14/1-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Oli 1967 kevät...Maaliskuussa ,Tapanilassa ja olin lastenvaunuja työntämässä keskellä kylää...
Niinja vaunussa nukuskeli vauveli.....tietysti. Eihän sitä tyhjää vaunua..meinaan.....työnnellä................
Edellisyönä oli ollut senverran pakkasta että kävelytiellä ollut vesi/loska oli jäätynyt ja sen takia aika liukastakin oli.
...kun erään pankkirakennuksen oven edessä havaitsin maassa rahan......ja sitä käteeni ottamaan....mutta...häh?
Joku oli sen tiputtanut kenties yöllä., ennen pakkasta ja katu jäätyessään rahan peitti läpinäkyvään kuin lasikalvoon......pahus...Seteli oli noin sentin paksuisen jään alla ,eikä siitä saanut sormilla minkäänlaista otetta ja siksi otin avainnipun avukseni...
Riip...riips..riiiips.....avaimella jäätä raavin ja noin minuutin/kahden päästä rahan sain....Sen avaimella raapusteluni tuloksena seteli oli mennyt rikki , moneen osaan revennyt...voi..voi..
Mutta antakaas olla......
Ja ovesta pankkiin.......tiskin eteen ja rahan palasia näyttämään neitille....joka hetken niitä tutki ja sanoi....
"Tämä on ihan hyvä.....yhdessä repaleessa näkyy numero selvästi ja siksi saat eheän setelin"...
Kiittoos sanoin ja jatkoin lastenvaunujen työntämistä....
Aika kiva..vai mitä ?
Ekku Mattila.
JK...pankkineitä vähän nauratti , sillä he olivat ikkunasta seurailleet kuka sen rahan saa ja minä oivalsin käyttää avaintani sen esille saamiseen.
jee.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Oli 1967 kevät...Maaliskuussa ,Tapanilassa ja olin lastenvaunuja työntämässä keskellä kylää...
Niinja vaunussa nukuskeli vauveli.....tietysti. Eihän sitä tyhjää vaunua..meinaan.....työnnellä................
Edellisyönä oli ollut senverran pakkasta että kävelytiellä ollut vesi/loska oli jäätynyt ja sen takia aika liukastakin oli.
...kun erään pankkirakennuksen oven edessä havaitsin maassa rahan......ja sitä käteeni ottamaan....mutta...häh?
Joku oli sen tiputtanut kenties yöllä., ennen pakkasta ja katu jäätyessään rahan peitti läpinäkyvään kuin lasikalvoon......pahus...Seteli oli noin sentin paksuisen jään alla ,eikä siitä saanut sormilla minkäänlaista otetta ja siksi otin avainnipun avukseni...
Riip...riips..riiiips.....avaimella jäätä raavin ja noin minuutin/kahden päästä rahan sain....Sen avaimella raapusteluni tuloksena seteli oli mennyt rikki , moneen osaan revennyt...voi..voi..
Mutta antakaas olla......
Ja ovesta pankkiin.......tiskin eteen ja rahan palasia näyttämään neitille....joka hetken niitä tutki ja sanoi....
"Tämä on ihan hyvä.....yhdessä repaleessa näkyy numero selvästi ja siksi saat eheän setelin"...
Kiittoos sanoin ja jatkoin lastenvaunujen työntämistä....
Aika kiva..vai mitä ?
Ekku Mattila.
JK...pankkineitä vähän nauratti , sillä he olivat ikkunasta seurailleet kuka sen rahan saa ja minä oivalsin käyttää avaintani sen esille saamiseen.
jee.
