sunnuntai 18. elokuuta 2013

Vanhan kilpapyöräni surkea loppu.

18/8-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.



Vaikka olenkin...sellainen vanhahko äijjä...niin yhä edelleenkin minusta löytyy  virtaa.  Olen ikäni liikkunut  sekä urheillut.Talvisin hiihtamällä ja kesäisin pyöräillen,juosten taikka kävellen.Paras tapa kesällä liikkua onkin juuri pyöräily....
ja siitä puheenollen.Varsinkin pyörästä.
Minulla on useita pyöriä .mutta yksi on ollut ylitse muiden.Se on vanha kahdeksankymmentäluvulta oleva kilpapyörä.Kippurasarvinen vaihteita jumalattomasti.Valkoiseksi maalattu.Kevyt sekä mukava.Kapeat renkaat.Hyvä penkki.Ei puutunut persusta. Ei.
Oli.
Meinaan se pyörä.
Oli.
Kaput.
Finito.
Slyyt.
Das ende.
Mennyttä kamaa.
Muistojen joukkoon.
Kalojen ihmeteltäväksi.
.....
Siis selitän mä........Viikko sitten  Millavaimoni kanssa sotkettiin Seinäjoelle ja takaisin. Kumpikin omalla pyörällä tietty. Minä sillä vanhalla kilpurillani jossa oli jo   useamman viikon  ollut vanhuuden   vikoja. Oli takapyörä alkanut vipattamaan. Etupyörä samoin. Kettingit rahisemaan ja  runko hiukkasen vintturassa.Persettäni pomputti.Kitisi ja vinkui vaihteet,eivätkä enää kunnolla toimineet.Seilasi jo.Ei siis mennyt enää aivan suoraan tiellä.   Oli vanha ja väsynyt.Kulunut loppuun. Eikä kannattanut enää huoltaa eikä korjata.Ei. Ei.
Ei.
Ja annappas olla.Kun me tultiin vanhaa tietä Kurikasta päin ja tultiin Äijjön sillalle,jossa hetken huilittiin ja siinä minä  sen tein.Kertahuitaisulla. Kilpapyöräni nakkasin sillalta alas jokeen.Pläts.
Pläts. Sinne meni aaltojen alle.Kalojen ihmeteltäväksi.
Pläts.
....mutta olittepas nähneet Millavaimoni naaman ilmeen!! Heh...heh.... ja eikun loppumatkan juosta jolkuttelin kotia kohren.....kolmisen kilomeeteriä.
Juu.
Juu.

18/8-2013.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.