3/6-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tulipa mieleeni...Wanha aika....
Vuosi noin 1955.
Syntymäkodissani Alahärmässä kävi siihen aikaan paljon vieraita. Jo senkin takia koska meillä oli ns laaja suku ja heitä oli ympäri Suomen. Ulkomaillakin asusteli.
Myös mustalaisia liikkui siihen aikaan , hevoskärryillä ja sellaiseen "kolonnaan" saattoi kuulua useita heimon perheitä, lapsineen, vanhuksineen,
Taloomme johtavan tien varrella oli vanha isohko lato ja siihen kuului toinen pienempi ns suuli.
Joka kerta kun mustalaiset kysyivät että saavatko he yöpyä , taikka oleskella ladossa päivän/pari , niin vanhempani siihen tottakait suostuivat.
Kunnes.......
Oli Huhtikuinen kevään alku ja Isäni oli ostanut Viitalan kaupasta uuden ns Nikita karvalakin.
Se oli sellainen suippomallinen, mustaa Biisamin karvaa , raskas, mutta varmasti pakkasen piti loitolla.
Iltasella meille tuli mustalaisia tapansa mukaan ja pyysivät leipää syödäkseen. Koska olimme juuri syömässä perunamuusia/ym , niin tottakait vieraillekin samaa ruokaa tarjottiin. Ja he söivät hyvällä ruokahalulla maitoa että leipää.
Ja kiittivät sekä lähtivät.
Noin 10 minuutin kuluttua isäni lähti myös asioilleen pihalle ja kohta tuli takaisin. "Missäs se mun karvalakkini on" hän kysyi ja Äitinikin sitä etsimään. Eihän sitä mösää mistään löytynyt...ei.. Soli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Eteisessä oli sellainen hylly, jossa pidettiin kintaita , lakkeja sekä sen alapuolella saappaita.
Hylly ammotti tyhjyyttään.....kaikki oli hävinnyt....mustalaisten mukana. "Kiitokseksi" vieraanvaraisuudesta,
Koettakaapas arvata mitä isäni teki seuraavan kerran, kun mustalaiset tulivat yösijaa meitin ladosta kysymään???? Halko kädessään ajoi he pois.....ja suosiolla menivät ,eikä niitä enää meillä näkynyt.
Ei näkynyt.
3/6-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Tulipa mieleeni...Wanha aika....
Vuosi noin 1955.
Syntymäkodissani Alahärmässä kävi siihen aikaan paljon vieraita. Jo senkin takia koska meillä oli ns laaja suku ja heitä oli ympäri Suomen. Ulkomaillakin asusteli.
Myös mustalaisia liikkui siihen aikaan , hevoskärryillä ja sellaiseen "kolonnaan" saattoi kuulua useita heimon perheitä, lapsineen, vanhuksineen,
Taloomme johtavan tien varrella oli vanha isohko lato ja siihen kuului toinen pienempi ns suuli.
Joka kerta kun mustalaiset kysyivät että saavatko he yöpyä , taikka oleskella ladossa päivän/pari , niin vanhempani siihen tottakait suostuivat.
Kunnes.......
Oli Huhtikuinen kevään alku ja Isäni oli ostanut Viitalan kaupasta uuden ns Nikita karvalakin.
Se oli sellainen suippomallinen, mustaa Biisamin karvaa , raskas, mutta varmasti pakkasen piti loitolla.
Iltasella meille tuli mustalaisia tapansa mukaan ja pyysivät leipää syödäkseen. Koska olimme juuri syömässä perunamuusia/ym , niin tottakait vieraillekin samaa ruokaa tarjottiin. Ja he söivät hyvällä ruokahalulla maitoa että leipää.
Ja kiittivät sekä lähtivät.
Noin 10 minuutin kuluttua isäni lähti myös asioilleen pihalle ja kohta tuli takaisin. "Missäs se mun karvalakkini on" hän kysyi ja Äitinikin sitä etsimään. Eihän sitä mösää mistään löytynyt...ei.. Soli hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Eteisessä oli sellainen hylly, jossa pidettiin kintaita , lakkeja sekä sen alapuolella saappaita.
Hylly ammotti tyhjyyttään.....kaikki oli hävinnyt....mustalaisten mukana. "Kiitokseksi" vieraanvaraisuudesta,
Koettakaapas arvata mitä isäni teki seuraavan kerran, kun mustalaiset tulivat yösijaa meitin ladosta kysymään???? Halko kädessään ajoi he pois.....ja suosiolla menivät ,eikä niitä enää meillä näkynyt.
Ei näkynyt.
3/6-2015.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.