9/4-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kummitustarina...:
Asuin Espoon Matinkylässä 1974-77 ja yhdellä syksyisellä juoksulenkilläni havaitsin selvästi hylätyn näköisen vanhan talon . Paikkaan kuului aika iso omenapuutarha , sekä 3-4 marjapensasta ja koska oli syksy , niin hedelmät suorastaan huusivat poimijoita.
Talo oli pahasti rappeutunut , noin puolitoista kerroksinen ja jokainen ikkuna oli rikki. Seuraavana päivänä ,joka oli Sunnuntai, menin marjapensaita lähemmin tutkimaan ja voi että niissä oli mehevän näköistä , niin karviais/kuin muutakin marjaa....ja mukanani olevaan muovisankoon niitä keräämään.
Kops..kops...
Ne marjapuskat olivat sellaisessa rivissä , suunnilleen kymmenkunta metriä pitkiä ja niiden välissä oli noin metrin väli. Noin kymmenen minuuttia kerättyäni huomasin ns sivusilmällä liikettä ja kun käännyin katsomaan, niin minusta seuraavalla marjapuskarivillä oli mummo. Myös hänkin keräsi marjoja jonkinlaiseen tuokkoseen , joka vaikutti kuin ohuelta vanerin tapaiselta laatikolta.
Ja voi että mummo katsoi minua todella paheksuvasti...eeetttäää....!!..kiukkuisesti suorastaan..
"mitä sä täällä touhuat...tyyliin"...
Hänellä oli sellainen vanhan-ajantyylinen "hilakku" päässään ,sekä hiukset olivat nutturallle kerätty. Tuumasin että voihan perskutarallaa.....talohan onkin asuttu....ja on kai parasta häipyä sillai hitaasti takavasemmalle....sillä selvästi olen kielletyllä yksityisalueella.
Juu.
Kun hetken kuluttua käännin katseeni mummon suuntaan , niin ei siellä mitään enää ollut. Nainen oli kadonnut kuin se kuuluisa tuhka saharan erämaahan.....puuh.....uft......ahaa....tajusin...kummitushan se siellä kurkki...
Kummitus...Kenties talon entinen omistaja...??...ajat sitten kuollut , mutta edelleen vanhassa paikassaan...........marjojaan keräämässä...
Ja taas...saman juttu.....vaikka kuinka koetin etsiä...niin mummaraa ei missään näkynyt...Mitään metsää taikka edes pusikkoa ei niiden marjapuskien läheillä ollut jonne hän olisi voinut livahtaa....Kuitenkin senverran jääräpää olen aina ollut ,että jatkoin marjojen keräämistä ja kahden päivän aikana noukin maukkaita marjoja viitisen sangollista pakastimeen.
Ainiin....omenoitakin hain...aika paljon sen syksyn aikana.....mistähän ??
Niin-iin.
9/4-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
JK: Kyseinen talo purettiin seuraavan kevään aikana .....ja sen kohdalla on nyt pyörä/kävelytie....Westendin suuntaan...
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kummitustarina...:
Asuin Espoon Matinkylässä 1974-77 ja yhdellä syksyisellä juoksulenkilläni havaitsin selvästi hylätyn näköisen vanhan talon . Paikkaan kuului aika iso omenapuutarha , sekä 3-4 marjapensasta ja koska oli syksy , niin hedelmät suorastaan huusivat poimijoita.
Talo oli pahasti rappeutunut , noin puolitoista kerroksinen ja jokainen ikkuna oli rikki. Seuraavana päivänä ,joka oli Sunnuntai, menin marjapensaita lähemmin tutkimaan ja voi että niissä oli mehevän näköistä , niin karviais/kuin muutakin marjaa....ja mukanani olevaan muovisankoon niitä keräämään.
Kops..kops...
Ne marjapuskat olivat sellaisessa rivissä , suunnilleen kymmenkunta metriä pitkiä ja niiden välissä oli noin metrin väli. Noin kymmenen minuuttia kerättyäni huomasin ns sivusilmällä liikettä ja kun käännyin katsomaan, niin minusta seuraavalla marjapuskarivillä oli mummo. Myös hänkin keräsi marjoja jonkinlaiseen tuokkoseen , joka vaikutti kuin ohuelta vanerin tapaiselta laatikolta.
Ja voi että mummo katsoi minua todella paheksuvasti...eeetttäää....!!..kiukkuisesti suorastaan..
"mitä sä täällä touhuat...tyyliin"...
Hänellä oli sellainen vanhan-ajantyylinen "hilakku" päässään ,sekä hiukset olivat nutturallle kerätty. Tuumasin että voihan perskutarallaa.....talohan onkin asuttu....ja on kai parasta häipyä sillai hitaasti takavasemmalle....sillä selvästi olen kielletyllä yksityisalueella.
Juu.
Kun hetken kuluttua käännin katseeni mummon suuntaan , niin ei siellä mitään enää ollut. Nainen oli kadonnut kuin se kuuluisa tuhka saharan erämaahan.....puuh.....uft......ahaa....tajusin...kummitushan se siellä kurkki...
Kummitus...Kenties talon entinen omistaja...??...ajat sitten kuollut , mutta edelleen vanhassa paikassaan...........marjojaan keräämässä...
Ja taas...saman juttu.....vaikka kuinka koetin etsiä...niin mummaraa ei missään näkynyt...Mitään metsää taikka edes pusikkoa ei niiden marjapuskien läheillä ollut jonne hän olisi voinut livahtaa....Kuitenkin senverran jääräpää olen aina ollut ,että jatkoin marjojen keräämistä ja kahden päivän aikana noukin maukkaita marjoja viitisen sangollista pakastimeen.
Ainiin....omenoitakin hain...aika paljon sen syksyn aikana.....mistähän ??
Niin-iin.
9/4-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
JK: Kyseinen talo purettiin seuraavan kevään aikana .....ja sen kohdalla on nyt pyörä/kävelytie....Westendin suuntaan...