12/12-2017.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Luin lenkki/päiväkirjaani tänään , johon olin merkinnyt 12/12-2002 "surkuhupaisan" tapahtuman.
Heh.
Minulla oli siihen aikaan ns susikoira , joka söi kuin hevonen. Kävin ostamassa Kauhajokiselta teurastamolta liha/luu/klönttejä, sillä niitä sai ihan pikkurahalla.Siihen aikaan.
Nyt ei enää saa....Euu on kieltänyt.
Samana päivänä tuli tuttu henkilö, jolla oli 300 sikaa kasvamassa Joulukinkuiksi silla sopivasti ja osan hän oli jo ns teurastanut. Miehellä oli suuri sianpää susikoiralleni ja tottakai sen otin vastaan.
Sinä päivänä 12/12-2002 oli kova tuuli ja pakkasta kuusi astetta. Kun mies lähti niin otin sian pään ja sitä kirveellä paloiksi hakkaamaan. Ensinnä se oli saaterin suuri ja melkein umpijäässä.
Klons..klons...viuh..viuh..
Kirves meinas monta kertaa kimmota kintuuni ja sen takia "taisin" päästellä aikamoisia ärräpäitä...."#"!¤%¤#"!!?%¤#""keles..
Kesken työtouhun kuulin rykinää ja äänen suuntaan käännyin katsomaan. Takanani seisoi kolme vanhempaa naisimmeistä , silmät suurina ja selvästi jossainmäärin kauhuissaankin. Samassa muistinkin......he olivat asiakkaitani joiden tulemisen olin unohtanut jäätynyttä sianpäätä hakatessani.
Kuulivat tottakait sadatukseni ja näkivät miten kallonpalaset lentelivät pitkin pihaani.Sianpään meinaan. Kovan tuulen takia en kuullut kun he ilmestyivät "teurastamista" seuraamaan.
Niin...arvakkaapa ??...juuri niin.....he astuivat hartiansa kyyryssä takaisin autoonsa ja lähtivät kohden Jalasjärveä. Eivät halunneet mun tekemistäni häiritä.
Terveisiä Kaisulle ...heh.
Ekku mattila.
Ekku Mattila.
Aikamatkaaja.
Luin lenkki/päiväkirjaani tänään , johon olin merkinnyt 12/12-2002 "surkuhupaisan" tapahtuman.
Heh.
Minulla oli siihen aikaan ns susikoira , joka söi kuin hevonen. Kävin ostamassa Kauhajokiselta teurastamolta liha/luu/klönttejä, sillä niitä sai ihan pikkurahalla.Siihen aikaan.
Nyt ei enää saa....Euu on kieltänyt.
Samana päivänä tuli tuttu henkilö, jolla oli 300 sikaa kasvamassa Joulukinkuiksi silla sopivasti ja osan hän oli jo ns teurastanut. Miehellä oli suuri sianpää susikoiralleni ja tottakai sen otin vastaan.
Sinä päivänä 12/12-2002 oli kova tuuli ja pakkasta kuusi astetta. Kun mies lähti niin otin sian pään ja sitä kirveellä paloiksi hakkaamaan. Ensinnä se oli saaterin suuri ja melkein umpijäässä.
Klons..klons...viuh..viuh..
Kirves meinas monta kertaa kimmota kintuuni ja sen takia "taisin" päästellä aikamoisia ärräpäitä...."#"!¤%¤#"!!?%¤#""keles..
Kesken työtouhun kuulin rykinää ja äänen suuntaan käännyin katsomaan. Takanani seisoi kolme vanhempaa naisimmeistä , silmät suurina ja selvästi jossainmäärin kauhuissaankin. Samassa muistinkin......he olivat asiakkaitani joiden tulemisen olin unohtanut jäätynyttä sianpäätä hakatessani.
Kuulivat tottakait sadatukseni ja näkivät miten kallonpalaset lentelivät pitkin pihaani.Sianpään meinaan. Kovan tuulen takia en kuullut kun he ilmestyivät "teurastamista" seuraamaan.
Niin...arvakkaapa ??...juuri niin.....he astuivat hartiansa kyyryssä takaisin autoonsa ja lähtivät kohden Jalasjärveä. Eivät halunneet mun tekemistäni häiritä.
Terveisiä Kaisulle ...heh.
Ekku mattila.
