13/4-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1991-94 juoksin kesäisin Kauhajoen Laitasaaren pururadalla, joka oli noin 1,4 km pitkä ja kahden km päässä kotoani.
Siellä oli kiva juosta sillä korkeuserot oli paikkapaikoin 40 metriä ja siksi se rata kehitti kuntoa mukavasti.
Mutta antakaas olla !!....Yks sunnuntaiaamu sinne taas menin ja mitä veetä????...koko rata oli kämmenenkokoisia kuoppia täynnä, jokapaikassa ja siis asiaa tarkemmin tutkimaan ryhdyin....
Perskelees...
Häh??...hevosen kavion jälkiä ne jäljet oli..hevosen ja kovaa kyyttiä soittamaan Kauhajoen kunnan elimiin ja kysymään että mitä ittua....miksi Laitasaaren pururata on täynnä hevoisen kavioiden jälkiä??.....
"Noh.....vastasi rouva...emme voi mitään sillä sen pururadan mettäosuuden omistaa Kurikkalaanen mustalaaneen ja vaikka hänelle on mennyt useita kirjelmiä kieltoineen, niin ei ole mitään auttanut...ei ole auttanut ei ole".
Giitoosh sanoin ja tuumasta toimeen....
Kuulin että juuri Sunnuntaiaamuisin se mustalaanen siellä pururadalla hevoisiaan juoksuttaa ja aamulla varhain sinne paikalle menin..muistaakseni jo kello 06.00...tiheän pusikon keskelle, aivan pururadan viereen, noin 5 meeterin päähän siitä.
Ison kiven taakse lymyyn. Ja orotin...orotin ja taas orotin ja antakaas olla....noin tunnin päästä alkoi kuulumaan tums..tums..tums..tums...rytmillistä jumpsutusta ja siis hevoinen oli sinne pururadalle tulossa. Kurkkasin ja sieltähän se saapui. Oijeeh.
Lihava mustalaaneen perseellään hevoskilpakärryn tarakalla istui......ohitti mun.....ja..ja...ja.
PUM..Pum!!!!!!!
Tähtäsin mukanani olleella kakspiippuisella haulikolla noin 5 metriä hevoosen pään ylitte , piiput peräkanaa......ja hevoonen lähti kun Annikki Tähti , helevetinmoista haipakkaa. Soli selevää laukkaa, ei enää ravia....Pruuuh..pruuuh..pruuhpt.....kuski kiljui mutta ei auttanut....sinne ne katosi jonnekin suoraa kapeaa juntua (polku) aika nopeasti näkymättömiin.
Senverran näin että kuski seisoi kärrin jalustimilla takakenossa, suittet kireenä. Tumma kikkaratukka vaan vapaji tuulessa.
Ainiin...
Senjälkeen on Laitasaaren pururata ollut kunnossa. Ei yhtään hevosen kavioiden jälkiä.
Juu.
Ekku Mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Vuonna 1991-94 juoksin kesäisin Kauhajoen Laitasaaren pururadalla, joka oli noin 1,4 km pitkä ja kahden km päässä kotoani.
Siellä oli kiva juosta sillä korkeuserot oli paikkapaikoin 40 metriä ja siksi se rata kehitti kuntoa mukavasti.
Mutta antakaas olla !!....Yks sunnuntaiaamu sinne taas menin ja mitä veetä????...koko rata oli kämmenenkokoisia kuoppia täynnä, jokapaikassa ja siis asiaa tarkemmin tutkimaan ryhdyin....
Perskelees...
Häh??...hevosen kavion jälkiä ne jäljet oli..hevosen ja kovaa kyyttiä soittamaan Kauhajoen kunnan elimiin ja kysymään että mitä ittua....miksi Laitasaaren pururata on täynnä hevoisen kavioiden jälkiä??.....
"Noh.....vastasi rouva...emme voi mitään sillä sen pururadan mettäosuuden omistaa Kurikkalaanen mustalaaneen ja vaikka hänelle on mennyt useita kirjelmiä kieltoineen, niin ei ole mitään auttanut...ei ole auttanut ei ole".
Giitoosh sanoin ja tuumasta toimeen....
Kuulin että juuri Sunnuntaiaamuisin se mustalaanen siellä pururadalla hevoisiaan juoksuttaa ja aamulla varhain sinne paikalle menin..muistaakseni jo kello 06.00...tiheän pusikon keskelle, aivan pururadan viereen, noin 5 meeterin päähän siitä.
Ison kiven taakse lymyyn. Ja orotin...orotin ja taas orotin ja antakaas olla....noin tunnin päästä alkoi kuulumaan tums..tums..tums..tums...rytmillistä jumpsutusta ja siis hevoinen oli sinne pururadalle tulossa. Kurkkasin ja sieltähän se saapui. Oijeeh.
Lihava mustalaaneen perseellään hevoskilpakärryn tarakalla istui......ohitti mun.....ja..ja...ja.
PUM..Pum!!!!!!!
Tähtäsin mukanani olleella kakspiippuisella haulikolla noin 5 metriä hevoosen pään ylitte , piiput peräkanaa......ja hevoonen lähti kun Annikki Tähti , helevetinmoista haipakkaa. Soli selevää laukkaa, ei enää ravia....Pruuuh..pruuuh..pruuhpt.....kuski kiljui mutta ei auttanut....sinne ne katosi jonnekin suoraa kapeaa juntua (polku) aika nopeasti näkymättömiin.
Senverran näin että kuski seisoi kärrin jalustimilla takakenossa, suittet kireenä. Tumma kikkaratukka vaan vapaji tuulessa.
Ainiin...
Senjälkeen on Laitasaaren pururata ollut kunnossa. Ei yhtään hevosen kavioiden jälkiä.
Juu.
Ekku Mattila.
