22/8-2016.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin syntymäkotipitäjä Alahärmässä , vanhoja tanhuja tiiraillen ja mieleeni muistui Wanha tapahtuma noin vuodelta 1956.
Olin silloin 10 vuotias ja muistan miten meillä äitini aina antoi tuntemattomillekin ruokaa jos he taloomme tulivat.Enimmäkseen kävi tuttuja , koska sukumme oli laaja , mutta useasti mustalaisiakin kävi. He saivat ruokaa , sekä kaffia ja jos niiden kersoilla oli huonoja vaatteita yllään, niin ehjiä heille äitini antoi. Siihen aikaan he liikkuivat myöskin hevosrattailla ja pollelle isäni haki heiniä syötäväkseen.
Kerran keskellä kevättä mustalaisia taas taloomme tuli. Syötyään he pois lähtivät , kiittivät ja näkemiin. Noin puolen tunnin kuluttua heidän lähdöstään isäni lähti puita liiteristä sisälle kantamaan , koukkasi eteisen hyllyltä melkein uuden ns nikita mallisen mustan karvalakin, mutta lakin kohta oli tyhjä.
Lakki oli kadonnut.
Samoin eteisen lattialla ollut nahkainen saapaspari sekä isän lämpimät kintaat.
"Ja jumalauta...isäni huusi....perkeleen varkhat hän manasi.....nytpä teitte kyllä viimeisen tempun....." Hän lähti varkaiden perään, mutta ei niitä enää tavoittanut. Onneksi ,sillä polkupyörän tarakalla oli kirves........valmiina..
Kirkolla asusteli siihen aikaan yksi mustalaisperhe , vanha pari , ei muksuja ja elannokseen myivät viinaa. Kaikkihan sen tiesi. Seuraavana päivänä isä heille kylään meni....ja sanoi.
"Levittäkää sanaa.....yksikään mustalaispaska ei meirän tuphan enää tuu...varkaita olivat...jos tulevat niin kirvhellä tinttaan....".
¤¤¤¤
Eikä heitä senkoommin näkyny....Mattilan talossa....Knuuttilan raitilla.
Olivat senverran viisahia.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Kävin syntymäkotipitäjä Alahärmässä , vanhoja tanhuja tiiraillen ja mieleeni muistui Wanha tapahtuma noin vuodelta 1956.
Olin silloin 10 vuotias ja muistan miten meillä äitini aina antoi tuntemattomillekin ruokaa jos he taloomme tulivat.Enimmäkseen kävi tuttuja , koska sukumme oli laaja , mutta useasti mustalaisiakin kävi. He saivat ruokaa , sekä kaffia ja jos niiden kersoilla oli huonoja vaatteita yllään, niin ehjiä heille äitini antoi. Siihen aikaan he liikkuivat myöskin hevosrattailla ja pollelle isäni haki heiniä syötäväkseen.
Kerran keskellä kevättä mustalaisia taas taloomme tuli. Syötyään he pois lähtivät , kiittivät ja näkemiin. Noin puolen tunnin kuluttua heidän lähdöstään isäni lähti puita liiteristä sisälle kantamaan , koukkasi eteisen hyllyltä melkein uuden ns nikita mallisen mustan karvalakin, mutta lakin kohta oli tyhjä.
Lakki oli kadonnut.
Samoin eteisen lattialla ollut nahkainen saapaspari sekä isän lämpimät kintaat.
"Ja jumalauta...isäni huusi....perkeleen varkhat hän manasi.....nytpä teitte kyllä viimeisen tempun....." Hän lähti varkaiden perään, mutta ei niitä enää tavoittanut. Onneksi ,sillä polkupyörän tarakalla oli kirves........valmiina..
Kirkolla asusteli siihen aikaan yksi mustalaisperhe , vanha pari , ei muksuja ja elannokseen myivät viinaa. Kaikkihan sen tiesi. Seuraavana päivänä isä heille kylään meni....ja sanoi.
"Levittäkää sanaa.....yksikään mustalaispaska ei meirän tuphan enää tuu...varkaita olivat...jos tulevat niin kirvhellä tinttaan....".
¤¤¤¤
Eikä heitä senkoommin näkyny....Mattilan talossa....Knuuttilan raitilla.
Olivat senverran viisahia.
Ekku Mattila.