22/2-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kadonneen Erkki Viitaharjun etsinnästä..
Joka pidettiin eilen 21 päivä Nummijärven Lutakkokeitaiden lähettyvillä , Viitaharjun auton löytöpaikasta noin 900 metrin päässä.
Paikalle tuli 28 etsijää, vihikoiran (minun) lisäkseni. Osa meistä oli suksilla, muutamalla lumikengät ja kaksi jalkaisin. "Nenäni" mukaan mentiin suoraan kuusikkoiselle Hautamäenkankaalle , hyvin risukkoista sekä hankalaa maastoa. Isoja ojiakin 6 kappaletta, kaatuneita puita, kantoja ja muita esteitä. Kuin pisteenä iin päälle oli edellispäivä/yönä satanut 20 senttiä uutta lunta peittäen maaston valkoiseen vaippaan.
Sanoisin hautavaippaan.
Viitaharjun maalliset jäännökset lepäävät noin kymmenen metriä korkean kuusen alla, puun maahan saakka laskeutuvien alaoksien peitossa , visusti kätkössä juuri näin paksun lumen aikaan . Katseilta piilossa.
Mahdollisia "oikeita " kuusia oli paikalla ylenmäärin.
Laskettiin sellaisia olevan kymmenen metrin alueella noin 6-8 kappaletta. Kun etsintäalue kattaa suunnilleen 600 metrin alueen , niin urakka on aikamoinen...= keskimäärin 7000 etsittävää kuusta.
!!!!
Noin 4 tunnin aikana kävimme läpi vain murto-osan kuusista, taikka sellaisten alustoista. Eniten haittaa tekivät sukset ,sillä ne jalassa ei kovinkaan helposti päässyt kuusien alaoksia taivuttamaan.
Tänän takia jatkamme etsintää noin kuukauden-kahden päästä kun lumet ovat sulaneet.
Suuri kiitos mukana olleille
Urpolan liikenteelle eritoten , jonka bussilla paikalle tuotiin suurin osa etsijöistä ja heistä jokainen oli Kurikkalaisia vapaaehtoisia.
Hiukkasen kummastuttaa , koska meitä Kauhajokisia oli vain 2 ja minä siinä mukana.Suurta huolta Viitaharjun kohtalosta onkin kantanut Erkin entinen työkaveri, paikalla olleena, sairastelustaan huolimatta. Hatunnosto hänelle.
Keväämmällä .....
Jatketaan....
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kadonneen Erkki Viitaharjun etsinnästä..
Joka pidettiin eilen 21 päivä Nummijärven Lutakkokeitaiden lähettyvillä , Viitaharjun auton löytöpaikasta noin 900 metrin päässä.
Paikalle tuli 28 etsijää, vihikoiran (minun) lisäkseni. Osa meistä oli suksilla, muutamalla lumikengät ja kaksi jalkaisin. "Nenäni" mukaan mentiin suoraan kuusikkoiselle Hautamäenkankaalle , hyvin risukkoista sekä hankalaa maastoa. Isoja ojiakin 6 kappaletta, kaatuneita puita, kantoja ja muita esteitä. Kuin pisteenä iin päälle oli edellispäivä/yönä satanut 20 senttiä uutta lunta peittäen maaston valkoiseen vaippaan.
Sanoisin hautavaippaan.
Viitaharjun maalliset jäännökset lepäävät noin kymmenen metriä korkean kuusen alla, puun maahan saakka laskeutuvien alaoksien peitossa , visusti kätkössä juuri näin paksun lumen aikaan . Katseilta piilossa.
Mahdollisia "oikeita " kuusia oli paikalla ylenmäärin.
Laskettiin sellaisia olevan kymmenen metrin alueella noin 6-8 kappaletta. Kun etsintäalue kattaa suunnilleen 600 metrin alueen , niin urakka on aikamoinen...= keskimäärin 7000 etsittävää kuusta.
!!!!
Noin 4 tunnin aikana kävimme läpi vain murto-osan kuusista, taikka sellaisten alustoista. Eniten haittaa tekivät sukset ,sillä ne jalassa ei kovinkaan helposti päässyt kuusien alaoksia taivuttamaan.
Tänän takia jatkamme etsintää noin kuukauden-kahden päästä kun lumet ovat sulaneet.
Suuri kiitos mukana olleille
Urpolan liikenteelle eritoten , jonka bussilla paikalle tuotiin suurin osa etsijöistä ja heistä jokainen oli Kurikkalaisia vapaaehtoisia.
Hiukkasen kummastuttaa , koska meitä Kauhajokisia oli vain 2 ja minä siinä mukana.Suurta huolta Viitaharjun kohtalosta onkin kantanut Erkin entinen työkaveri, paikalla olleena, sairastelustaan huolimatta. Hatunnosto hänelle.
Keväämmällä .....
Jatketaan....
Ekku Mattila.