19/2-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuulin taas aivan uutta ja se tuntuu hienolta ,koska kadonneen aarteen perässä kuljen.
On suorastaan ihmeellistä miten vanhatkin asiat saattavat pysyä ihmisten muistissa ja kyselemällä ne saadaan esille.
Kuten Ruovedellä ,josta sain todella vahvan Järvenpään lenkin.Savion salaisuuden.Luokkasodan keskellä tulleen. Veren ja tuskan .Kuoleman ja kauhun.Ahneuden sekä kamalan veljesvihan.
Ja näin kuulin kerrottavan:
Oli Lahtelainen Rajanen nimeltään.Vartija ja varas. Vohki vankien paketit ja rahalähetykset.Kuparitkin irrotti varastojen seiniltä ja eteenpäin myi. Kumppaninaan Karin Hermanni ,joka taas tunsi hyvin etsivä Malisen.Tämä taas järjesteli vankien vaatevarastoista kaiken arvokkaan ,koska " ei kuolleet niitä tarvitse" ja nauroi ivallisesti päälle. Albenius Rintala onneksi kärähti ja sai myöhemmin 2,5 vuoden linnatuomion. Taas Rintala tunsi Saviolla asuneen Kareniuksen Kallen.
Tunsi.
Paras "besorgaaja " oli " Amalian Kalle" ,Lehtisen Kalle Lahdesta ,joka hevosella veti varastamaansa tavaraa eri leireistä. Rintala kuulemma katkaisi vartijakaverinsa käden riidellessään varastamistaan kelloista .Niitä oli 5 suurta saavillista.Kultakelloja enimmäkseen.
Kareniuksen Kalle siis tunsi Rintalan Saviolta.
Tunsi.
Yhden hakkaamisen yhteydessä eräältä vankiparalta löydettiin 6 kultarahaa .Heti paikalle haettiin vartijat Karenius, Ohrapää,Lund ,sekä Amalian Kalle. Vankia hakattiin sekä puu että rautapampuilla ja arvata saattaa että mies kuoli. Noin 4 tunnin kuluttua hänet oli jo heitetty monttuun. Ilman kultarahojaan. Eikä sanonut mistä ne oli itselleen saanut.
Kuollut oli asunut Järvenpään Saviolla vuonna 1911 ja siellä ollessaan pitänyt pienimuotoista kulkukauppaa.Hänen maapalstansa oli sijainnut samassa paikassa kun sille alueelle syntyneet pienet siirtolapuutarhamökit vuoden 1957 jälkeen.
Kolme viikkoa ennen teloitustaan August Viktor Viklund Lohjalta kertoi vankitoverilleen ,joka jäi henkiin,että hän tietää arvokkaan raha/asekätkön Saviolla ,lähellä Järvenpäätä.Piilopaikassa olisi satoja pistooleita ,sekä kymmeniä kiloja kultaa, kolikkoiden muodossa. Salaisuuden kuullut meni rautateiden palvelukseen ,samoin kuin hänen poikansa joka taas jäi eläkkeelle työstään 1983. Poika (sanotaan häntä vaikka Aarneksi) sai haltuunsa isänsä omistaman siirtolapuutarhamökin Saviolta jonka vuokra-aikaa jatkettiin vuoden kerrallaan.
Aarne osti vuonna 1951 Helsingistä kolme osaketta (konnarin tuloillaan siis junan konjyktööri...lipuntarkastaja..) palkallaan sekä vuonna 1982 kaksi asunto-osaketta Hämeenlinnasta.Mitä parhaimmalta paikalta. Hmmm..?
Aarnella oli myöskin arvokas kultakellokokoelma ,johon kuului 83 ajannäyttäjää. Aarne kuoli vuonna 2001 ja on haudattu Alahärmän hautausmaalle ,aivan komian kirkon tuntumaan. Sattumalta tiedän että hänen kuolinpesänsä omaisuus oli yli 2,3 miljoonaa Euroa. Toinen hmmm ?
Jaahas :
Siis Aarnen isä tunsi sen vangin joka hakattiin kuoliaaksi 1918. Karenius tunsi Rintalan Saviolta. Amalian Kalle tunsi Kareniuksen. Vuonna 1974 eräs mies hyppäsi pikajunan eteen Järvenpään Savion paikkeilla ja kuoli kerralla. Hän oli Rintalan veljen poika.
Siis :
Kannattaako enää jatkaa kadonneen aarteen metsästystä ,vai ei ? Missä lienevät muutama sata Ukkomauseria sekä 35 kiloa kultakolikoita ? Entä kuka oli 1918 ammuttu Juho Koskela Helsingistä ?
Hänen kerrotaan ennen pidättämistään laittaneen piiloon 8 kiloa kultarahoja.Kuulemma pahan päivän varalle....Koskelalla oli pieni maatila....lähellä Järvenpäätä .Savion junapysäkin tuntumassa.
Kolmas .Hmmm?
Noniin. Huomenna olen kotosalla. Kauhajoen kaupungissa. Taidan ottaa ensimmäiseksi kunnon löylyt saunassa.Sitten lasken muksut. Senjälkeen pussaan vaimoani poskelle. Vai aloitanko ensin lopusta ?
Niin teenkin.
Heips.
19/2-2014.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
