani oli lenkkeillä poissa ns. valtaväylistä,keskellä luontoa.Juuri sellainen paikka oli Matinkylän seutu siihen aikaan.
Useasti aloitin juoksulenkkini Olarin suuntaan ja takaisin Leenankujan asunnolleni tulin toisesta suunnasta.Meren rantaa seuraillen.Kerran huomasin keskellä pienehköä metsää jännänmuotoisen kivikehän ja siihen kuului muistaakseni 7 erikokoista pyöreähköä kiveä.Kooltaan noin metrin luokkaa.Kivet olivat järjestyneet puolipyöreään muotoon,kuin hevosenkenkä ja niin,että viisi oli suunnilleen samankokoista,mutta kaksi selvästi erilaisia kooltaan.Yksi kivi ei ollut lainkaan muita muistuttava,vaan ensinnä pienin ja sellainen kuhmurainen,sekä teräväreunainen.Tämä kökötti melkein keskellä ja sen edessä suoraan suurin kivi.Suunnilleen hiukan yli metrinen.Voisi sanoa,että kaikkien "kaikkien kivien äiti".
Tällä tuntui (Hmppt ??!!) selvästi olevan suurin ego,pomon tapaan selvästi ja ne muut kuusi kiveä huonompia.
Noh...annas olla.Kerran olin senverran päässyt väsyttämään itseni lenkillä,että ennen asuntooni tulemista ajattelin hetkisen huilivani sen kivikehän kohdalla.Siitä vain istumaan kivikehän keskellä olevalle kivelle ja mitä ihmettä taas....???
Heti sain todella oudon tunteen itseeni.Tuntui siltä kuin olisin ollut jollakin lailla syytetty ja että minua oltaisiin juuri tuomitsemassa jostakin asiasta,taikka tekemästäni rikoksesta ! Tunsin tuntevani outoa häpeää .Melkein kuulin miten minua haukutaan sekä solvataan ja poskilleni nousi selvästi pientä punaa. Täh ajattelin sekä nopeasti pomppasin kiven päältä pois. Siinä ihmetellessäni rupesin niitä muitakin kiviä "tutkimaan",niilläkin itstuskelemaan ja huomasin että niillä oli suuret erot. Tarkoitan tällä ns. henkistä jutskaa.
Siitä " häpeäkivestä" tuli eniten huonoa " säteilyä" .Siitä suurimmasta ja "pomomaisesta " kivestä taas ylväs johtajuus suorastaan huokui ja tajusin sen olevan jonkunlaisen wanhanajan tuomarin valtaistuin.Ilmeisesti niissä viidessä muussa kivessä istui jonkinlainen valamiehistö ja päätuomarin sekä heiden päätösten perusteella seurasi tuomio.
Monta kertaa myöhemmin ja eri aikoina , kokeilin kivien "voimaa" ja joka kerta tunne oli samanlainen.
Noin 10 vuotta myöhemmin kävin Matinkylän suunnalla ja muistin kivikehät.Minulta meni hetken aikaa,ennenkuin löysin ne,sillä paikka oli rakennettu melkeinpä täyteen asuntoja. Oli todella hienoa huomata,että kiviä ei oltu siirretty minnekään,vaan niistä oli tehty lastenleikkipaikkaan peuhaamiskohta.
Kivien päällä pomppivat iloiset ipanat,meteli oli melkoinen ja kaukana kavala maailma.
En viitsinyt mennä lasten keskelle kiviä "kuuntelemaan".Tiesvaikka olisivat minnuu perofiiliksi luulleet.
Sanoi ;
5/5-2013.
Ekku Mattila.
Selvänäkijä.
Aikamatkaaja.
Ruusuristi.
Mestari.
