19/3-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuten kaikki jo tietää, niin muutin Hesaan vuonna 1968.
Heh.
Jo viikon/kahden päästä menin autokauppaan ,josta ostin Vauxhall Victor henkilöauton vm jotakin 1966 suunnilleen...
Sitten Hesan liikenteeseen.....mutta en ajellut muiden tahtiin ,vaan päivittäin käännyin aina oikealle , sitten muutaman päivän kuluttua vasemmalle , jolloin opin ryhmittymään kuten pitääkin ja aloin jo pitää itseäni aikamoisena kuljettajana meinaan.
Melkein ylpistyin.
Niinpä yhtenä päivänä kurvailin kohden rautatieasemaa, tarkoituksena mennä Mikonkadulla olevaan liikkeeseen. Asemaa vastapäätä oli ns makkaratalo, joka on saanut nimensä sen ulkoreunuksella roikkuvista jättikokoisista "makkaroista" ja ovat yhä tänäkin päivänä paikoillaan.
Ne kuuluivat talon arkkitehtooniseen kultturelliin...
Tulin tavaratalo Stokmannin editse , rautatieaseman ja makkatalon välistä , ajorataa joka oli tehty harmaista betonilaatoista ja niiden välissä oli , taikka näkyi jotakin rautakiskojen tapaisia juttuja.
Kummallakin puolella ajokaistaa oli suunnilleen puolentoista metriset betoniset aidat joiden ylitse ei nähnyt.
Ja siinä keskellä "ajotietä" minä huristelin.....heh.
Kunnes......eteeni ilmestyi aivan tyhjästä vihertävä raitiotievaunu....ja numeronkin muistan 3 T.
Vaunussa oli kuljettaja joka jumalattoman kovalla äänitorvella minua häiritsi ja samalla nauraa hohotti naaama sinipunaisena....
Ja minäpoika keskaria hälle komeasti näyttämään....kaikenlaisia pellejä sitä hesan liikenteessä onkaan tyyliin....kunnes....
Taakseni ilmestyi erivärinen raitiotievaunu ,toiselle raiteelle ja senkin kuljettaja myös höskänsä äänitorvea soittamaan......myös hänelle minä keskariani esittelemään.....melkein puhisin jo raivosta....onpa kummaa sakkia hesassa.....huh..
Tilanne oli ns sanottu paitsio. Minä kiikissä kahden raitiotievaunun välissä , joiden kuskit nauraa hohottivat , pois en millään päässyt..
Noh ...tilanne senkun mutkistui , kun huomasin poliisiauton pysähtyneen betonikaiteen oikealle puolelle ja ...myös maijan kuski nauraa hohotti....avaimesta ikkunasta virkamies huusi vedet silmistään tippuen...." Hei...hei....mitä meinaat ??....olet raitiotien keskellä ajorataa....miten ihmeessä sinne olet oikein päässyt...??...peruuta heti takaisin kun tilaa tulee.....hahahah...."
Olin nähtävästi jossakin vaiheessa luikahtanut raitiotiekiskoille....ajoradan asemasta...
Heh.
Komeasti minä siitä kavalasta ansasta pois pääsin ,enkä edes sakkoakaan saanut, kun kerroin vasta hiljakkoin muuttaneeni hesaan ja muutaman päivän ajellut liikenteen seassa.
Jeah.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kuten kaikki jo tietää, niin muutin Hesaan vuonna 1968.
Heh.
Jo viikon/kahden päästä menin autokauppaan ,josta ostin Vauxhall Victor henkilöauton vm jotakin 1966 suunnilleen...
Sitten Hesan liikenteeseen.....mutta en ajellut muiden tahtiin ,vaan päivittäin käännyin aina oikealle , sitten muutaman päivän kuluttua vasemmalle , jolloin opin ryhmittymään kuten pitääkin ja aloin jo pitää itseäni aikamoisena kuljettajana meinaan.
Melkein ylpistyin.
Niinpä yhtenä päivänä kurvailin kohden rautatieasemaa, tarkoituksena mennä Mikonkadulla olevaan liikkeeseen. Asemaa vastapäätä oli ns makkaratalo, joka on saanut nimensä sen ulkoreunuksella roikkuvista jättikokoisista "makkaroista" ja ovat yhä tänäkin päivänä paikoillaan.
Ne kuuluivat talon arkkitehtooniseen kultturelliin...
Tulin tavaratalo Stokmannin editse , rautatieaseman ja makkatalon välistä , ajorataa joka oli tehty harmaista betonilaatoista ja niiden välissä oli , taikka näkyi jotakin rautakiskojen tapaisia juttuja.
Kummallakin puolella ajokaistaa oli suunnilleen puolentoista metriset betoniset aidat joiden ylitse ei nähnyt.
Ja siinä keskellä "ajotietä" minä huristelin.....heh.
Kunnes......eteeni ilmestyi aivan tyhjästä vihertävä raitiotievaunu....ja numeronkin muistan 3 T.
Vaunussa oli kuljettaja joka jumalattoman kovalla äänitorvella minua häiritsi ja samalla nauraa hohotti naaama sinipunaisena....
Ja minäpoika keskaria hälle komeasti näyttämään....kaikenlaisia pellejä sitä hesan liikenteessä onkaan tyyliin....kunnes....
Taakseni ilmestyi erivärinen raitiotievaunu ,toiselle raiteelle ja senkin kuljettaja myös höskänsä äänitorvea soittamaan......myös hänelle minä keskariani esittelemään.....melkein puhisin jo raivosta....onpa kummaa sakkia hesassa.....huh..
Tilanne oli ns sanottu paitsio. Minä kiikissä kahden raitiotievaunun välissä , joiden kuskit nauraa hohottivat , pois en millään päässyt..
Noh ...tilanne senkun mutkistui , kun huomasin poliisiauton pysähtyneen betonikaiteen oikealle puolelle ja ...myös maijan kuski nauraa hohotti....avaimesta ikkunasta virkamies huusi vedet silmistään tippuen...." Hei...hei....mitä meinaat ??....olet raitiotien keskellä ajorataa....miten ihmeessä sinne olet oikein päässyt...??...peruuta heti takaisin kun tilaa tulee.....hahahah...."
Olin nähtävästi jossakin vaiheessa luikahtanut raitiotiekiskoille....ajoradan asemasta...
Heh.
Komeasti minä siitä kavalasta ansasta pois pääsin ,enkä edes sakkoakaan saanut, kun kerroin vasta hiljakkoin muuttaneeni hesaan ja muutaman päivän ajellut liikenteen seassa.
Jeah.
Ekku Mattila.