11/5-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Armeijakaverini , siihen aikaan ,Vääpeli R. Peltonen oli huumorintajuinen mies.
Olimme työtehtävissä noin vuonna 1973 Helsingin lauttasaaressa ja silleeen,,,,
Ssiiiiih......salainen agentti 12345...heh.
Jo pitemmän aikaa oli senaikainen liittoni rapissut ja keväällä 1973 se päättyi........................poks............juu.
Porvoonkatu 5-7 B 63 asuntoni hiljeni ja minusta tuli poikamies....
Samana iltana Peltonen kutsui minut kaffille luokseen ja juteltiin niitä/näitä ja sitten minä lähdin.........
Lähtiessäni Vääpeli läimäytti minua selkään sillai reippaasti ja sanoi..."kyllä se siitä Ekku....eikun eteenpäin vaan...".....
Ja matkalla piipahdin Hesan keskustassa , farkkuja lähdin ostamaan, senaikaisesta Halosen myyymälästä, vastapäätä ravintola monttua.
Kummastelin miksi myyjät minun päälleni katselivat ja hymyilivät ylenmäärin. Osa heilautti kättään ja moikkasivat. Ne jotka takaani tulivat ohitseni, myös heitä nauratti iloisesti.
Ja minä ihmettelin.....onpa jännää porukkaa...Hesalaisetko mukamas juroja...??..aika iloisia veitikoita sanoisin....
Ja kotiini autollani ajelin.....tupaani menin hissillä....kengät lattialle....nahkatakkini henkariin....ja...ja....hehhehheh..
Takkini selkäpuolella oli jonkinlaisella tarrakiinnityksellä sininen pahvilappu, jossa luki viiden sentin kirjaimilla.....
"Juuri eronnut"..
.........
Vääpeli R. Peltonen oli huumorintajuinen mies.
Sen selkääni taputtelun aikana hän kiinnitti sen lapun nahkatakkini selkämykseen.
Hauskaahan se oli.
Oli..oli.
Ekku Mattila.
jk...samantyyppiseen selänläimäysjuttuun lankesin myöhemminkin...nyt lapussa luki.."Potkaise"....ja pari ihmistä niin tekikin.....onneksi sillai valovasti...
juu.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Armeijakaverini , siihen aikaan ,Vääpeli R. Peltonen oli huumorintajuinen mies.
Olimme työtehtävissä noin vuonna 1973 Helsingin lauttasaaressa ja silleeen,,,,
Ssiiiiih......salainen agentti 12345...heh.
Jo pitemmän aikaa oli senaikainen liittoni rapissut ja keväällä 1973 se päättyi........................poks............juu.
Porvoonkatu 5-7 B 63 asuntoni hiljeni ja minusta tuli poikamies....
Samana iltana Peltonen kutsui minut kaffille luokseen ja juteltiin niitä/näitä ja sitten minä lähdin.........
Lähtiessäni Vääpeli läimäytti minua selkään sillai reippaasti ja sanoi..."kyllä se siitä Ekku....eikun eteenpäin vaan...".....
Ja matkalla piipahdin Hesan keskustassa , farkkuja lähdin ostamaan, senaikaisesta Halosen myyymälästä, vastapäätä ravintola monttua.
Kummastelin miksi myyjät minun päälleni katselivat ja hymyilivät ylenmäärin. Osa heilautti kättään ja moikkasivat. Ne jotka takaani tulivat ohitseni, myös heitä nauratti iloisesti.
Ja minä ihmettelin.....onpa jännää porukkaa...Hesalaisetko mukamas juroja...??..aika iloisia veitikoita sanoisin....
Ja kotiini autollani ajelin.....tupaani menin hissillä....kengät lattialle....nahkatakkini henkariin....ja...ja....hehhehheh..
Takkini selkäpuolella oli jonkinlaisella tarrakiinnityksellä sininen pahvilappu, jossa luki viiden sentin kirjaimilla.....
"Juuri eronnut"..
.........
Vääpeli R. Peltonen oli huumorintajuinen mies.
Sen selkääni taputtelun aikana hän kiinnitti sen lapun nahkatakkini selkämykseen.
Hauskaahan se oli.
Oli..oli.
Ekku Mattila.
jk...samantyyppiseen selänläimäysjuttuun lankesin myöhemminkin...nyt lapussa luki.."Potkaise"....ja pari ihmistä niin tekikin.....onneksi sillai valovasti...
juu.